Sami Partanen on ollut huippuykkösvahti koko 2000- luvun, mutta ensi kesänä hän häärii uudella pelipaikalla Kitee Pallon polttolinjassa. Myös muut 2010-luvun parhaat etukenttäpelaajat ovat yksi toisensa jälkeen siirtyneet sivummalle. Antti Kuusisto on nykyään Seinäjoen Maila-Jussien naisten Superpesis-joukkueen pelinjohtaja, Aki Orava panostaa työelämää, pitkään telakalla ollut Jimi Heikkinen pelaa Ykköspesistä ja ikinuori Tuomo Lönnmark pitää pesiskuntoaan yllä Vimpelin reservijoukkueessa.

Kovan tason vaihtotilanteen etukenttäpelaajista oli muutama vuosi sitten suuri pula. Partasen ohella Joensuun Mailan Iiro Kuosa oli pitkään suuri yksinäinen linnake etukentällä.

Onneksi tilanne on viime vuosina parantunut ja uusia nuoria etumiehiä on tunkeutunut aivan ulkopelaajien terävimpään kärkeen Hannes Pekkisen, Joni Lehikoisen, Valtteri Luoman ja  Juho Keinäsen johdolla.

Kokeneemmasta kaartista Vimpelin Matias Rinta-aho oli pari vuotta sitten huippuvireessä siepparin tontilla. Paha loukkaantuminen hidasti uraa, mutta Rinta-aho on palaamassa etumiesten aateliin. Myös Joonas Eirolan paluu Mansen etukentälle on ilahduttava seikka etumiesten harvaan huippuluokkaan. Onni Määttä ja vuosi sitten linjasta etukentälle siirtynyt Joni Rytkönen kuuluvat myös ykköskorin etukenttäpelaajiin.

Uudenlaiset haasteet ja roolit

Etukenttäpelaajia ei voi irrottaa irrallisiksi paloiksi ulkopelissä. Kovien vaihtolyöntien torjumisessa ja pienten vaihtovariaatioiden estämisessä korostuu 1-vahdin ja siepparin lisäksi erityisesti lukkarin syöttötyöskentely ja lyhyiden näppien haku. Myös polttolinjan pelaajien, erityisesti etulukijan, saumaton yhteistyö etukentän kanssa on suuressa roolissa.

Etumiesten tehtävät ovat lisääntyneet ja perinteiset vastuualueet ja roolit muokataan tänä päivänä uudella tavalla. Eri vaihtolyöjille on yksilölliset puolustustaktiikat. Tämä näkyy katsojalle parhaiten siinä, että 1-vahti ja sieppari vaihtavat pelipaikkojaan etukentällä tiheään. Vanhat tittelit 1-vahti ja sieppari voidaan suurilta osiltaan unohtaa. Toki on vielä joukkueita ja pelaajia, joissa sieppari vanhan roolijaon mukaisesti sieppaa palloja perinteisellä tontilla.

Etukenttäpelaajien tehtävien monipuolistumisen takana on vaihtolyöjien lyöntivalikoiman lisääntyminen. Pieniä taitolyöntejä on kehitetty kymmeniä erilaisia. Kovia maalyöntejä tai etukentän ylittäviä lyöntejä viljellään vaihtotilanteissa entistä enemmän myös huippunopeille etenijöille. Molempiin rajoihin ja luukuihin lyödään ennennäkemättömän paljon merkattuja vaihtolyöntejä – vaakamailan kääntöpomppuja, leikkureita, suoria kovia rajasivalluksia ja nykypäivänä harvinaisia varsilyöntejä.

Etukenttäpelaajien avuksi on tullut nykytekniikka. Videoilta ja analyysipalveluista saadaan huipputarkat tiedot eri pelaajien vaihtolyöntiarsenaalista. Totuushan on kuitenkin se, että valtaosalla vaihtoeksperteilläkin on 3–4 varminta ja parasta lyöntiratkaisua. Toki sisältä löytyy entistä enemmän rohkeita ja monipuolisia mailataitureita on entistä enemmän. Näiden arvaamattomien pelaajien torjuminen on erityinen haaste etumiehille. Jos vaihtolyöjällä on työkalupakissaan monta erilaista pientä taitolyöntiä ja etenijänä huippukiituri, on etukenttäpelaajan ennakoitava nopeasti oma ratkaiseva liikkeensä näpin estämiseksi. Taitava ja kylmäpäinen vaihtolyöjä kääntää tällöin näpin tyhjään etukentän lohkolle.

Vähän huippuja

Kovatasoisten etukenttäpelaajien vähäinen määrä ihmetyttää – varsinkin, kun vanhan opin mukaan paras ulkopelaaja on kotipesässä, toiseksi parhaat mahdollisimman läheltä kotipesää eli etukentällä, seuraavaksi parhaat polttolinjassa ja loput kelpaavat takakentälle. Tätä voi tulkita monelta kantilta, mutta osaltaan fraasissa on vinha perä – kovatasoisia koppareita ollenkaan väheksymättä.

Pesiksen huipputasolla on käynnissä suuri sukupolven murros. Nuoret rynnivät ja syrjäyttävät kymmeniä vuosia kenttiä hallinneet konkarit. Osa syynä on myös koronakaudet, jotka pakottavat seurat alentamaan pelaajien palkkoja.

Vallankumouksen keskellä on kuitenkin selkeä haaste: uusia nuoria etukenttäpelaajia kasvaa yllättävän vähän jopa huippujoukkueiden junnuhautomoista.

Esimerkiksi tulevalla kaudella alle 20-vuotiaat huippulupaavat etukenttämiehet ovat kortilla, ja vaikka rajaa nostaa vuonna 1997 syntyneisiin, tilanne ei oleellisesti parane. Hannes Pekkinen, Joni Lehikoinen, Valtteri Luoma ja Juho Keinänen ovat loistavia poikkeuksia, mutta muuten kysymys on muutamasta lupauksesta, joille voi ennustaa ruusuista uraa etukentän vaikealla tontilla. Aleksi Lassila ja Aleksi Rantala ovat tällaisia lupauksia, samoin Konsta Kurikka, jos hän vain palaa etukentälle.

 

Tällaisia ovat kauden 2021 etukentät

Sotkamo

Jymy on jälleen visaisen pulman edessä, sillä sen pitäisi löytää Joni Rytkösen pariksi korvaaja Kempeleeseen siirtyneelle Antti Korhoselle. Toni Laaksolle etukenttä on vieras tontti ja 18-vuotias Niko Tuikka on vielä kokematon ja arka. Konsta Kurikalle etukenttä on tuttu juttu Imatran ajoilta ja heittokäsi rautaa. Jos hän pelaa etukentälle, odotusarvo on korkealla.

Jymy kaivanee oikean ja onnistuneen ratkaisun etukentälle viimeistään kauden aikana. Haastetta helpottaa hieman se, että fyysisesti vahvistunut lukkari Aapo Komulainen kuuluu jo nyt ykköskorin näpinhakijoihin

Kouvola

22-vuotias Valtteri Luoma on ollut etukentän aatelia jo monta vuotta. Kankaanpäästä hankitulle Arttu Ruuskalle siepparin rooli on uusi. Hän pelasi muutamia pelejä etukentällä Vimpelissä, mutta yleensä Ruuska on ollut 2-vahti ja jopa koppari. Kouvolankin tilannetta helpottaa se, että lukkari Janne Kivipelto näppien haussa parasta A-luokkaa.

Vimpeli

Vimpelin vakiokaksikko, Olli Heikkala–Matias Rinta-aho, on laadukas, vaikka viime kausi oli Heikkalalle vasta toinen kausi 1-vahtina. Heikkalan otteissa on paljon hyvää, mutta myös ylipelaamista ja hosumista. 18-vuotias Aleksi Lassila on yksi suurimmista uusi etukenttälupauksista. Hän olisi monessa muussa seurassa vakiomies, mutta Lassila saa varmasti näytönpaikkoja myös Vimpelissä. Myös Vimpelin lukkari Perttu Ruuska on kovine heittokäsineen ykköskorin näpinhakija

Joensuu

Joensuulla on etukenttäongelma Markus Tuikan jätettyä leikin kesken harjoituskaudella. Iiro Kuosa on luonnollisesti suuressa roolissa , mutta parin löytäminen hänelle on vaikeaa, sillä JoMankaan laadukas juniorimylly ei puske etukenttäpelaajia. Kokenut Henri Litmanen on yksi pohjakortti. JoMa on myös kokeillut harjoituspeleissä etukentällä myös 21-vuotiasta Nestori Moisiota, joka on farmiseura Puijon miehiä. Lukkari Ville Väliahon näppien hakuun on kiinnitetty paljon huomiota. Kesä näyttää, miten näpit tarttuvat ja palot syntyvät uudessa ympäristössä.

Tampere

Tampereella on paperilla kokenut ja kova etukenttäkaksikko, Joonas Eirola ja Simo Vainikainen. Reservistä löytyy 19-vuotias Konsta Lehtola, joka pystyy pelaamaan myös edessä. Juha Puhtimäki ykköskorin lukkari näppien haussa. Tampereen tilannetta synkistää kuitenkin se, että Vainikainen on vielä toipilas syksyisen alaraajaoperoinnin seurauksena.

Kitee

Kiteellä on jopa Superin paras etukenttä – ja mikä ilahduttavaa, Hannes Pekkinen ja Joni Lehikoinen, ovat vasta 22-vuotiaita. Kaksikko on kehittynyt vuosi vuodelta, heillä on keskenään hyvä kemia ja he ovat fyysisesti ihanteellinen etumiespari. Lukkari Jesse Eskelinen täydentää hyvänä näpin hakijana. Kiteelläkin on loukkaantumishuolia, sillä Lehikoisen jalat operoitiin vasta helmikuussa ja ainakin kauden alku saattaa tulla vastaan liian nopeasti. Kiteen onneksi Sami Partanen on aina valmis palaamaan etukentälle, jos Lehikoisen toipuminen kestää.

Hyvinkää

Hyvinkään etukentän koostumus elää vielä. Syksyisestä polvileikkauksesta toipuva Kristian Malikine, 19, ja Matias Kauppinen, 23, on kehityskykyinen kaksikko, mutta vielä kokematon ja varmuudeltaan ailahteleva. Hyvinkää saattaa myös kaivaa etukentälle polttolinjasta jonkun kokeneen pelaajan, esimerkiksi Jere Vikströmin. Nuori lukkari Petteri Alanen on lupaava, mutta hänellä on fyysisesti vielä petrattavaa näppien hakemisessa.

Pattijoki

Pattijoki on kipuillut monta vuotta luotettavan etukentän löytämisessä, eikä nyt etukentälle mallatuista Eetu Sunista, Timo Hanhisalosta, Simo Rahusesta ja Konsta Launosesta kukaan vakuuta. Konkarilukkari Topi Kosonen ollut näppien hakemisessa kuningas lähes koko uransa. Hän pelastaa mitä pelastettavissa on, mutta mahdottomaan Kososenkaan kyvyt riitä.

Seinäjoki

Toni Marjamäki ja Miika Anttila muodostavat perusvarman, mutta ei mitenkään sykähdyttävän etukenttäparin. Atte Kontio ja Eemeli Jaakkola ovat vaihtoehtoja peruskaksikolle. Uusi lukkari Joona Lehtinen on näppien hakijana kakkoskoria. Hänen vahvuutensa ovat toisaalla.

Kempele

Onni Määttä ja Antti Korhonen muodostavat yhden Superin kiistatta parhaista etukenttäpareista. 18-vuotias Aappo Savikoski on varalla. Lukkari Jani Lassila on nopea jaloistaan, mutta heittokäsi ei ole huipputasoa.

Imatra

Juho Keinänen, 20, ja Miitri Pesonen, 19, muodostavat nuoren ja rohkean parin – ja IPV:n parhaan ulkopelilohkon. Molemmat ovat sen tason lupauksia, että heistä kehittyy huippukaksikko. Lukkari Rasmus Surakka on vielä fyysisesti heiveröinen. Aihioita on, mutta polttoheitto voi karata harakoille.

Koskenkorva

Aleksi Rantala, 20, ja Eero Kuitunen, 23, takaavat sen, että Kossulla on jopa yllättävän hyvä etukenttä. Rantala pelasi jo Vimpelissä, mutta lähti hakemaan peliaikaa Kossusta. Hänellä on halu näyttää ja nuorukainen on yksi tulevan kauden mielenkiintoisimmista seurattavista, sillä odotusarvot ovat korkealla. Lukkari Juho Hakomäki on ahnas näppien perään ja hänellä on hyvä käsi – ja on tällä osa-alueella ykköskorin mies Superissa.

Hamina

Kouvolasta kotiin palannut kokenut Sasu Toikka on elintärkeässä roolissa Haminan etukentällä, mutta hänkin toipuu vielä syksyisestä alaraajaoperaatiosta. 22-vuotias Erik Lahti on kärkkynyt turhaa paikkaa Tahkossa, mutta nyt hän saa kaipaamansa näytönpaikan. Lukkari Matias Hangasmaa ei ole vahvimmillaan näpeissä

Kankaanpää

Manu Haukkala, 23, ja kokenut Kari Kellokoski muodostavat perusvarman kaksikon, jonka kehitys on kuitenkin jumiutunut keskitasolle. Lukkari Henri Itävalosta ei ole paljon apua näppientorjumisessa.

Siilinjärvi

Ville Lantiainen ja 20-vuotias Ville Veittikoski uskaltavat pelata hullun lähellä. Molemmilla olisi potentiaalia olla parempia, mutta hätäily ja yliyrittäminen sotkevat pelaamista. Lukkari Teemu Kinnunen tietää kokeena lukkarina tehtävänsä, mutta käsi ei ole huppuluokkaa.