Nottingham erotti maanantaina manageri Nuno Espirito Santon ja palkkasi hänen tilalleen Tottenhamista kesän alussa potkut saaneet Ange Postecogloun. Jukka, mitä managerin vaihdos tarkoittaa Nottinghamin kannalta?

Ymmärrän kyllä Nunon erottamisen, mutta Postecogloun palkkaaminen tarkoittaa riskiskenaariota, joka voi ja todennäköisesti tulee heittämään Nottinghamin ojasta allikkoon.

Postecoglou sai Tottenhamin hurjaan lentoon toissa kauden alussa siirryttyään Pohjois-Lontooseen Celticin managerin paikalta. Sen jälkeen meno alkoi kuitenkin hyytyä ja viime kausi oli Tottenhamille Valioliigassa täydellinen katastrofi.

Spurs hävisi kauden aikana 22 ottelua 38:sta ja sijoittui sarjassa 17:nneksi eli se oli viimeinen säilyjä.

Kaikki hehkuttivat ja juhlivat Tottenhamin voittamaa Eurooppa-liigan pokaalia, mutta totuus oli se, että Mestarien liigaan ja Eurooppa-liigaan viime kaudella tehdyt muutokset romahduttivat Eurooppa-liigan tason. B-luokan kilpailusta tuli c-luokan kekkerit, kun pudotuspelivaiheeseen ei tullut enää joukkueita Mestarien liigasta, kuten edellisillä kausilla.

Spursin todellisuus viime kaudella ei ollut c-luokan kilpailun voitto. Todellisuus olivat 22 tappiota, 1,7 päästettyä maalia per ottelu ja jääminen umpisurkean Wolverhamptonin taakse Valioliigassa sijalle 17.

Ja nyt näillä näytöillä Postecoglou saa johdettavakseen Nottinghamin.

Ymmärrän kyllä, että Nottinghamin omistaja Evangelos Marinakis tekee tällaisia päätöksiä, mutta olisi mielenkiintoista tietää, mikä Arsenalista Nottinghamin maailmanlaajuisten operaatioiden johtajaksi tulleen Edun rooli on ratkaisussa.

On vaikea uskoa, että Edun tasoinen osaaja olisi koskaan palkannut Postecogloua Valioliigassa pelaavan seuran manageriksi. Jos taas hänen ylitseen on kävelty, silloin on kysyttävä, onko hänellä mitään virkaa Forestissa.

Mikä Postecogloun ongelma on?

Perusongelma on filosofinen. Hän uskoo hyökkäävään jalkapalloon niin rankasti, että hän mieluummin luopuu kenttätasapainosta kuin hyökkäämisestä. Näinhän hän hoki koko ajan myös Tottenhamin managerina.

”Minä en puolusta, vaikka meiltä ajettaisiin pelaajia ulos”, oli hänen hurjin mottonsa.

Postecogloun taktiikka voi toimia yksittäisissä otteluissa ja heikommissa sarjoissa, mutta kuten viime kaudella nähtiin, Valioliigassa sellainen pelitapa revittiin riekaleiksi, vaikka Tottenhamilla oli laadukas materiaali. Esimerkiksi Spursin topparipari, Cristian Romero ja Micky van den Ven, oli Valioliigassa TOP3-topparipari ja oikeana puolustajana pelasi Espanjan maajoukkuepakki Pedro Porro.

Postecogloussa on omanlaistansa karismaa ja jätkää ja voi olla, että hän saa Nottinghamissa lentävän lähdön. Hänen jalkapallonsa heikkoudet kuitenkin tiedetään ja niitä osataan hyödyntää – ja siksi lopputulos tulee olemaan se, että Postecogloun ura Forestissa päättyy ennemmin tai myöhemmin potkuihin.

Vaaraa lisää, ettei Forestilla ole ensinnäkään niin tasokasta ja laajaa materiaalia, jollainen Postecogloulla oli käytössään Spursissa.

Toinen haaste on se, että Nunon jalkapallo perustui pitkälti vastaiskupelaamiseen ja hyvin organisoituun puolustuspelaamiseen. Forestin verkkoon tehtiin viime kaudella vain 46 maalia eli 19 maalia vähemmän kuin Tottenhamin verkkoon.

On mielenkiintoista nähdä, miten Postecoglou lähtee peluuttamaan Forestia. Peluuttaako se puolustuslinjaa yhtä ylhäällä kuin Spursissa ja miten hyvin hän organisoi ylipäätään Forestin puolustuspelaamista?

Hyökkäyspäässä voidaan nähdä hauskoja otteluita, mutta toisessa päässä hauskuutta on tarjolla vain Forestin vastustajille.

Sanoit ymmärtäväsi Nunon potkut. Miksi?

Managerin työssä on kaksi ulottavuutta – peli ja valmennus sekä toisena ulottuvuutena se, miten manageri tulee toimeen niin pelaajien kuin seuraorganisaation kanssa.

Nottinghamissa tilanne oli ajautunut sellainen, että Nunon ja Marinakisin välit olivat rikkoutuneet, minkä Nuno myönsi julkisesti kauden alussa. Myös Nunon ja Edun välien on sanottu olleen täysin tulehtuneet.

Kun Nuno kertoi julkisesti huonoista väleistään Marinakisin, oli selvää, että kello tikittää portugalilaiselle. Nunon potkut eivät olleet yllätys, ainoastaan se, ettei hänet saanut monoa saman tien.

Nuno on valmentajana edelleen kysymysmerkki. Hän pystyy organisoimaan hyvin sellaisen pelaamisen, joka perustuu vastaiskuihin ja vahvaan puolustuspelaamiseen, mutta ongelmat alkavat, jos Nunon joukkueiden pitäisi hallita peliä ja palloa.

Esimerkiksi viime kaudella Nottinghamin pallonhallintaprosentti oli Evertonin ja Ipswichin kanssa sarjan pienin, vain himpun yli 40 prosenttia.

Vastustajat alkoivat käyttää tätä kauden edetessä hyväkseen ja luovuttivat pallonhallinnan vapaaehtoisesti Forestille. Nunolla ei ollut tätä varten mitään varasuunnitelmaa eikä hän pystynyt reagoimaan pelin sisälle tilanteeseen.

Ei ollut sattumaa, että Forest menetti viime keväänä paikan tämän kauden Mestarien liigassa viimeisten kierrosten aikana. Sen paikka TOP5:ssä näytti varmalta maaliskuun lopussa, mutta Forest sai viimeisessä yhdeksässä liigaottelussa jaossa olleista 27 pisteestä vain 8, vaikka sen loppuohjelma oli helpohko. Samalla TOP5-sija vaihtui kahdeksanteen sijaan.

Ei ollut myöskään sattuma, että kun Forest hävisi toissa viikonloppuna Nunon viimeiseksi jääneessä ottelussa kotikentälle West Hamille 0-3, sen pallonhallintaprosentti oli 58 ja West Hamin 42. Ei pelattu Nuno-jalkapalloa ja se näkyi tulostaululla.

Nunolla on edelleen hyvä maine niin Wolverhamptonin kuin Nottinghaminkin ajalta eikä olisi suurikaan yllätys, jos hän ponnahtaisi pinnalle vielä jossain toisessa Valioliiga-seurassa. Graham Potter sai sattumoisin juuri Forest-voiton ansiosta hieman lisää siimaa West Hamin managerina, mutta West Ham on yksi niistä seuroista, joissa Nuno saattaa palata parrasvaloihin.