Siinä pojassa näytti olevan kaikki. Silkkinen tekniikka ja pelinäkemys, joka sai monet asiantuntijat haukkomaan henkeä. Kuusi maalia ja kolme maalisyöttöä avauskaudella Valioliigassa 21-vuotiaana – ja vielä joukkueessa, joka teki koko kauden aikana vain 26 maalia ja jäi Valioliigassa viimeiseksi.

Ei ihme, että Todd Cantwell oli Norwichin juhlituin ja puhutuin pelaaja kaudella 2019–20. Puhutumpi ja juhlitumpi kuin Teemu Pukki. Kysymyksen piti olla enää, mihin suurseuraan Cantwell siirtyisi ja miten suurella siirtosummalla.

Cantwell jäi kuitenkin Norwichiin ja oli vuosi sitten nostamassa Kanarianlintuja takaisin Valioliigaan. Ja jälleen Englannissa puhuttiin Cantwellista. Uutisoitiin, että hän oli Liverpoolin, Tottenhamin, Leicesterin ja Aston Villan ostolistalla. Sanottiin, että siirtosumma olisi jopa 40 miljoonaa puntaa.

Vielä kuukausi sitten, tammikuun siirtoikkunan auetessa, Cantwellista revittiin otsikoita, joissa mainittiin siirto Liverpooliin. Muitakin seuroja mainittiin.

***

Media rakasti edelleen Cantwellia, mutta joku ei rakastanut.

Se joku oli peli.

Peli kertoi, että Cantwell oli kadottanut kultaisensa kosketuksensa palloon. Ei maalin maalia, ei maalisyötön maalisyöttöä tällä kaudella Valioliigassa. Jopa avainsyöttöjä Cantwell antoi keskimäärin enää vain kerran kolmessa ottelussa. 0,3 avainsyöttöä per ottelu oli vasta Norwichin 13. paras lukema. Se on onnettoman vähän pelaajalta, jonka piti olla joukkueen tärkeimpiä tilanteiden luojia.

Cantwellin mukaan kysymys oli pelitaktiikasta. Siitä, että Daniel Farken tilalle marraskuussa palkatun Dean Smithin pelitapa ei hyödyntänyt hänen ominaisuuksiaan. Ei tainnut hyödyntää myöskään Farken pelitapa, sillä Canrtwellin tehot ja esitykset olivat yhtä aneemisia myös Farken alaisuudessa ennen saksalaisvalmentajan potkuja.

Siksi Cantwellilla oli edessä paluu arkeen. Valioliiga-seurat tekivät toki hänestä tiedusteluja, mutta Norwich suhtautui penseästi ajatukseen hänen lainaamisestaan toiselle Valioliiga-seuralle. Varsinkaan sellaiselle, joka taistelee Norwichin kanssa putoamisesta. Ostotarjouksia Cantwellista ei tullut Norwichin mukaan yhtään.

Norwich halusi kuitenkin päästä Cantwellista keinolla millä hyvänsä. Ulkomaille Cantwell ei halunnut siirtyä, mutta Norwichista hänkin halusi lähteä. Keinolla millä hyvänsä.

Lopputuloksena oli lainasiirto Championshipin kärkiseuroihin lukeutuvaan Bournemouthiin. Kysymys on aluksi loppukauden mittaisesta lainasopimuksesta, mutta siirrossa on myös osto-optio.

***

Mitä siis tapahtui pelaajalle, jota pidettiin yhtenä lupaavimmista nuorista pelaajista vielä viime kaudella?

Se onkin hyvä kysymys, johon myös Daniel Farke ja Dean Smith haluaisivat saada vastauksen?

Cantwell on toki kärsinyt pienistä vammoista, mutta todellinen syy hänen ja Farken syksyiseen välirikkoon, joka johti Cantwellin pudottamiseen penkille ja hetkellisesti jopa Norwichin U23-joukkueeseen, oli Cantwellin asenne.

Cantwellin asenneongelmista kuiskittiin mediassa ja lopulta Farke vahvisti asian juuri ennen potkujaan marraskuussa. Cantwell ei Farken mukaan täyttänyt Norwichin pelaajille asetettuja fyysisiä ja henkisiä vaatimuksia.

Farken potkujen jälkeen manageriksi tullut Dean Smith nosti Cantwellin takaisin avaukseen heti ensimmäisessä ottelussaan, mutta rakkaussuhde loppui lyhyeen. Kun Cantwell joulukuussa pelatussa Aston Villa-ottelussa ryntäsi vaihtoon jouduttuaan mielenosoituksellisesti suoraan pukukoppiin, Smith teki päätöksensä: Cantwellista oli parempi päästä eroon tammikuun siirtoikkunan aikana.

Cantwellin sopimus Norwichin kanssa loppuu ensi kesänä, mutta Norwichilla olisi ollut mahdollisuus käyttää sopimuksessa ollut vuoden optio. Näin Cantwellin eroon pääsemisessä ei ollut kysymys sopimustekniikasta, vaan pelkästään pelaajasta ja hänen asenteestaan.

***

Cantwell ei ole ensimmäinen eikä viimeinen pelaaja, jonka ura sotkeutuu turbulenssisiin tuuliin ja tuhoutuu jopa kokonaan. Osalla syynä ovat loukkaantumiset, osalla asema joukkueessa voi ratkaisevalla tavalla muuttua pelaajahankintojen tai valmentajan vaihtumisen myötä.

Mutta sitten on oma kategoriansa – pelaajat, joilla ei ole kuuluisaa infraa ottaa menestystä ja tähteyttä vastaan. Aletaan kuvitella, että ollaan suurempia kuin manageri tai seura. Kuvitellaan, että ollaan valmiita huippupelaajia. Tai kuvitellaan, että se mikä riitti eilen, riittäisi myös tänään.

Cantwell ei ole vielä historiaa. Hänen taitonsa eivät ole kadonneet mihinkään puolessa vuodessa tai vuodessa, mutta jos hänen asenteensa on kadonnut, silloin myös hän katoaa.

Siksi Cantwellia ei punnita Bournemouthissa jalkapalloilijana, vaan urheilijana. Onko hänen päänsä huippu-urheilijan pää vai ilmapallo?