Mestarien liiga uudistuu kaudella 2024-2025. Jukka, selitätkö kansantajuisesti, mikä muuttuu?

Ensimmäinen asia on joukkueiden määrä. Se nousee 32:sta 36:een. Nämä neljä lisäpaikkaa jaetaan siten, että niin sanottuun Mestareiden väylälle – joka on suomalaisseurojen kannalta ensisijainen reitti Mestarien liigaan –tulee yksi lisäpaikka eli viides paikka. Toinen lisäpaikka menee UEFA:n maarankingissa viidentenä olevan maan sarjakolmoselle. Kaksi muuta lisäpaikkaa määräytyvät edelliskauden maakohtaisen menestyksen perusteella Mestarien liigassa. Nämä paikat menevät käytännössä suurille maille. Esimerkiksi ensi kaudella Englanti ja Espanja saisivat molemmat yhden lisäpaikan eli niistä selviytyisi viisi seuraa Mestarien liigaan.

Liverpool or Real Madrid? Check the odds for the thrilling Champions League final at LeoVegas!

Toinen iso muutos on sarjamuoto. Kahdeksan neljän joukkueen alkulohkon sijasta kaikki 36 seuraa ladotaan samaan sarjataulukkoon. Jokainen joukkue pelaa kerran kahdeksaa eri vastustajaa vastaan eli jokainen joukkue pelaa alkulohkovaiheessa nykyisen kuuden ottelun sijasta kahdeksan ottelua. Otteluista neljä on kotiottelua ja neljä vierasottelua. Ottelut pelataan kymmenenä viikkona syyskaudella. Pelipäivät ovat tuttuun tapaan tiistai ja keskiviikko.

Kun alkulohkot on pelattu, kahdeksan parasta joukkuetta selviytyy suoraan pudotuspelivaiheeseen. Sijoille 9–24 sijoittuneet joukkueet arvotaan kahdeksaksi ottelupariksi. Nämä joukkueet kohtaavat toisensa kotona ja vieraissa ja voittajat menevät varsinaisiin pudotuspeleihin. Sen jälkeen pudotuspelivaihetta jatketaan 16 joukkueen voimin, kuten tähänkin asti.

Myös Eurooppa-liigassa ja Konferenssiliigassa siirrytään samaan 36 joukkueen formaattiin ja pelitapaan sillä erotuksella, että Konferenssiliigassa kukin joukkue pelaa vain kuusi alkulohkon ottelua, ei kahdeksaa.

Mikä logiikka tämän muutoksen takana on?

UEFA yrittää tasapainotella eräänlaisen kauhun tasapainon vaijerilla. Toisella puolella on megasuurten seurojen puolelta tulevat paineet, jotka johtivat viime keväänä surulliseen kuuluisaan Superliiga-farssiin. Toisella puolella ovat pienemmät maat ja pienemmät seurat sekä UEFA:n halu kehittää jalkapalloa tasaisemmin eri maiden ja eri seurojen kesken.

Tällaisessa tilanteessa kaikkia tyydyttävän ratkaisun löytäminen on äärimmäisen vaikeaa, ellei jopa mahdotonta. Siksi joudutaan tekemään erikoiselta vaikuttavia ja hieman keinotekoisia ratkaisumalleja, jotka sitten toimivat tai ovat toimimatta.

Niin, toimiiko tämä malli?

Urheilullisesti varmasti toimii, sillä Mestarien liigan ehdoton helmi ovat pudotuspelit ja nyt niitäkin otteluita tulee ottelumäärällisesti 16 lisää. Kaiken lisäksi pudotuspelivaiheeseen tai ainakin tuohon ylimääräiseen karsintaan suuret seurat pääsevät entistä varmemmin, sillä jatkossa ei tule nyt nähdyn kaltaisia kuolemanlohkoja, kun kolme suurempaa seuraa taistelee kahdesta jatkopaikasta. Nyt kyytiin mahtuu lohkovaiheesta 24 seuraa, joten siellä pitää oikeasti kontata, jos ei mahdu tuollaiseen kyytiin.

Mutta varsinainen kysymys tässä asiassa on se, riittääkö tämä malli suurseuroille. Oma arvioni, että ei riitä. Nythän suurseurat ja niitä edustavat maat esittivät mallia, että nuo neljä lisäpaikkaa olisi jaettu seurojen historiallisen menestyksen perusteella. Tällä olisi varmistettu esimerkiksi se, että Manchester United pelaisi tässä uudistuksen mukaisessa mallissa ensi kaudella Mestarien liigassa, vaikka se ei sinne muuten pääsisikään.

UEFA blokkasi tämän esityksen ja nyt suurimmat jalkapallomaat saavat vain kaksi lisäpaikkaa sekä sen lisäksi UEFA:n rankingissa viidentenä olevan maan sarjakolmonen saa yhden lisäpaikan. Totta kai muutos helpottaa ensi kaudella esimerkiksi Valioliiga-seurojen tuskaa, jos Valioliigasta pääsee kauden 2024-25 Mestarien liigan sarjasijoitusten perusteella nykyisen neljän joukkueen sijasta viisi, mutta ei tällä muutoksella sammuteta suurseurojen halua jonkinlaisen oman Superliigan perustamisesta.

Olet useaan otteeseen sanonut, että Superliiga tulee jossain vaiheessa. Kannatatko sen syntymistä?

Henkilökohtaisesti en, mutta pidän väistämättömänä, että siihen suuntaan mennään ja tämä nyt vahvistettu malli on pelkkää tekohengitystä sen suhteen, ettei suurten seurojen valta eurooppalaisessa jalkapallossa kasvaisi. Minusta on hienoa ja jalkapallon rikkaus, että Malmö FF ja Sheriff Tiraspol mahtuvat samaan Mestarien liigaan Real Madridien, Liverpoolien ja Bayern Münchenien kanssa, mutta sitä painetta, mikä esimerkiksi Valioliigan seuroilta tulee tätä romantiikkaa kohtaan, ei voi sivuuttaa. Jo nyt tiedetään varmuudella, että ensi kaudella Mestarien liigassa ei nähdä Manchester Unitedia eikä jompaakumpaa lontoolaisseuraa, Arsenalia tai Tottenhamia.

Hienoa toki, että Valioliigassa neljännestä sijasta taistellaan nykyään kuin liigamestaruudesta, mutta ei huippujalkapallosta on tullut raakaa bisnestä ja bisnesmaailmassa rahan ääni voittaa aina lopulta kanteleen äänen.

Mitä nämä muutokset tarkoittavat suomalaisseurojen kannalta?

Tämän uudistukset voittajia ovat Suomen kaltaiset ja kokoiset pienemmän jalkapallomaat.

Neljä lisäpaikkaa per kilpailu ei kuulosta suurelta, mutta tässä tapauksessa hyvä valuu ravintoketjussa ylhäältä alas. Neljä lisäpaikkaa Mestarien liigassa tarkoittaa sitä, että Eurooppa-liigasta lähtee laskennallisesti neljä kovaa joukkuetta Mestarien liigan lohkopeleihin. Näiden neljän joukkueen siirtyminen askelta ylemmäksi ja neljä lisäpaikkaa tarkoittavat Eurooppa-liigan kannalta sitä, että Eurooppa-liigan lohkovaiheeseen pääsee kahdeksan sellaista joukkuetta, jotka sinne eivät nykyisessä mallissa pääsisi.

Ja sitten tullaan siihen suomalaisseurojen kannalta kenties mielenkiintoisimpaan saumaa eli kysymykseen, Konferenssiliigaan. Toki lopulliset paikat jaetaan kentällä ja karsinnoissa, mutta lähtökohtaisesti Konferenssiliigan kalavesiltä poistuu ravintoketjussa ylöspäin kahdeksan seuraa ja sen päälle tulee neljä lisäpaikkaa, mikä tarkoittaa, että Konferenssiliigan lohkopeleihin avautuu tosiasiallisesti 12 lisäpaikkaa pienemmille seuroille.

Se ei tietenkään tarkoita suomalaisseuroille mitään varmaa, mutta ei me olla kaukana siitä päivästä, että yksi suomalaisseura pelaisi jotakuinkin säännöllisesti ainakin Konferenssiliigan lohkopelejä ja parhaina vuosina Konferenssiliigassa voitaisiin nähdä jopa kaksi suomalaisseuraa. Totta kai yksi lisäpaikka pienempien maiden mestarijoukkueille Mestarien liigassa on yksi paikka lisää, mutta suomalaisseurojen kannalta ratkaisevaa on se, että kynnys päästä Eurooppa-liigan ja Konferenssiliigaan madaltuu. Konferenssiliigan kohdalla voidaan puhua jopa niin merkittävästä madaltumisesta, että jo tässä kannattaisi laittaa Helsingissä, Kuopiossa ja miksei myös Turussa ja Espoossa tanssit pystyyn. Ilmaiseksi jalkapallossa ei saa mitään, mutta utopian ja realismin väli lyhenee suomalaisseurojen kannalta näillä päätöksillä.