NHL:ää ravistelee tällä hetkellä puistattava kohu.

Nykyisin Saksan alasarjoissa pelaava entinen ykköskierroksen varaus Kyle Beach astui esiin kanadalaisen TSN-kanavan haastattelussa ja kertoi nimellään ja kasvoillaan keskiviikkona tulleensa seksuaalisesti hyväksikäytetyksi vuonna 2010 ollessaan NHL-seura Chicago Blackhawksin organisaation sopimuspelaaja.

Haastattelua ei ollut helppoa katsoa, eikä sitä varmasti varsinkaan ollut helppoa antaa. Beachin rohkeus ansaitsee siksi täydet pisteet.

Aiemmin tällä viikolla julkaistu raportti sisälsi rajuja detaljeja tavasta, jolla Chicago Blackhawksin videovalmentaja Blad Aldrich painosti Beachin seksuaaliseen hyväksikäyttöön.

Aldrich oli raportin mukaan uhkaillut, että mikäli Beach ei suostu iljettävään tahtoonsa, hän pitää huolen, ettei Beach koskaan pelaa NHL:ssä – tai ”kävele”. Beach oli tuolloin 20-vuotias pelaaja, joka oli osa Blackhawksin Black Aces -ryhmää, joka on nimitys käytännössä ylimääräisistä NHL-kokoonpanon varamiehistä. Kyse oli nuoresta miehestä, jonka suuri unelma oli juurikin NHL.

Beach moitti NHL:ää siitä, että heille merkitsee enemmän maine kuin pelaajien hyvinvointi. NHL:n pelaajayhdistys NHLPA:ta Beach ihmetteli, miten asiasta tietoinen NHLPA:n johtaja Donald Fehr pystyi kääntämään asialle selkänsä, kun hänen ainoa tehtävänsä on suojella pelaajia.

Beach kiitti entisiä joukkuetovereitaan Nick Boyntonia ja Brent Sopelia, jotka ovat tukeneet hänen tarinaansa, vaikka Beachin mukaan heillä ole mitään voitettavaa.

Boyntonia ja Sopelia Beach luonnehti sankareiksi. Kaikki eivät kuitenkaan olleet sankareita, Beachin mukaan nimittäin osa hänen joukkuetovereistaan lausi hänelle homofobisia solvauksia.

Raportin mukaan Beach kertoi myöhemmin tapahtuneesta NHL-joukkueen johdolle, mutta Blackhawks lakaisi asian maton alle. Seurajohdossa kokoonnuttiin kesken pudotuspelien pohtimaan, mitä asialle tehdään. Paikalla olivat henkinen valmentaja James Gary, GM Stan Bowman, urheilupuolen johtaja Al MacIsaac, silloinen seurapresidentti John McDonough, varapresidentti Jay Blunk ja silloinen apulais-GM Kevin Cheveldayoff sekä päävalmentaja Joel Quenneville.

Asia päätettiin hoitaa pudotuspelien jälkeen. Blackhawks voitti Stanley Cupin.

Aldrich sai kuitenkin ottaa osaa Chicagon mestaruusparaatiin ja sai viettää päivän Stanley Cup -pokaalin kanssa.

Blackhawksin toiminta on ymmärrettävästi ja oikeutetusti aiheuttanut jääkiekkoa seuraavan yleisön keskuudessa pöyristyneisyyttä jääkiekkojohdon surkeasta asian hoitamisesta ja maton alle lakaisemisesta. Valta-asema tuli pahasti väärinkäytetyksi.

***

On varmaa, että tapauksen jälkipyykki tulee jatkumaan vielä pitkään.

Chicagon GM ja presidentti Stan Bowman on jo irtisanoutunut GM:n ja seurapresidentin tehtävistä urheilupuolen johtaja Al MacIsaacin tavoin. John McDonough on jo aiemmin erotettu tehtävistään, mutta syy ei liity tähän tapaukseen.

Nyt kysymys kuuluu, miten käy esimerkiksi Chicagon apulais-GM:nä tuolloin toimineen ja nykyään Winnipeg Jetsin GM:n Kevin Cheveldayoffin ja tuolloin Chicagon päävalmentajana toimineen Joel Quennevillen, joka toimii nykyään Florida Panthersin päävalmentajana?

Molemmilla on edessään tapaamiset NHL:n komissaari Gary Bettmanin kanssa.

Cheveldayoff ei ollut apulais-GM:nä Blackhawksissa ylin päättäjä tapauksen hoitamisessa. Sitä on silti vaikeaa pitää tekosyynä olla puuttumatta asiaan. Kiusallisinta Cheveldayoffin kannalta on, että hän on aiemmin väittänyt, ettei hän ollut kuullut syytöksistä kohdistuen Aldrichia. Kenties muisti on sittemmin virkistynyt – kuten monella muullakin.

Päävalmentaja Quennevillella ei puolestaan oikein ole näköpiirissä lieventäviä asianhaaroja sen suhteen, miksi hän ei siirtänyt Aldrichia sivuun valmennustiimistään. Beachin mukaan Quennevillelle tärkeämpää oli voittaa Stanley Cup kuin puuttua seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Sitä Beachin oli vaikea uskoa ja hyväksyä. Beachin mukaan ei ole epäilystäkään, että Quenneville tiesi tapauksesta.

Quenneville joutui Beachin paljastusten myötä kovan paineen alaiseksi ja Florida ilmoitti perjantain vastaisena yönä, että Quenneville on eronnut päävalmentajan tehtävistä. Se oli vähintä, mitä hän ja Florida saattoivat tässä tilanteessa tehdä.

Joku saattaa ajatella, että Quenneville maksoi yli kymmenen vuoden takaisista asioista kovan hinnan, mutta on asioita, joissa vastuu on pakko kantaa riippumatta sitä, onko asiasta kulunut päivä, viikko vai vuosikausia.

***

Nyt kohun keskipisteeseen nousseessa tapauksessa kysymys on NHL:ssä sattuneesta seksuaalisesta hyväksikäyttötapauksesta, mutta samat ongelmat ja samanlainen suhtautuminen ovat tuttuja myös Suomessa.

Suomen urheilun eettisen keskuksen SUEKin julkaisemassa selvityksessä paljastui lokakuussa 2018, että Suomen jalkapallo- ja jääkiekkomaajoukkueissa oli tapahtunut seksuaalista häirintää. Selvityksen tilasivat Jääkiekkoliitto ja Palloliitto.

”Selvityksen mukaan urheilijat eivät koe pitkäaikaista tai sen uhkaa maajoukkuetoiminnassa. Useat pelaajat ovat kuitenkin joutuneet tilanteisiin, jotka ovat ylittäneet sopivuuden rajan, selvityksen tehnyt projektitutkija”, liikuntatieteiden maisteri Johanna Hentunen kertoi SUEKin tiedotteessa.

Urheilulehti uutisoi syksyllä 2016, että Jääkiekkoliitossa merkittävässä asemassa ollut henkilö oli vuosikaudet tirkistellyt nuorisomaajoukkueiden pelaajia muun muassa pukuhuoneissa ja suihkutiloissa. Osa heistä oli alaikäisiä.

Satun tuntemaan tapauksen taustat erityisen hyvin, koska kirjoitin kyseisen jutun Urheilulehteen. Juttuun tuli haastateltua kymmenkunta nuorisomaajoukkueiden parissa olleita henkilöitä. Kaikki heistä tiesivät tirkistelijästä ja heillä oli myös ikäviä asioita kerrottavanaan.

Jääkiekkoliitto puhui tekevänsä sisäisen selvityksen, mutta asia vaiettiin lopulta. Asia nousi esille myöhemmin vasta, kun asia vahvistettiin myös SUEKin selvityksessä.

Kolme mies- tai poikapelaajaa raportoi selvityksessä kokeneensa tirkistelyä suihkussa tai pukuhuoneessa. Kaksi pelaajaa kertoi SUEKin selvityksessä, että tirkistelijä oli joukkueen taustalla toimiva miespuolinen henkilö.

”(Nimi) tirkisteli, tarkasteli ja katseli meitä pelaajia, kun vaihdoimme vaatteita ja menimme suihkuun. Tätä oli jatkunut ilmeisesti jo vuosia – eri joukkueissa ja eri ikäluokissa”, selvityksessä siteerattu pelaaja sanoi.

”Jääkiekkoliiton tapaan hoitaa asia olin pettynyt. Jääkiekkoliitto teki ”sisäisen tutkinnan” jonka tuloksia ei koskaan julkaistu, eikä ”tutkinnasta” koskaan edes puhuttu muuta kuin vain se, että sellainen oli suoritettu”, siteerattu pelaaja jatkoi.

Jääkiekkoliiton toimitusjohtaja Matti Nurminen kommentoi Iltalehdessä, että Jääkiekkoliitto oli reagoinut tirkistelijätapaukseen ”perinpohjaisesti ja vastuullisesti.”

Haastattelin Jääkiekkoliiton puheenjohtaja Harri Nummelaa aiheesta Hämeen Sanomiin ja kysyin Nummelalta mitenkäs vastuullista se oikeastaan on, että kyseessä oleva henkilö oli tietojeni mukaan ollut uutisoinnin jälkeenkin ollut akkreditoituneena joukkueen jäseneksi ja saanut edelleen osakseen vastuutehtäviä.

Nummela ei kuitenkaan yksittäistapauksia halunnut lähteä kommentoimaan.

Ei, vaikka kyse ei oikeastaan ollut mistään yksittäistapauksesta vaan vuosikausia jatkuneesta rumasta kokoelmasta eri tirkistelytapauksista saman henkilön osalta – ja vaikka Jääkiekkoliiton itsensä tilaama tutkimus asian vahvisti.

***

Vaikka Kyle Beachin ja tirkistelijätapauksen välillä asiat ovat eri mittakaavassa, myös jotain samaa niissä on.

SUEK:in selvityksessä siteeratun pelaajankin suusta voi aistia, että Jääkiekkoliitolle tärkeämpää oli esiintyä tietynlaisessa valossa mainetta halliten kuin kaikin mahdollisin keinoin kitkeä ja tuomita asia.

Se ajatus nousi pakottamattomasti mieleen myös silloin, kun tirkistelijä lähetettiin uutisoinnin jälkeen Urheilugaalassa lavalle yhden nuorisomaajoukkueen kanssa. Sitä tosiasiaa oli kovin vaikeaa nähdä perinpohjaisena vastuullisuutena.

Siksi voi toivoa, että Beachin tapaus on hyvä herätys kaikille lajista ja organisaatiosta riippumatta siitä, että jos vastaavan kaltainen tapaus sattuisi eteen, miten sellaisessa tilanteessa tulisi ihan oikeasti toimia.