Mansen varjoista löytyy toinenkin upea kasvutarina, jonka pitäisi herätellä seuran massimiehiä

Tomi Lehtonen on noussut yhdeksi Superin parhaista etukenttämiehistä siirryttyään Manseen kaudeksi 2022.

PesäpalloViistopolkumies

Mansen varjoista löytyy toinenkin upea kasvutarina, jonka pitäisi herätellä seuran massimiehiä

Tomi Lehtosen kasvutarina on hieno esimerkki siitä, että loistavia pesäpalloilijoita saadaan muutenkin kuin ostamalla valmiita tähtipelaajia.

Pekka Arffman
TEKSTI Pekka Arffman
JULKAISTU 30.7.2024 | KUVAT All Over Press

Manse PP on lyhyen mutta samalla värikkään Superpesis-kiitonsa aikana tehnyt lukuisia ratkaisuja, jotka ovat koetelleet pesäpallopiirien ymmärrystä.

Välillä pelaajia on hankittu suurella kohulla ja suurella rahalla – ja välillä Tampereelle on napattu nuoria pelaajia, joista kovin moni ei ole kuullutkaan.

Kun Manse PP hankki mestaruusjuhliensa jälkeen syksyllä 2021 Tomi Lehtosen, monet ihmettelivät, mikäs mies tämä nyt on. Jokioisten Koetuksen kasvatti oli pelannut ennen siirtoaan Manseen vain puolitoista kautta Ykköspesistä lainalla Loimaan Palloilijoissa.

Mansessa tiedettiin kuitenkin nuoren miehen potentiaali, sillä Lehtonen oli käynyt vuosina 2019 ja 2020 näyttämässä naamaansa Mansen B-pojissa.

Ja kuka Mansessa Lehtosen potentiaalin tiesi, tiesi oikein – aivan, kuten Severi Tikkakoskenkin kohdalla.

Tikkakoski joutui heti valokeilojen keskipisteeseen, kun hänet heitettiin kylmiltään pelaamaan Mansen historian ensimmäisiä pudotuspelejä syksyllä 2021. Tikkakoskelta meni tv-kuvissa muuta helppo pallo läpi eikä häntä sen jälkeen tarvinnut pesäpalloyleisölle esitellä.

Tikkakoski on tehnyt vaikean alun jälkeen upean nousun ja hänestä on kasvanut yksi Mansen avainpelaajista.

***

Lehtonen on kypsynyt varjoissa, mutta todellisuudessa hänen urakaarensa on ollut yhtä upea. Lehtonen on noussut yhdeksi Superin parhaista etumiehistä ja sisällä hänen roolinsa on kasvanut myös koko ajan.

Lehtonen on edelleen nuori pelaaja, sillä hän täyttää lauantaina vasta 23 vuotta. Lehtosen uran parhaat vuodet ovat näin vasta edessäpäin.

Tällä hetkellä Lehtosen vahvuus on nimenomaan ulkopelissä. Hän pelaa vaihtotilanteissa etumiestä ja menee takatilanteissa kakkospuolelle syvään pussiin.

Lehtosen kovakätisyys ulkopelaajana huomattiin nopeasti, mutta vähitellen ihmiset ovat ymmärtäneet myös sen, kuinka hyvin Lehtonen lukee peliä ja kuinka pallovarma hän. Sen lisäksi, että Lehtosella on kova käsi, myös hänen heittoliikkeensä on kiitettävän nopea.

Lehtosen ominaisuudet ja hänen lahjakkuutensa ulkopelaajana ovat sitä luokkaa, että hän on hivuttautunut vakavasti otettavaksi ehdokkaaksi parhaalle ulkopelaajalle myönnettävän Kultaisen räpylän voittajaksi. Valinta ei välttämättä osu Lehtoseen vielä tänä vuonna, mutta tulevina vuosina se on enemmän kuin todennäköistä.

***

Lehtonen pelasi Loimaalla kärkenä ja kakkosena. Häneltä löytyy siis nopeutta, mutta Mansessa hänestä on tullut tällä kaudella hieman taaempana lyöntijärjestyksessä pelaava eräänlainen saranapelaaja, joka numero viitosena tulee lyömään Perttu Ruuskan ja Henri Puputin jälkeen viimeisiä mahdollisia kotiutuksia ja avaa samalla kakkoskärjen.

Tuplarooli sisällä kertoo Lehtosen monipuolisuudesta. Myös ulkona hän voisi pelata useammassa roolissa.

Lehtonen ei ole tälläkään kaudella lyönyt mitään järkyttävää määrää juoksua – vain 16 –, mutta se on ymmärrettävää, sillä Mansen tärkeimmät kotiuttajat ovat Ruuska ja Puputti. Lehtosen onnistumisprosentti kolmostilanteiden purkajana on kuitenkin 64, mikä on kovempi lukema kuin Puputilla tai Ruuskalla.

***

Lehtosen tarina on itsessään kiehtova, mutta sen takana on toinen tarina – Mansen strategia.

Manse on ajanut sisään kaksi Lehtosen ja Tikkakosken kaltaista nuorta pelaajaa ja hionut heistä – kuten myös Leevi Lehdosta – kovan luokan pesäpalloilijoita.

Sen lisäksi Manse on esitellyt tänä kesänä kolme 18-vuotiasta pelaajaa, Matias Paanasen, Tino Heikkilän ja Valtteri Savilahden, jotka kaikki ovat osoittaneet olevansa valmiit pelimiehiä jo nyt ainakin ulkopelissä.

Silti Manse on yrittänyt ostaa viimeisen vuoden aikana muun muassa Elmeri Anttilan, Konsta Kettusen, Aapo Komulaisen, Antti Korhosen ja Iivari Vihannon, joista Korhonen ja Komulainen ovat myös tarttuneet sen haaviin.

Joku voisi kysyä, tarvitaanko heitä kaikkia pelillisessä mielessä vai onko takana jokin muu syy – esimerkiksi tarve todistaa, että kaikki muut seurat ovat Manseen verrattuna maajussien seuroja Joensuuta myöten?

Ehkä joku voisi sytyttää valot vähitellen myös Mansen edustusjoukkueen johtajien kabinetissa ja alkaa ymmärtää ja antaa arvoa Mansen omille junioreille ja seuran tekemälle juniorityölle.