Urheilijat kertovat väärinkäytöksistä, mutta mitä valmentajille kuuluu?

Toni Söderholm valmensi Saksaa myös viime kevään MM-kisoissa Helsingissä.

Jääkiekko

Urheilijat kertovat väärinkäytöksistä, mutta mitä valmentajille kuuluu?

Urheilijoiden kynnys kertoa heihin kohdistuvista väärinkäytöstapauksista on madaltunut. Toni Söderholm puhuu myös valmentajien aseman puolesta.

Elmo toimitus
TEKSTI Elmo toimitus
@elmotvcom
JULKAISTU 24.10.2022 | KUVAT All Over Press

Saksan miesten jääkiekkomaajoukkueen päävalmentaja Toni Söderholm kertoo lukeneensa sekavin tuntein Suomessa käynnissä olevista keskusteluista, jotka liittyvät syytöksiin epäasiallisesta käyttäytymisestä pelaajia kohtaan.

Söderholm ei tunnista entisiä valmentajiaan sitaateista, joita mediasta on saanut lukea.

”Mutta tietenkin haluan alleviivata, etten puhu sen puolesta, että alentaminen tai henkilökohtaiset hyökkäykset jotain urheilijaa vastaan olisivat ok. Se on väärin”, Söderholm painottaa.

Söderholm itse kertoo, että hänen pelaajauransa aikana pelaajat käsittelivät asioita eri tavalla kuin nykyiset kiekkoilijat. Jos joku koki, että päävalmentaja kohteli pelaajaansa väärin, asiaa saatettiin käsitellä pelaajien kesken.

”Älä mieti sitä liikaa. Näytä kentällä enemmän”, Söderholm mainitsee kaksi silloisille joukkuekaverille esitettyä kannustuslausetta.

Hän epäilee, että toisistaan eriävät kasvatusmetodit luovat valmentajille uudenlaisia haasteita. Erilaisista taustoista tulevat pelaajat saattavat käsitellä valmentajan metodeja hyvinkin erilaisilla tavoilla.

”Korostaisin sitä, että pelaaja tulee tuntea vielä entistä paremmin. Varsinkin silloin, kun aletaan todella vaatia”, Söderholm sanoo.

Tapauksia jää yhä piiloon

Suomen urheilun eettisen keskuksen tutkimuspäällikkö Marko Kananen muistuttaa, että epäasiallinen käytös on aina epäasiallista käytöstä. Vaikka rajanveto voi olla vaikeaa ja kokemukset subjektiivisia, myös yleisiä sääntöjä epäasialliselle käytökselle tulisi löytyä.

Tärkeimmäksi syyksi kasvavien esiin tulevien väärinkäytöstapausten taustalla hän näkee kasvavan tietoisuuden. Urheilijat saavat jatkuvasti lisää tietoa siitä, millainen käytös on valmentajalta heitä kohtaan sopivaa ja millainen ei.

”On vaikea nähdä, että valmentajat olisivat yhtäkkiä muuttuneet epäeettisemmiksi”, Kananen lisää.

Tapauksia jää kuitenkin yhä piiloon. Kananen näkee, että esimerkiksi urheilun omalakisuus saattaa yhä hiljentää urheilijoita.

Kun oma pelipaikka on vaakalaudalla tai ura siinä vaiheessa, että unelma ammattilaisuudesta vaatii vielä näyttöjä, saattaa kynnys ilmoittaa väärinkäytöksistä olla korkea. Asiat menevät kuitenkin koko ajan parempaan suuntaan.

”Esimerkiksi meidän ILMO-palvelumme tai Väestöliiton Et ole yksin -kanavan kautta voi kertoa väärinkäytöksistä nimettömänä tai nimellisenä”, Kananen sanoo.

Kananen näkee kuitenkin aiheellisena keskustelun myös valmentajien asemasta. Kun valmentaja voi paremmin, heijastuu se usein myös välillisesti urheilijaan.

Lisää silminnäkijöitä

Myös Söderholm valmentajana nostaa esiin huolensa kollegojensa asemasta. Hän korostaa seurajohdon vastuuta, kun valmentajasta pidetään huolta.

Seuran sisällä olisi pystyttävä hänen mukaansa käymään avointa dialogia. Silloin seura myös tietää, milloin se pystyy seisomaan valmentajansa takana ja milloin taas valmentaja on rikkonut seuran arvoja.

Yksi huolista liittyy valmentajan ja pelaajan väliseen suhteeseen muuttuvassa tilanteessa. Söderholm näkee mahdollisena, että esimerkiksi valmentajan ja pelaajan välisissä palavereissa olisi tulevaisuudessa paikalla silminnäkijä, joka varmistaa, ettei valmentaja tai pelaaja joudu sana sanaa vastaan tilanteeseen tai mitään väärinkäytöksiä tapahdu.

”Pelaaja ei aina avaudu samalla tavalla, jos siellä istuu joku muu valmentajan lisäksi. Siitä häviää vähän sellainen sfääri, että miten hyvin tunnet pelaajan”, Söderholm spekuloi.

Hän kuitenkin haluaa muistuttaa, että myös valmentaja on aina vastuussa omasta käyttäytymisestään. Esimerkiksi ihmisen alentamisen ei kuuluisi olla osa valmentajan omaa itseä.