Manse otti kauden toisen voittonsa kaadettuaan Joensuun 2-1 (0-1, 3-0, 4-0) kotiutuslyöntikisan jälkeen. Pekka, pikkaisen kuivakka ottelu?

Rehellisesti sanottuna tylsä ja mitäänsanomaton ottelu.

Totta kai 7 astetta ei ole niin lämmin ilma kuin 17 astetta, mutta kysymys ei ollut nyt sellaisesta kylmyydestä, joka oikeasti hyydyttää pelin.

On selvää, että kesän aikana nähdään tapahtumarikkaita otteluita eikä yhden ottelun perusteella voi julistaa muutenkaan suuria tuomioita, mutta nykypesäpallon suuntauksessa on ilmiselvä vaara, että huipputason pesäpallo-otteluista tulee yhä selvemmin erittäin tarkkoja ja ennakolta tarkkaan analysoituja otteluita, joissa tilanteiden tekeminen on entistä haastavampaa.

Tämä ottelu oli – kelistä riippumatta – esimerkki nykypesäpallon suunasta. Voidaan toki sanoa, että molemmat joukkueet pelasivat erittäin hyvää ulkopeliä, mutta kysymys oli ennen muuta varovaisesta, riskiä välttelevästä ja yllätyksettömästä sisäpelistä. Sisäpelistä, jossa pelaaminen perustui prosenttilaskentaan – siihen, miten ja millaisilla lyönneillä tilanteita pyrittiin tekemään ja miten tilanteita haluttiin jatkaa.

Ja juuri tässä on se haaste pesäpallolle. Jos ulkopeli ja vastustajien analysointi kehittyvät koko ajan ja jopa valtakunnan parhaiden lyöjien lyöntejä pystytään torjumaan koko ajan tehokkaammin ja tehokkaammin, ja jos samaan aikaan sisäpeli kulkee entistä vahvemmin prosenttipesäpallon suuntaan, tämän päivän kaltaisten otteluiden määrä varsinkin kärkijoukkueiden ollessa vastakkain tulee jatkuvasti lisääntymään.

Ottelun kärkilyöntimäärät olivat tänään niin olemattomia, että jos Manse onnistui tekemään kaksi kärkilyöntiä peräkkäin, Ruudun selostamossa hehkutettiin, että nyt tuli onnistumisia onnistumisten perään.

Jos katsojat haluavat katsoa tällaisia otteluita ja arvostavat huippuhyvää ulkopeliä ja prosenttilaskentaan perustuvaa järkisisäpeliä, hyvä. Mutta halutaanko tällaista pesäpalloa katsoa? Onko tämä sitä Pesäpalloliiton ja Superpesis Oy:n hehkuttamaa hyvää viihdettä, jossa sattuu ja tapahtuu?

Tänään ei tapahtunut ja pesäpallo on kulkemassa yhä vahvemmin siihen suuntaan, että jatkossa tällaisia pelejä tulee enemmän – säistä riippumatta.

Mennään peliin. Manse on voittanut nyt Kiteen ja Joensuun 2-1 – molemmat kotikentällään. Joko tämän kauden Mansesta voidaan tehdä johtopäätöksiä?

Ei ainakaan mitään uusia johtopäätöksiä. Kitee oli kauden avauksessa pelillisesti parempi joukkue kentällä, vaikka hävisikin, mutta Joensuuta vastaan Manse ansaitsi voittonsa.

Vaikka johtopäätösten kanssa kannattaa olla varovainen, tämä ottelu osoitti kouriintuntuvasti sen, kuinka tärkeää Manselle on saada kärki kentälle. Avausjaksolla kärki ei kulkenut ja Manse sai vain yhden  kolmostilanteen.

Jani Komulainen reagoi ongelmaan tauolla ja siirsi etukentällä aloittaneen Simo Vainikaisen jokeriksi tukemaan ykköskärkeä ja jokerina aloittaneen Toma Heikkilän etukentälle. Komulaisen siirrot toimivat. Heikkilä meni täydestä etukentällä ja Manse sai sen verran kolmostilanteita, että Mansen pääkotiuttajat Perttu Ruuska, Antti Korhonen ja Henri Puputti pääsivät peräkkäisissä vuoropareissa lyömään juoksun mieheen. Ja se riitti.

Manse saa varmasti kärkensä kulkemaan kesällä paremmin, mutta ongelman ydin pysyy kuitenkin samana: jos ykköskärki ei pääse kentälle eikä saa tilanteita, Manse hukkaa kovimman sisäpeliaseensa – hurjan lyöntivoimansa.

Entä mitä ottelu kertoi Joensuusta?

Mielenkiintoisin ja jopa yllättävin asia oli se, kuinka hyvin Seeti Surakka onnistui Joensuun lukkarina.

Surakka pelasi kesällä 2020 kaksi ja kesällä 2021 yhden ottelun Superissa lukkarina ja sen jälkeen häntä pidettiin menetettynä lupauksena, joka oli juuttunut Ykköspesikseen.

Mansea vastaan Surakka hoiti syöttämisen ja jopa näppien haun sellaisella sykkeellä, ettei Surakan ja Ukko Schroderuksen hattuja lukkarien välisessä taistelussa ole millään muotoa jaettu.

Toinen positiivinen yllätys on ollut se, kuinka hyvässä vireessä vaihtaja- ja lyöjäjokerina kauden kahdessa ensimmäisessä ottelussa pelannut Topi Hurskainen on ollut mailassa. Kaksi vuotta telakalla eivät ole näkyneet missään.

Joensuun ulkopeli oli Mansea vastaan vahvaa, vaikka linjasta jälleen puuttui elintärkeä Konsta Kettunen.

Sisäpeli oli sen sijaan astetta tahmeampaa kuin Mansella. Myös JoMalla on samankaltainen ongelma kuin Mansella. Jos kärki ei kulje, JoMan pääkotiuttajat Juho Toivola ja Joosua Rättö jäävät työttömiksi.

Toivola pääsi yrittämään Mansea vastaan kotiuttamista kahdesti ja Rättö kerran. Kumpikaan ei onnistunut, mutta JoMan onneksi Hurskainen onnistui ainoassa yrityksessään ja löi avausjaksolla pisteen arvoisen juoksun.