Mansen taivaalla on paljon suurempia kysymyksiä kuin se, toipuuko se Kouvolan tyrmäyksestä
Manse otti toistamiseen lukua Kouvolalta puolivälieräsarjassa. Pekka Arffmanin mukaan varsinaiset kysymykset ovat kuitenkin Mansella vasta edessä.
Kouvola siirtyi ottelusarjassa Mansea vastaan jo 2-0-johtoon voitettuaan tamperelaiset perjantaina Kaupissa 2-0 (2-1, 7-3). Pekka, monet pesäpalloihmiset ovat olleet viime viikkoina vakuuttuneita, että Manse tulee vielä. Tuleeko se?
Tätä ottelusarjaa on turha julistaa vielä ratkenneeksi, sillä välieräpaikkaan vaaditaan neljä voittoa ja sinne on myös Kouvolalla vielä matkaa.
Mutta jos katsotaan koko syksyn kuvaa, niin rehellisyyden nimissä on sanottava, ettei Manse pelaamisessa mikään viittaa siihen, että se tulisi sieltä – mitä sitten tuo mystinen sanonta tarkoittaakin.
Kouvolan Manse voi edelleenkin pudottaa, mutta menipä tästä parista jatkoon kumpi tahansa, niistä kumpikaan ei saa välierissä hippaakaan sen enempää Vimpelistä kuin Sotkamosta.
Monet katsovat tässä ottelusarjassa tuloksia ja miettivät, missä mennään, mutta todellisuudessa myöskään Kouvolan pelaaminen ei ole ollut tässä sarjassa eikä koko kauden aikana mitenkään vakuuttaa. Tämä panee myös Mansen tämänhetkisen tilanteen oikeaan perspektiiviin: jos Manse ei pysty voittamaan aiempiin vuosiin verrattuna selvästi heikompaa Kouvolaa, mitä se kertoo tämän kauden Mansesta?
Ei kovin hyvää.
Mikä Mansen ongelma tällä hetkellä on?
Ongelman syyt ovat paljon syvemmällä kuin tässä hetkessä. Ne ovat siinä, miten joukkue on rakennettu ja millaisia pelaajia Mansella on käytössään.
On totta, että Perttu Ruuska on pelannut lyöjäjokerina pitkästä aikaa erinomaisen kauden ja myös Juha Puhtimäki ja Henri Puputti ovat tehneet sen, mitä he vanhoilla päivillään ovat pystyneet tekemään. Mutta muuten Mansen materiaali on keskinkertainen eikä Jani Komulainen ole pelinjohtajana sen ihmeellisempi.
Se Komulaiselle on sanottava tunnustukseksi, että hän näkee kyllä, ketkä joukkueessa ovat pelimiehiä ja kenen varaan kaikki pitää rakentaa. Hän on löytänyt kauden aikana myös selkeän formulan ykköskärkeen, jossa pelaavat Severi Tikkakoski, Juuso Myllyniemi ja Kalle-Tapio Huusko.
Mutta jos katsomme ykköskärkeä tarkemmin, se kertoo Mansen ongelman. Tikkakoski on keskinkertainen kärkimies, Myllyniemi ei ole kakkosena valtakunnan kovinta kermaa ja vaikka Huusko onkin parantanut pelaamistaan, hän on kaukana siltä tasolta, millä hän oli viime kaudella Tahkossa.
Puhtimäki ja Puputti ovat nelosena ja viitosena edelleen kokenut kaksikko, mutta eivät hekään entisellään ole. Esimerkiksi Puputti löi perjantaina vain yhden kärkilyönnin yhdeksällä yrityksellä.
Toinen ongelma on se, että jos sisäpeli ei pyöri optimaalisella tavalla, Puhtimäki ja Puputti menevät helposti hukkaan ja kotiutusvastuun jää sen jälkeen lähes yksinomaan Ruuskan varaan – eikä hänkään tao joka ottelussa hurjia lukemia. Esimerkiksi perjantaina Ruuska onnistui viidessä kotiutusyrityksessä kerran.
Ulkona on sama ongelma. Puhtimäki on edelleen valiolukkari, mutta muuten Mansen ulkokenttä on harmaata massaa jopa Puputtia myöten. Oli selvää, että Tuomas Jussilan lähtö tekee ison loven Mansen ulkopeliin, mutten uskonut, että näin ison.
Onko Mansella mitään aseita korjata kurssiaan?
Tämän kauden osalta on se ja sama, mitä Manse tekee. Seinä tulee joka tapauksessa vastaan välierissä, vaikka Kouvola päästäisikin sen niskalenkistään.
Todellinen kysymys Mansen kohdalla on se, mitä Tampereella tapahtuu jatkossa.
Manselle on nostettava hattua sen nopeasta ja aggressiivisesta noususta Ykköspesiksestä Suomen mestariksi ja jopa pesäpallon uudeksi johtotähdeksi.
Manse on kuitenkin menettänyt tuon aseman. Se ei ole pystynyt enää houkuttelemaan Kauppiin Superin suurimpia tähtipelaajia, vaan pikemminkin virta uhkaa viedä miehiä poispäin. Jussila lähti jo ja on selvää, etteivät Puhtimäki ja Puputti pelaa entää montaa vuotta Mansessa.
Siksi avainkysymykseksi nousee se, miten seuraa johdetaan, mikä sen vetovoima on pelaajien keskuudessa ja kenen silmällä joukkuetta rakennetaan. Tällä hetkellä tilanne on se, että Mansella on todella pitkä matka Vimpelin ja Sotkamon tasolle ja pitivätpä kaikki ensi kautta koskevat siirtohuhut paikkaansa tai eivät, Manse ei ole ensi kaudellakaan yhtään sen lähempänä mestaruutta kuin tällä kaudella.
Mestaruushaaveiden sijasta Mansen suurin haaste on, pystyykö se lähivuosina säilyttämään paikkansa edes kärkiryhmän seurana vai valuuko se keskiryhmän seuraksi. Tämä kausi on kuvaava varoitus, miten lähellä Manse on sitä tasoa, että se menee kyllä pudotuspeleihin, mutta välieriin pääseminen alkaa olla jo työn ja tuskan takana.
