Manse murskasi Kempeleen toisessa välieräottelussa rajuin 2-0 (5-1, 13-5) -lukeminen ja vieläpä Kempeleessä. Pekka, miten tässä näin kävi?

Sanon suoraan, ettei tätä ottelua kannata suurennuslasilla ruotia. Tällaista pesäpallo joskus on. Kun hommat lähtevät kaatumaan johonkin suuntaan, lukemat voivat olla tällaisia.

En myöskään tekisi ainakaan vielä mitään sen suurempia johtopäätöksiä, mitä Kempeleelle on tapahtunut Vimpeli-sarjan jälkeen vai onko tapahtunut mitään?

Manselta tämä oli kuitenkin myrskyvaroitus Kouvolalle ja Sotkamolle. Ei niinkään numeroiden valossa kuin siinä mielessä, miten rauhallista ja varmaa Mansen tekeminen oli. Ei hätäilty eikä puristeltu mailaa tai räpylää edes niissä parissa vuoropareissa, kun Kempele sai jonkinlaista takaa-ajoa aikaan.

Todella vakuuttava esitys yli ja ohi numeroiden Manselta.

Miksi ottelu repesi näinkin rajulla tavalla?

Ensimmäinen jakso ratkesi siihen, että Kempeleen ulkokenttä antoi neljä ensimmäistä juoksua helpoilla ulkopelivirheillä. Perttu Ruuskan lyömä avausjakson viides juoksu oli hyvä lyönti, mutta vahinko oli silloin jo Kempeleen kannalta tapahtunut.

Toinen jakso oli Ruuskan näytöstä. Toki jakson ratkaissut Ruuskan takaa keskeltä lyömä 1+3 juoksun arvoinen kunnari oli hyvä lyönti, mutta kokeneempi kopparipari olisi todennäköisesti pystynyt torjumaan lyönnin.

Ruuskalla pitää kaiken kaikkiaan nostaa hattua, sillä hän on kamppailut lyöntinsä kanssa. Nyt Ruuskan lyönnit olivat kauttaaltaan keskiosumia ja jälki oli sen mukaista. Vaikka ulkokenttä avustukin Ruuskan hurjaa iltaa, niin kyllähän 10 juoksun lyöminen hyvillä lyönneillä on huippukova suoritus.

Kempeleen kannalta nostaisin esille kolme asiaa.

Joukkue oli varmasti laskenut, että se ottaa niskalenkin Mansesta pomputtamalla huutomyrskyssä Mansen kumoon.

Väkeä Sarkkirannassa oli komeasti jälleen yli 2000 ja vaikka numerot olivatkin selvät, kotiyleisö kannusti omiaan loppuun asti. Siitä täydet pisteet kotiyleisölle.

Kempeleen kannalta ongelmana oli se, että kenttä oli pehmennyt rankkasateiden myötä ja vaikka esimerkiksi Juha Puhtimäki löi pari hyvää pomppua, ymmärrän hyvin, etteivät kaikki luottaneet pomppuun eikä sitä siksi juurikaan lyöty.

Kaiken lisäksi sade alkoi uudelleen toisella jaksolla, mikä vaikeutti entisestään Kempeleen kannalta elintärkeän pompun lyömistä.

Kolmas asia oli se, että kun toinen jakso repesi Ruuskan pajatson tyhjennyksellä, sen jälkeen oli toissijaista, mistä ja millaisilla lyönneillä juoksua lyötiin ja kuinka paljon niitä lyötiin.

Joko tämä sarja on ratkennut?

Ei tämä vielä ole ratkennut. Päätelköön jokainen itse, pystyykö Kempele nousemaan vaikeasta sillasta sunnuntaina Kaupissa.

Manse on omat näyttönsä ansainnut. Sen tekeminen on kauden tärkeimmillä hetkillä todella hyvässä kuosissa. Sisäpelissä on kaksi erittäin vahvaa kärkeä ja Manselta löytyy erinomaisia kotiuttajia. Kaiken lisäksi Lauri Kivinen on päässyt pitkän loukkaantumisensa jälkeen hyvään vireeseen, mikä sekin leventää entisestään Mansen lyöntiarsenaalia.

Ulkopeli on tarkkaan suunniteltua ja mietitty ja kun sitä johtaa huippuvireinen Juha Puhtimäki, niin mikäs tässä on pelata kauden tärkeimpiä otteluita.