Padon murtuminen noudattaa klassista kaavaa.

Ensin pato on tiivis. Sitten vettä alkaa tihkua, ensin vähän, sitten enemmän. Lopulta yksi kivi irtoaa, sitten toinen ja lopulta se onkin sitten menoa.

Keskustelussa venäläisten ja valkovenäläisten urheilijoiden osallistumisesta olympialaisiin ja muihin tähän saakka pannassa olleisiin kansainvälisiin urheilun suurtapahtumiin ollaan menossa juuri tässä vaiheessa.

Kansainvälisessä urheilussa on ollut tähänkin asti lajeja ja sarjoja, joissa venäläiset ja valkovenäläiset urheilijat ovat saaneet kilpailla siinä missä ennenkin.

Toki joitakin on hiertänyt se, että venäläisurheilijat ovat saaneet urheilla NHL:ssä tai kansainvälisillä tennisareenoilla, mutta se ei ole menoa juurikaan hidastunut. Samaan aikaan kun on surtu Ukrainan karua kohtaloa, oman joukkueen voittoa NHL-jäillä on juhlittu yhtä riehakkaasti riippumatta siitä, onko voittomaalin iskenyt suomalainen, venäläinen, kanadalainen tai ruotsalainen pelaaja.

***

Nyt veden virtaama padossa on kiihtymässä odotettuun suuntaan.

Olympialaisia pidettiin alkuun koskemattomina sen suhteen, ettei venäläisurheilijoilla ole sinne asiaa niin pitkään kuin sota Ukrainassa jatkuu. Nyt kuitenkin Kansainvälinen Olympiakomitea on Yhdysvaltojen johdolla selkeästi kallistumassa sille kannalla, että venäläisurheilijat voivat osallistua Pariisin ensi vuoden kesäolympialaisiin niin sanottuina neutraaleina urheilijoina.

Kansallistunnuksia he eivät saisi käyttää, mutta kuten Venäjän aiemmat kansallistunnusten kieltopäätökset ovat osoittaneet, kysymys on ollut näennäisestä rangaistuksesta, joka ei ole maailmaa juurikaan hetkauttanut.

Eikä KOK ole ainoa taho, joka on avaamassa kisaportit venäläisurheilijoille.

Vaikka Kalervo Kummola pitikin Ilta-Sanomien haastattelussa Kansainvälisen Jääkiekkoliiton puheenjohtajan Luc Tardifin Suomessa esittämiä erikoisia lausuntoja ”vähän huonoina sanavalintoina” ja ”huonona englantina”, niiden viestiä on kuitenkin vaikea tulkita muuten kuin siten, että myös IIHF:ssä on halua päästää jääkiekon suurmaihin lukeutuva Venäjä takaisin MM-jäille Ukrainan sodasta riippumatta.

Samassa jutussa Kummola itsekin ehdotti, että hänkin voisi olla valmis päästämään venäläisurheilijat kilpakentille, jos nämä kirjoittaisivat paperille ”vastustan sotaa” -julkilausuman.

”Silloin pallo olisi urheilijoilla”, Kummola totesi haastattelussa.

***

Kummolaa on turha nostaa yksin tässä kohtaa roviolle, sillä tosiasiassa tässä asiassa hänen takanaan on paljon laajempi sinivalkea kansanrintama.

Meidän kaikkien on helppo huutaa julki omia mielipiteitämme siitä, pitäisikö venäläisurheilijat päästää olympialaisiin vai ei. Mielipiteillä voidaan toki vaikuttaa toisiin mielipiteisiin ja sitä kautta myös päätöksiin ja tekoihin, mutta Pariisin olympialaisten osalta ainoa todellinen päätös Suomessa on se, mitä tekisimme jos ja mitä ilmeisemmin kun KOK avaa olympiakisojen portit venäläisurheilijoille, vaikka sota Ukrainassa jatkuisikin vielä vuoden päästä:

Pitäisikö Suomen osallistua silloin olympialaisiin vai olla osallistumasta?

Tulevaisuuden ennustamista on pidetty vaikeana taiteenlajina, mutta tässä kohtaa tulevaisuus tiedetään.

Vaikka sota Ukrainassa jatkuisi, KOK päästää venäläisurheilijat Pariisiin ja Suomi ratsastaa samoihin kisoihin siniristiliput hulmuten.

Perustelut kisoihin osallistumiselle venäläisurheilijoiden rinnalla keksitään kyllä – kuten kauniit sanakäänteet sille, miten harmillista on se, ettei Ukraina halunnut osallistua samoihin olympiakisoihin.

Olemme tunnetusti katajaisen taipuisa kansa – niin hyvässä kuin pahassa.