Matti Iivarinen väisti diplomaattina kaikille kiusallisen tilanteen lopettaessaan uransa itse
Matti Iivarinen ilmoitti lopettavansa lähes 40 vuotta kestäneen pesäpallouransa. Hänen mukanaan näyttämöltä poistuu suuri diplomaatti.
Matti Iivarinen kertoi Ilkka-Pohjalaisessa odotetun uutisen, kun hän ilmoitti lopettavansa pitkän pelinjohtouransa.
Iivarisen mukana pelikentiltä ei poistu vain ennätyksellisen uran tehnyt pelinjohtaja, vaan yksi pesäpallokenttien suurista.
56-vuotias Iivarinen nousi kesällä eniten pääsarjaotteluita johtaneiden pelinjohtajien listan ykköseksi ohitettuaan 462 Superin ottelussa peliä johtaneen Pasi Virtasen. Mutta pelinjohtaminen on vain toinen puoli Iivarisen tarinaa. Hän teki ennen pelinjohtouraansa pitkän uran pelaajana pelaamalla vuosina 1983–200 434 Superpesis-ottelua.
Iivarinen on alkujaan Maaningan Mahdin kasvatti, josta tie vei hänet naapurikuntaan Siilinjärvellä ja siellä Tapio Korhosen kuuluisaan lukkarikouluun. Iivarinen oli Korhosen lukkarikoulun mallioppilas. Hän oli taktinen ja älykäs lukkari, jolla oli kaikki lukkaripelin keskeiset tekijät kunnossa heittokättä ja tolppaa myöten. Iivarinen poikkesi myös varsinkin 80-luvun lukkareista siinä, että hän oli pienikokoinen, erittäin ketterä, sähäkkä ja erinomainen hakemaan näppejä.
Parhaat kertoimet kaikkeen urheiluun Expektiltä!
Iivarinen oli myös siinä mielessä erikoinen lukkari, että hän pelasi valtaosan suurista menestysvuosistaan Alajärvellä numerolla 1. Myöhemmällä iällä hän siirtyi myös pelintekijäksi.
Iivarinen näki jo pelaajana pesäpallon muuttumisen ja murroksen. Vaikka Iivarinen pelasi pitkään ykkösenä, hän pystyi myös vaihtamaan ja jopa kotiuttamaankin. Parhaina kausinaan Iivarinen löi yli 20 juoksua, mikä oli vielä siihen aikaan kova lukema – varsinkin kärkimiehelle. Se kertoi paitsi Iivarisesta, myös siitä, miten sisäpeliä pelattiin ennen koko joukkueen voimin ilman äärimmilleen vietyä roolittamista.
Iivarinen pelasi kaksi ensimmäistä Superpesis-kauttaan Siilinjärven Ponnistuksessa, minkä jälkeen hän siirtyi Alajärvelle, jossa hän nousi lopullisesti valtakunnan ykköslukkareiden aateliin. Iivarinen oli suuressa roolissa Alajärven molemmista mestaruuksissa, 1988 ja 1989, ja hänet valittiin kahdesti Vuoden lukkariksi, 1987 ja 1989. Itä-Lännessä Iivarinen pelasi urallaan 11 kertaa.
SiiPon ja Ankkureiden lisäksi Iivarinen pelasi 90-luvun lopulla kolme kautta Haapajärven Pesä-Kiilloissa ja yhden kauden Sotkamon Jymyssä.
Pelaajauransa jälkeen Iivarinen siirtyi pelinjohtajaksi – ensin Alajärvelle ja sitten Pattijoelle, jonka hän johti SM-hopealle 2006. Pattijoki-keikan jälkeen Iivarinen johti Vimpelin ja Alajärven peliä, kunnes hän otti ohjiinsa Kouvolan kaudella 2018. Kouvolassa Iivarisen pelinjohtoura lähti uuteen lentoon ja Kouvola eteni hänen johdollaan saman tien SM-loppuotteluun ja vuotta myöhemmin SM-pronssille.
Kouvolasta Iivarinen siirtyi kaudeksi 2020 Manse PP:n puikkoihin, jossa kaksivuotinen pesti huipentui tänä syksynä Suomen mestaruuteen.
Uskomaton ura
Iivarisen ura on monessa mielessä uskomaton. Vajassa 40 vuodessa pesäpallossa on muuttunut pelinä ja lajina, mutta Iivarinen on pysynyt kehitysvauhdissa mukana ja pystynyt uusiutumaan kehityksen mukana – ensin pelaajana ja sitten pelinjohtajana. Se ei sinällään ole Iivarisen kohdalla yllätys, sillä hän oli jo pelaajana ja myöhemmin pelinjohtajana kunnianhimoinen ja halusi oppia aina uutta ja kehittyä koko ajan lisää.
Lähes 40 vuoden mittainen ura kertoo myös poikkeuksellisesta asenteesta. Valtavat ottelumäärät kuulostavat lukuina hienoilta, mutta jos lukujen takana olevan maailman muuttaa konkreettiseksi työmääräksi, Iivarisen pitkä ura nousee uudelle tasolle. Kysymys ei ole ollut vain valtavista harjoittelumääristä tai harjoituksista ja otteluista, vaan otteluiden takana on myös valtava määrä bussissa istuttuja kilometrejä vuodesta toiseen – ja poissaoloja kotoa. Se kaikki on vaatinut vahvaa sitoutumista pesäpalloon.
Iivarinen on siviiliammatiltaan opettaja. Se on näkynyt monella tapaa myös hänen työssään. Iivarinen oli pelinjohtajana ja valmentajana pedantti ja vaativa, ja korosti perusasioiden harjoittelemista. Iivarinen lähti siitä, että ennen kuin voidaan tehdä suuria, on hallittava perusasiat. Harvat pelaajat ovat koskaan erityisesti pitäneet perusasioiden jatkuvasta hiomisesta, vaikka valtavat toistojen määrät ovat pesäpallossakin välttämättömiä.
Monet Iivarisen valmennuksessa olleet lukkarit Juha Puhtimäestä, Janne Kivipellosta ja Perttu Hautalasta alkaen ovat kiittäneet Iivarisen vaikutusta heidän uraansa. Esimerkiksi Perttu Hautala julkaisi Twitterissä paljon puhuvan ja Iivarisen asenteesta paljon kertovan twiitin:
2003 pelattiin PSU runkosarjan 1. peli AA-Kiri. Voitettiin, mutta harmittelin pelin jälkeen Kitron takkahuoneessa 0-til. vääriä. "Mennäänkö syöttelemään?", Matti kysyi.
-> reilun parin tunnin ohjattu tolppatreeni, luotto takaisin ja klo 23 yhdessä pukkariin.#pesis #arvostan
— Perttu Hautala (@PerttuHautala41) September 27, 2021
Rauhallinen diplomaatti
Iivarinen on luonteeltaan rauhallinen diplomaatti. Se on näkynyt myös hänen lausunnoissaan. Iivarinen ei ole uhonnut tai tykittänyt vahvoja mielipiteitä otsikoihin – ei ennen otteluita eikä niiden jälkeen. Puheista on kuultanut läpi rauhallisuus ja sen ymmärtäminen, että asiat eivät ole pesäpallossakaan mustavalkoisia.
Jotkut rakastavat räiskyvämpiä ja räväkimpiä pelinjohtajia, mutta Iivariselle on oma tyylinsä ja vaikka kaikki Iivarisen vuoden pelinjohtajana eivät olleetkaan suuria menestyksen vuosia, hänen näyttönsä pelinjohtajana ovat myös kiistattomat. Varsinkin Kouvolan nostaminen SM-loppuotteluun ja SM-pronssille olivat kovia työnäytteitä Iivariselta – samoin se, että hän johti Mansen muukalaislegioonan Suomen mestariksi. Toki Manse oli vähällä pudota sensaatiomaisesti jo puolivälierissä Imatralle, mutta vaikka asiat halutaankin tänä päivänä urheilussa pelkistää, Iivarinen ei olisi ollut katastrofista yksin vastuussa, vaikka hän toki pelinjohtajana viime kädessä vastaakin joukkueen menestyksestä.
Iivarisen ura pesäpallokentillä ja Mansessa päättyy Suomen mestaruuteen. Se on omalla tavallaan upea päätös upealle uralle, mutta Iivarisen uran päättämisessä on silti myös rikkova sivumaku. Mansen johto halusi muutoksen ja se päätti jo kesällä, ettei seura uusi Iivarisen sopimusta. Toki Manse kysyi Iivariselta Suomen mestaruuden voittamisen jälkeen hänen suunnitelmiaan, mutta vanhana valtiomiehenä Iivarinen osasi lukea peliä ja tiesi, että hänen päivänsä Mansessa ovat luetut.
Siksi hän väisti kaikille kiusallisen tilanteen ja ilmoitti itse lopettavansa uransa.
Sekin kertoo paljon Iivarisen luonteesta.