Manse teki historiaa, koska sen tykistössä oli erilainen jyrinä kuin Kainuun suutareissa

Henri Puputti on onnistunut tällä kaudella erinomaisesti niin sisällä kuin ulkonakin.

Pesäpallo

Manse teki historiaa, koska sen tykistössä oli erilainen jyrinä kuin Kainuun suutareissa

Manse kaatoi Sotkamon Jymyn kolmannessa ottelussa 2-0 (5-0, 3-3) ja raivasi tiensä loppuotteluun suoraan kolmessa ottelussa. Pekka Arffmanin mukaan ero syntyi sisäpelissä.

Jukka Rönkä
TEKSTI Jukka Rönkä
@JukkaRonka
JULKAISTU 8.9.2021

Manse PP varmisti historiallisen loppuottelupaikan kaatamalla Sotkamon Jymyn suoraan kolmessa ottelussa 3-0. Pekka, välieräsarja poikki kolmessa ottelussa. Voidaanko puhua ylivoimaisesta voitosta?

Ei voida. Jos katsoo otteluiden tuloksia, niin kaksi ottelua ratkesi vasta kotiutuskisassa ja vasta tässä kolmannessa ottelussa ero oli selvempi. Se, mitä sen sijaan voidaan sanoa, on, että Manse oli – kuten Jani Komulainenkin Ruudun haastattelussa tunnusti – parempi joukkue. Ero syntyi ennen kaikkea sisäpelissä. Manse oli parempi tilanteiden tekemisessä ja se oli ennen kaikkea parempi kotiutuksissa.

Sotkamon ongelmana on ollut koko ajan kotiutusosaston kapeus, kun taas Mansella kovimman mahdollisen kaliiperin kotiuttajia on kolme – Juha Puhtimäki, Henri Puputti ja Juha Niemi – ja kun säestävätkin viulustit ovat Tuomas Jussilan ja loppukaudesta loistavaan vireeseen päässeen Lauri Kivisen tasoa, niin siinä se ero on paketoituna. Keskiviikkona tämä viisikko löi Manse kaikki juoksut.

Roope Korhonen pantiin yksinään mahdottomaan paikkaan, ja tehot olivat Roopelle vaatimattomat. Kaksi lyötyä juoksua kolmessa ottelussa on Roopen tasoiselle ratkaisijalle olematon määrä.

Ulkona molemmat joukkueet pelasivat hyvää ulkopeliä, vaikka Jymylle toki sattuikin yksittäisiä virheitä enemmän. Suurin ero syntyi lukkaripelissä – niin keskiviikkona kuin koko ottelusarjassa. Juha Puhtimäen syöttötyöskentely oli vaikeudeltaan aivan eri luokkaa kuin Aapo Komulaisella. Komulaista on turha sinällään ripittää, sillä kyseessä on vasta ensimmäistä täyttä kauttaan Superissa pelaava 18-vuotias nuori lupaus, mutta ei tässä voi lähteä kiertelemään, kun pelataan Suomen mestaruudesta.

Eli tiivistettynä: parempi joukkue meni finaalin. Varsinkin tämä kolmas ottelu oli Mansen mestaruushaaveiden kannalta rohkaiseva esitys. Tulipa sieltä vastaan kumpi tahansa, Vimpeli tai Kouvola, niin armottoman hyvin niiden pitää pelata, jos ne aikovat Mansen kaataa.

Jos katsot suurennuslasilla, onko sillä eroa, kumpi sieltä tulee vastaan?

Ero syntyy ehkä sitä kautta, että Vimpeli on parhaimmillaan lyöntivoimaisempi ja sitä kautta vaarallisempi joukkue, ja kaiken lisäksi Saarikenttä on Superin vaikeimpia ja erikoisempia kenttiä. Mutta tässä on kuitenkin yksi mutta: Vimpeli ei ole vielä näyttänyt välierissä Kouvolaa vastaan sellaista lyöntipeliä, jolla se voisi kaataa Mansen. Siinä mielessä on mielenkiintoista nähdä, löytävätkö he lyöntipelinsä näissä välierissä. Kouvola on erilainen joukkue, mutta ei sekään mikään ylikäveltävä joukkue ole.

Manse saa huilata nyt viikon, kun toinen välieräsarja ratkeaa vasta lauantaina tai sunnuntaina – ja ensimmäinen finaali pelataan ensi keskiviikkona. Onko tästä etua Manselle?

Siinä mielessä nimenomaan Manselle on, että he jyräsivät viiden ottelun sarjan Imatraa vastaan ja nyt erittäin tiiviissä tahdissa kolme välieräottelua. Kahdeksan ottelua 13 päivässä on kieltämättä hurja tahti, kun sen päälle tulee vielä raskas matkustelu. Siinä mielessä tästä viikon tauosta on Manselle hyötyä. Heillä on nyt mahdollisuus ainakin levätä ja vetää hieman happea.