Huuhkajat päätti MM-karsintansa tappioon Ranskaa vastaan. Kuten pelin jälkeen jo kirjoitin, Suomi oli kuitenkin ottelussa hyvin mukana maailmanluokan joukkuetta vastaan ja Huuhkajilla oli mahdollisuudet taistella ottelun voitosta.

Myös Ranska-peliä edeltävät ottelut Kazakstania ja Bosniaa vastaan olivat positiivia esityksiä. Siksi karsintojen lopusta jäi positiivinen maku, vaikka kisapaikka jäikin saamatta.

Vähän ennen EM-kisoja ennen alkanut alamäki jatkui siis aina lokakuussa pelattuun Kazakstan-otteluun saakka. Tuo alamäki vei Suomelta mahdollisen jatkopaikan EM-kisoissa ja nyt paikan MM- karsintojen jatkokarsinnassa.

Nappaa jopa 100 euron ilmaisveto Expektiltä!

***

Olen ottanut useampaan otteeseen kantaa Huuhkajien peleihin, haasteisiin ja tilanteeseen.

Kerrataan.

Pelisysteemi:

Markku Kanervan suosima 5-3-2 puolustusmuotoon perustuva systeemi on aiheuttanut minullekin unettomia öitä. Ei sen takia, että systeemissä sinällään olisi jotain vikaa, mutta pelistä toiseen jatkunut heikko pelaaminen olisi pitänyt saada katkaistua aiemmin. Yksi keino olisi ollut muuttaa systeemiä, kuten lopulta kävi Kazakstanissa. Se peli itseasiassa käänsi Huuhkajien kurssin.

Pelaajisto:

Täydellisessä maailmassa Kanerva olisi tehnyt MM-karsintojen lopussa nähtyjä muutoksia kokoonpanoon jo jopa EM- kisojen aikana. Vaikka muutokset tulivat hieman myöhässä, niistä on annettava Kanervalle tunnustus. Maajoukkueessa ei perinteisesti ole ollut mikään itsestäänselvyys, että valmentaja uudistaa joukkuetta aktiivisesti – varsinkaan kesken karsintojen.

Huuhkajien kannalta keskeisin muutos kokoonpanoon oli Robert Ivanovin tuominen avaukseen. Tämä on muuttanut Suomen pelinavaamista radikaalisti ja auttanut myös Leo Väisästä nostamaan tasoaan.

Rasmus Schüller pelasi loistavasti koko syksyn ja Robin Lodin paikka on jatkossa toivottavasti piilokärkenä tai taskussa pelaavana laiturina. Urho Nissilä jatkaa luonnollisesti avauksessa.

Karsintojen lopun avauskokoonpanon päälle on siis hyvä rakentaa. Toivottavasti Kanerva jatkaa tällä pro-aktiivisella linjalla ja nostaa rohkeasti pelaajia mukaan joukkueeseen.

Oikean puolustajan/ wing-backin paikka on sellainen, jonne Suomi tarvitsee tasaisempaa suorittamista. Nikolai Alho ja Albin Granlund ovat kuitenkin pelaajia, jotka pystyvät tontin hoitamaan parhaimmillaan hyvin. He ovat toki riippuvaisia koko joukkueen suorituksesta ja tarvitsevat hyvän joukkuesuorituksen pelatakseen hyvin.

***

Lama:

Yleisesti vielä tästä heikommasta jaksosta.

On muistettava, että menestyminen altavastaajana on omalla tavallaan helpompaa. Paine siinä vaiheessa, kun menestystä odotetaan, tuntuu koko organisaatiossa aivan eri lailla kuin silloin, jos ”on vain voitettavaa”.

Näissä tilanteissa valmennuksen päätöksenteko vaikeutuu ja paineen alla nähdään monesti huonoja päätöksiä. Toki pelaajat yhtä lailla saattavat hyytyä tällaisissa tilanteissa. Siksi onkin olennaista, että valmennus pysyy näissä tilanteessa rauhallisena, tekee oikeita taktisia valintoja ja valitsee kentälle parhaat pelaajat. Tämä vaikuttaa positiivisesti pelaajien suorituksiin.

Nyt vaikutti siltä, että ennen EM- kisoja ja sen jälkeen jatkunut heikko jakso johtui paljolti näistä menestysodotuksista. Karsintojen lopussa tilanne muuttui sitä kohti, että olemme tippumassa MM-kisoista ulos ja altavastaajana nostimme tasoa.

Valmennus toimi tässä kohtaa järkevästi ja antoi esimerkiksi Ivanoville mahdollisuuden heikosti pelanneen Paulus Arajuuren sijaan. Vesa Vasara voi korkata kotonaan punaviinin hyvin tehdystä työstä jalostaessaan Ivanovista Suomelle johtavan topparin.

Kanerva sai näissä viimeisissä peleissä toivon heräämään, josko Suomi pystyisi vielä tästä nostamaan tasoaan Kanervan alaisuudessa. Se edellyttää kokoonpanon optimointia, taktista valveutuneisuutta ja erikoistilanteiden hiomista.

Taktisesti Suomen on oltava valmis pelaamaan eri systeemeillä ongelmitta ja pelin sisälläkin osattava sopeutua, kuten Bosniassa tapahtui. Kanervan on otettava oppia niistä syistä, miksi nämä viimeiset pelit sujuivat pelillisesti paremmin.

***

Näitä samoja oppeja olisi tärkeää saada jalkautettua mahdollisimman laajasti suomalaiseen jalkapalloon – varsinkin eri maajoukkueisiin.

Nyt esimerkiksi U-21 maajoukkueemme pelaa ala-arvoisesti pelaajiston tasoon nähden. Tämä johtuen pitkälti päävalmentaja Juha Malisen rajallisesta taktisesta ymmärryksestä.

Kotkassa Viron niukasti 1–0 voittanut U21-maajoukkue pelaa tällä hetkellä juuri valmentajansa näköistä peliä, jossa hätäillään ja kiire paistaa läpi pelaajien tekemisestä. Malinen haluaa tempoa ja ”viikinkiasennetta”. Lopputulos on sen kaltainen.

Itävaltaa vastaan nähty pitkän syöttöketjun jälkeinen kaunis maali on täysin poikkeuksellinen Malisen joukkueille yleensäkin, sillä ”pimputtelu”, kuten Malinen kuvailee lyhyitä syöttöjä, on kiellettyä.

Palloliitossa olisikin kriittistä palkata osaava valmentaja myös U21-maajoukkueeseen, jotta pelaajat olisivat mahdollisimman valmiita hyppäämään A- maajoukkueen käyttöön. Tällä hetkellä kuilu näiden kahden maajoukkueen pelaamisessa on todella iso.

Viro-pelin jälkeisessä Malisen haastattelussa näin ainakin itse ilmat pihalla olevan valmentajan, joka tietää itsekin olevansa väärässä paikassa. Malisen kuuluttamaa viikinkiasennettakaan ei enää hänen puheessaan kuulunut, ja intohimoinen sitoutuminen ja heittäytyminen, joka on voitu laskea Malisen vahvuudeksi, oli poissa.

Tästäkin syystä olisi aika antaa ”nuoremmille” tilaa.

Olisikohan Palloliiton toimistolla esimerkiksi Mika Lehkosuon puhelinnumeroa?

Jos ei ole, voin laittaa.