Huuhkajilla on meneillään vuosi, jonka aikana ei ole arvokisakarsintoja. Päätavoitteet ovat Kansojen liigan C-sarjassa, josta on takaportti vuoden 2028 EM-kisoihin. Friisillä on siis enemmän kuin hyvin aikaa edistää tähän saakka hapuilevalta näyttänyttä prosessiaan kohti vuoden päästä alkavia EM-karsintoja.

Suomi on pelannut reilussa vuodessa tanskalaisen komennossa 12 maaottelua, joista kilpailullisia otteluja on ollut kahdeksan.

MM-karsinnat olivat pettymys, sillä Huuhkajat keräsi kahdeksasta ottelusta vain 10 pistettä. Karsinnoissa nähtiin myös yksi suomalaisen maajoukkuejalkapallon pohjakosketuksista, kun Suomi hävisi kotonaan Maltalle 0–1.

Friisin aikaa voisi kuvailla sanalla epäselvä. Vuoden jälkeen on edelleen epäselvää, mihin suuntaan Friis haluaa Huuhkajien peliä viedä. Yhtälailla on epäselvää, mikä on Suomen paras avauskokoonpano.

Myös ottelusuunnitelmat ovat poukkoilleet vuoden aikana ihmeellisellä tavalla. Aluksi nähtiin Friisille itselle mieluisa systeemi, joka hylättiin lopulta hyvin nopealla aikataululla. Tämän jälkeen on nähty jos jonkinlaista kyhäelmää vähän vastustajan mukaan.

KalPa ja Ässät tiistaina  lapulle ja kympillä 48.30 euroa! Tsekkaa kertoimet Liigaan ja NHL:ään ja lyö eurot kiinni 247Betilla!

Juuri pelatussa World Seriesissa nähtiin taas uusia asioita Friisin ajatuksista Huuhkajissa.

Taktinen pohjakosketus otettiin viime vuonna vieraissa 0–4-tappiossa Hollantia vastaan, kun Friis lähti otteluun puolustamaan kahdeksalla pelaajalla ja laittoi joukkueen nopeimmat pelaajat, Oliver Antmanin ja Topi Keskisen kärkeen.

Vastaavalla taktiikalla EPS/Nöykkiö pelasi vuonna 1996 Hesa Cupin puolivälierissä ikäluokan parasta joukkuetta EPS/Latokaskea vastaan. Hävisimme ottelun 0–6.

Vastaavasti Friisin ajan paras maaottelu oli kesäkuun voitokas kotiottelu Puolaa vastaan, jossa Suomi esiintyi yllättäen hyvin aktiivisena molempiin suuntiin.

Näihin seikkoihin peilaten olisi helppo vain todeta, että Friis on tyhjä arpa ja monesta suunnasta kuultu toive Mika Lehkosuon palkkaamisesta A-maajoukkueen peräsimeen pitäisi toteuttaa pikaisesti.

Kiistattomista haasteista huolimatta antaisin Friisille lisää aikaa, sillä emme välttämättä ole nähneet vielä koko Friisin työkalupakin sisältöä.

***

Jalkapallo ja varsinkin maajoukkuejalkapallo on hyvin kompleksinen kokonaisuus. Myös Friisin vaikeuksiin on löydettävissä muutamia lieventäviä asianhaaroja. Niitä ei voi kuitenkaan sivuuttaa, vaan tanskalaisen on ratkaistava haasteet tavalla tai toisella.

Ensimmäinen haaste on valmennuskieli. Friis puhuu sujuvaa englantia, mutta englanti ei ole hänen äidinkielensä. Jalkapallosanasto ei ole ihan simppeliä, kun mennään perussanastosta syvemmälle.

Puntariin tulee mukaan myös kuuntelijan rooli eikä kaikkien Huuhkaja-pelaajien englannin kieli ole välttämättä erinomaisella tasolla.

Valmennustiimissä olisi erittäin tärkeää olla valmentaja, joka pystyy toimimaan päävalmentajan ja pelaajien välisenä linkkinä valmennuksellisissa ja hienojakoisimmissa kielellisissä asioissa. Tällaisessa roolissa Huuhkajissa on Tim Sparv, mutta hänen äidinkielensä on ruotsi ja hänkin joutuu operoimaan kahdella heikommalla kielellään.

On jatkoa ajatellen kriittistä, että kaikki pelaajat ovat samalla sivulla, sillä toistaiseksi pelien ehkä selvin toisteisuus on ollut pelaajien passiivisuus molempiin suuntiin. Tämä johtuu yleensä siitä, että pelaajille on annettu paljon taktista informaatiota, mutta he eivät saa siirrettyä sitä joukkueena ottelutapahtumaan. Jäädään ikään kuin suorittamaan jotain tehtävää, eikä pelata jalkapalloa.

Maaotteluiden vaatimustaso on heikompiakin joukkueita vastaan sen verran korkea, että tällaisessa tilanteessa koko peli alkaa hajoilla ja on vaikea saada ehjää hyvätasoista 90-minuuttista. Malta-tappio oli viiltävä varoitus, miten lähellä jopa tunnetut jalkapallokääpiöt ovat nykyjalkapallossa.

***

Toinen asia on pelaajatuntemus ja tilannekuva suomalaisesta jalkapallosta. Tämä on aina haaste ulkomaalaiselle valmentajalla, joka tulee pieneen urheilumaahan valmentamaan.

Yhtälön ratkaisemisessa Friisillä itsellään on iso vastuu, sillä hän voi töitä tekemällä saada kattavan käsityksen suomalaisista pelaajista.

Friisin ajan joukkueessa on pelannut jo yli 40 pelaajaa, eikä esimerkiksi Leo Wallan ympärillä pyörinyt kohu auttanut rauhoittamaan tilannetta tältä osin. Walta pelasi sensaatiomaista viime vuonna Ruotsissa, mutta lahjakas keskikenttäpelaaja jäi silti ilman maajoukkuekutsua viime elokuussa.

Se, että Walta on sen jälkeen ottanut paikkansa Huuhkajien avainpelaajana, ei saa näyttämään tilannetta yhtään sen paremmalta Friisin kannalta.

Palloliitto ei ole tunnettu nopeista liikkeistään ja meillä on historiassa kotimaisiakin valmentajia, jotka eivät ole välttämättä löytäneet parhaita pelaajia heti A-maajoukkueeseen. Joka tapauksessa toivoa sopii, että Friis on nyt vuotta viisaampi ja löytää Kansojen liigaan mennessä haluamansa pelaajat.

***

Positiivinen asia Friisin kaltaisessa laatikon ulkopuolelta tulleessa valmentajassa ja pelaajien kartoituksessa on ollut se, että maajoukkueessa olevienkin pelaajien on ollut annettava näytöt, että paikka maajoukkueessa on jatkossakin ansaittu. Myös joukkueen ulkopuolelta tulevilla pelaajilla on aito mahdollisuus näyttää osaamistaan.

Friis puhui itsekin heti Suomeen saapuessaan vaatimustasosta. Ilmaisia paikkoja maajoukkueessa ei pidä olla kenellekään.

Friisin työtä arvioidessa on muistettava myös se, millaisen maajoukkueen hän peri.

Huuhkajat on viime vuosina saanut paljon rapaa niskaansa. Kritiikki on ollut osin ansaittua, mutta monessa kohtaa on haukuttu väärää puuta. Pelaajistoa on haukuttu huonoksi ja sellaiseksi, ettei Huuhkajat voisi näillä pelaajilla pärjätä.

Huuhkajat on kiistatta ollut vaikeuksissa ja pelannut välillä heikosti, mutta tärkein kriteeri on katsoa, onko joukkue pelannut potentiaalinsa mukaisesti vai onko osa potentiaalista jäänyt piippuun? Vastuu tästä kiertyy viime kädessä päävalmentajalle.

Tässä kohtaa raaka arvioni on, että Huuhkajat ei ole pitkään aikaan pelannut pitempää jaksoa taitojensa mukaista jalkapalloa. Tällainen alisuorittaminen ja vaikeampi pidempi jakso ovat syöneet pelaajien itseluottamuksen eikä tilanteen kääntäminen ole helppoa.

***

Viime ja tällä viikolla pelatussa FIFA:n World Seriesissa Huuhkajissa nähtiin uusia pelaajia ja myös uusia pelillisiä asioita. Se oli positiivinen asia, sillä tällaiset ’’kylpylämatkat’’ kaukomaille menevät usein urheilullisessa mielessä vähän niin ja näin.

Friis oli esimerkiksi muokannut Suomen prässiä fiksusti laittamalla juoksuvoimaiset pelaajat aktiivisiin rooleihin ja istuttamalla Joel Pohjanpalon kontrolloimaan keskustaa. Olipa Suomi monen muun joukkueen tapaan kopioinut Arsenalin kulmapotkukuvioista palasia ja Pohjanpalo pääsi vihdoin käyttämään erikoisosaamistaan ilmassa.

Kap Verde -ottelu oli hyvä oppitunti Suomelle, miten koko joukkueen on joko oltava mukana prässäämässä tai sitten sopivaa hetkeä lähteä prässäämään odotetaan liikkumalla yhdessä tiiviissä muodossa ja olemalla aktiivisia.

Suomen aktiivinen prässi toimi monta kertaa hyvin ja Friisin haluama aktiivisuus näkyi hyvin myös Uudessa-Seelannissa.

Muutenkin joukkueeseen on saatu useampi mielenkiintoinen pelaaja, jotka tuovat Friisille uusia mahdollisuuksia roolittaa joukkuetta. Esimerkiksi keskikentän keskelle alkaa olla jo jopa ylitarjontaa hyvistä vaihtoehdoista. Uuden-Seelannin turnaus antoi vaikutelman, että Friis on nyt lyömässä joukkuettaan lukkoon ja avauskokoonpanossa nähtiin varmasti valtaosa syksylle kaavailluista pelaajista.

***

Uusi-Seelanti-ottelun tauolla haastateltu Palloliiton urheilutoimenjohtaja Aki Hyryläinen oli silminnähden vakavana. Viime vuosi on selvästi jättänyt tahran tai kaksi Friisin takkiin.

Tilanne on siis selkeä tälle vuodelle. Friisin on saatava homma toimimaan tavalla tai toisella viimeistään syksyllä pelattavassa Kansojen liigassa, jossa Albanian, Valko-Venäjän ja San Marinon kanssa samassa lohkossa pelaava Suomi on ennakkosuosikki. Ainoastaan lohkovoitto kelpaa.

Kansojen liiga vastaa todennäköisesti myös tärkeimpään kysymykseen – siihen, onko Jacob Friis oikea mies jatkamaan Huuhkajien päävalmentajana.