Elmo-lehden Kaikkien aikojen pesäpalloilija -äänestyksessä on ihmetelty sitä, minne 20 ehdokkaan listalta ovat unohtuneet neljä Suomen mestaruutta peräkkäin vuosina 1966-1969 voittaneen Kouvolan Pallonlyöjien tähtijoukkueen pelaajat ja ylipäätään Kouvolan pelaajat.

Pelillisesti erittäin mielenkiintoinen kysymys – mutta ei siksi, että kysymyksessä olisi unohdus.

Koko pesäpallon historiasta löytyy KPL:n 1960-luvun lopun suurjoukkueen lisäksi oikeastaan vain kolme samanlaista yhden joukkueen ja yhden sukupolven ympärille syntynyttä dynastiaa – Hyvinkään Tahkon kolme mestaruutta vuosina 1979-1981 voittanut joukkue, Sotkamon Jymyn 1990-luvun joukkue, joka voitti kuusi mestaruutta kahdeksan vuoden aikana, sekä viisi mestaruutta putkeen voittanut Sotkamon Jymyn 2010-luvun joukkue.

Tässä mielessä Kouvolan 1960-luvun joukkuetta voidaan pitää tähtijoukkueena, mutta nyt tulee se oleellinen asia: joukkueessa oli Pertti Longan, Matti Lautalan, Antero Vatton, Pekka Taulasalon, Anssi Vesalan, Ilkka Kauppisen ja 1967 joukkueeseen tulleen 17-vuotiaan Markku Löfmanin kaltaisia erinomaisia pesäpalloilijoita, mutta Kouvolan voima oli kuitenkin yksilöiden sijasta ennen kaikkea siinä, että se oli joukkue isolla J-kirjaimella.

Kouvola oli toki vahva sisälläkin, mutta varsinkin ulkopelissä se oli erinomaisesti organisoitu ja erinomaisesti yhteen pelannut joukkue, jossa ei juuri heikkoja kohtia ollut. Ja juuri tässä – erinomaisessa joukkuepelaamisessa – oli Kouvolan 1960-luvun neljän mestaruuden perusta.

Huoltaja vai pelinjohtaja?

Kouvola oli joukkuepelaamisessa aikaansa edellä. Pelinjohtajakulttuuri oli vielä 1950- ja 1960-luvulla nostamassa vasta päätään. Monissa joukkueissa joukkueen tärkein pelaavan miehistön ulkopuolinen jäsen oli henkilö, jota kutsuttiin huoltajaksi tai edistyneimmissä puheenvuoroissa manageriksi.

Hän kokosi joukkueen, neuvotteli sopimukset ja hoiti joukkueen juoksevia asioita, mutta hän ei välttämättä näyttänyt merkkiä, sikäli kun joukkueella ylipäätään oli edes viuhkaa. Merkit olivat yleensä mailassa tai ne olivat pelaajien henkilökohtaisia merkkejä, kunnes viuhkat alkoivat yleistyä 1960-luvulla.

Toki 1950- ja varsinkin 1960-luvulla oli jo pelinjohtajia nykyisessä mielessä, mutta ensimmäinen varsinainen huippupelinjohtaja pesäpallossa oli Kouvolan Pallonlyöjän 1960- ja 1970-lukujen pelinjohtajalegenda Timo Raussi. Raussi pelasi vielä vuoden 1966 mestarijoukkueessa, mutta siirtyi sen jälkeen pelinjohtajaksi ja nosti pelinjohtajat ja pelinjohtamaisen kokonaan uudelle tasolle ja uuteen merkitykseen.

Kouvolan 1960-luvun lopun joukkue oli tästä hyvä esimerkki, samoin vuoden 1976 Raussin luoma mestarijoukkue, jonka pelaamista ja organisointia käytettiin Pesäpalloliiton oppimateriaalina vielä 1980-luvullakin. Raussi on edelleen yksi kaikkien aikojen parhaista ja tärkeimmistä pelinjohtajista pesäpallon historiassa – ja on, lievästi sanottuna, ihme, ettei hän ole vielä mahtunut pesäpallon Kunniagalleriaan.

Lyhyet urat

Toinen merkittävä asia Kouvolan joukkueessa oli toinen ajankuva. Nykypäivänä pesäpalloilijoiden ura huipulla saattaa kestää 15-20 vuotta ja Toni Kohosella 30 vuotta, mutta 1960-, 1970- ja jopa 1980-luvuilla peliurat olivat yleisesti ottaen huomattavasti paljon lyhyempiä. Pelaamisesta ei juurikaan maksettu, minkä seurauksena pelaajien siviiliurat määrittelivät heidän ratkaisujaan. Esimerkiksi Kouvolan 1960-luvun lopun joukkueesta vuoden 1976 mestarijoukkueessa pelasi vain kolme pelaajaa, Pertti Lonka, Matti Lautala ja Markku Löfman. Muut pelaajat olivat valtaosin lopettaneet, osa nuorena ja lyhyen peliuran jälkeen.

Kaikkien aikojen pesäpalloilija -äänestyksen ehdokkaiden valinta oli haasteellinen tehtävä, sillä eri aikakauden pelaajien vertaaminen toisiinsa on vaikeaa ja jopa mahdotonta. Tässä valinnassa painotettiin pelaajan taidon lisäksi hänen meriittejään ja uran pituutta.

KPL:n vanhoista pelaajista lähimpänä ehdokkuutta oli Pertti Lonka, jonka joukkuetason saavutukset olivat komeita. Hän oli myös erinomainen lukkari, mutta Lonkaa ei valittu koskaan Vuoden pesäpalloilijaksi ja Vuoden lukkariksikin hänet valittiin vain kahdesti. Toki kovia saavutuksia, mutta ei kuitenkaan samaa tasoa kuin kaikista kovimmilla pesäpalloilijoilla.

Kouvolan nykyisistä pelaajista lähimpänä valintaa oli – jos Toni Kohosen skipataan yli – Matti Latvala, mutta häneen pätee hieman samat sanat kuin Kouvolan 1960-luvun lopun pelaajiin. Erinomainen pesäpalloilija, mutta kun samalle viivalle ladotaan nyt ehdokkaana olevat 20 pelaajaa, Latvala jää vertailussa toto-sijojen ulkopuolelle.

Äänestä kaikkien aikojen pesäpalloilija!