Näiden kisojen yllättävä oppi on, että olemme matkalla kohti 64 maan MM-kisoja
Onko 48 maan jalkapallon MM-kisoissa järkeä? Oleellisempi kysymys on se, onko 64 maan MM-kisoissa järkeä?
Näihin jalkapallon MM-kisoihin oli ennakolta vaikea suhtautua. Osallistujamaiden määrän nostaminen 48:een maahan tuntui käsittämättömältä ratkaisulta, joka söi MM-kisojen arvoa.
Kun normaalisti kisafiilis on korkealla jo viikkoja ja kuukausia ennen MM-kisoja, tämä oli jo toinen kerta, kun kisoista puuttui tuttu sähkö.
Edellinen kerta oli neljä vuotta sitten järjestetyt Qatarin MM-kisat, jotka pelattiin marras-joulukuussa. Ei ollut silloinkaan tuttua MM-kutinaa ennen kisoja.
USA:n, Kanadan ja Meksikon MM-kisoja on pelattu nyt kaksi viikkoa – ja tässä kohtaa on pakko tunnustaa jotakin:
Eivät nämä nyt niin hirveät MM-kisat ole olleet kuin ennakolta voitiin olettaa.
***
On totta, että osa otteluista on ollut yksipuolisia ja pelillisesti ohuita näytelmiä. Kisoissa pelataan kaiken lisäksi 104 ottelua, joten kaikkia otteluita ei ehdi ja jaksa millään katsoa – etenkin, kun osa otteluista tulee yöaikaan.
Tärkeintä on kuitenkin se, miltä nämä MM-kisat ovat maistuneet.
Ne ovat maistuneet erilaiselta kuin mitkään aiemmat MM-kisat, mutta makuun alkaa tottua. On hauska nähdä, millaista jalkapalloa Curaçaon, Kap Verden ja Panaman kaltaiset pienet jalkapallomaat pelaavat.
Peli ei ole samanlaista puhkianalysoitua tiedettä kuin jalkapallo maailman huipulla, mutta se ei haittaa. Kisoissa on samaa letkeyttä ja rentoutta kuin ensimmäisten Suomessa näytettyjen Afrikan maiden mestaruusturnausten otteluissa.
Sekin on kiistatonta, että hyvien jalkapalloilijoiden määrä on maailmassa kasvanut räjähdysmäisesti – ja taitavia pelaajia voi tulla mistä päin maailmaa tahansa.
***
MM-kisojen kaksi ensimmäistä viikkoa ovat opettaneet, että jalkapalloa voidaan ja sitä kannattaa katsoa myös erilaisin silmin.
Ymmärrän, että Maikkarin ja Ylen studioissa peliä viipaloidaan atomeiksi, mutta jalkapallo on muutakin kuin itsearvoista taskujen, syöttölinjojen ja puolustusmuotojen viilaamista – varsinkin, jos ja kun viilauksia ei sidota yhden ottelun sisällä tapahtuvia asioita suurempaan kuvaan.
Nämä MM-kisat on nähtävä myös prosessina. Nyt ollaan vasta kisojen ensimmäisessä vaiheessa – siinä vaiheessa, jossa jalkapallo on enemmän karnevaalia kuin huippu-urheilua.
Huippu-urheiluksi kisat muuttuvat sanan varsinaisessa merkityksessä pudotuspelien alkaessa ensi viikolla.
***
Winston Churchill totesi aikoinaan, että ne, jotka eivät koskaan muuta mielipidettään, eivät muuta mitään.
En ole vieläkään täysin muuttanut mielipidettäni ja niellyt kokonaan 48 maan MM-kisoja, mutta kaikkeen tottuu – jopa siihen, että MM-kisoissa pelaa 48 maata.
Eikä tämä tähän välttämättä jää. Fifan sisällä on esitetty jo nyt ajatuksia, voisiko MM-kisoissa pelata tulevaisuudessa 64 maata.
Fifan ahneuden tietäen kysymykseen ei tarvitse vastausta pohtia.
Me olemme kovaa vauhtia matkalla kohti 64 maan MM-kisoja – ja mikä hurjinta: näiden kisojen opetus on, ettei se ole välttämättä huono asia?
