Suomalaista urheilukesää on värittänyt kaksi suuria otsikoita repinyttä keskustelua, joiden keskipisteessä ovat olleet Jokereiden nykyinen omistaja Jari Kurri ja Helmareiden päävalmentaja Anna Signeul.

Jokaisella on oikeus mielipiteeseen ja jokainen voi olla hyvinkin perustellusti sitä mieltä, ettei Kurrilla voi olla mitään roolia Liigaan pyrkimässä olevassa Jokereissa tai että Palloliiton pitää antaa Signeulille potkut heti EM-kisojen jälkeen.

Kysymys on tällaisissa mielipiteissä viime kädessä arvovalinnasta ja arvojen määrittämisestä. Sama oikeus koskee myös Liigaa ja Palloliittoa. Niilläkin on oikeus mielipiteeseensä missä tahansa asiassa.

Kurriin ja Signeuliin liittyvässä keskustelussa aletaan kuitenkin lähestyä jo sellaisia sävyjä, että kysymys ei ole enää analyyttisestä keskustelusta ja mielipiteiden vaihdosta, vaan kahden ihmisen julkisesta lynkkaamisesta.

Palloliitto on toistaiseksi julkisessa keskustelussa välttänyt asioiden kärjistämistä, mutta Liiga on tuttuun tapaansa lyönyt vain lisää löylyä.

***

Erityisen ihmeellinen oli Liigan viimeisin ulostulo, jossa Liigan puheenjohtaja Heikki Hiltunen ilmoitti, että jos Jokerit haluaa palata takaisin Liigaan, sen on katkaistava kaikki taloudelliset ja omistajuuteen liittyvät kytkökset aiempaan KHL-projektiin eikä Liiga aio hyväksyä mitään ”tuon kaltaista linkkiä” Venäjään.

Vaikka Liigan tiedotteessa ei mainittu Kurria nimeltä, viestiin oli kirjoitettu näkymättömällä musteella Kurrin nimi.

Tässäkin tapauksessa Liigalla ja Hiltusella on oikeus mielipiteeseensä, mutta kuten urheiluoikeuden huippuasiantuntija Olli Rauste avasi ElmonTV:n haastattelussa, asia ei ole juridisessa mielessä pelkkä mielipidekysymys. Liigalla on kilpailuoikeudellisessa mielessä toimialalla määräävä markkina-asema ja sen toimintaa tarkastellaan juuri tuon määräävän markkina-aseman ja siihen liittyvien säännöstöjen kautta.

Rauste arvioi, että Liiga voisi kenties asettaa Liigassa pelaamisen ehdoksi jonkinlaiset KHL- tai Venäjä-pykälät, mutta ehtojen olisi silloin koskettava kaikkia liigaseuroja – ja mikä vielä oleellisempaa, niiden olisi todennäköisesti koskettava muitakin toimijoita kuin vain omistajia.

Käytännön tasolla kysymys tarkoittaisi sitä, että jos Kurri halutaan sulkea ulos Liigasta, olisiko Liigasta silloin suljettava saman periaatteen mukaisesti myös esimerkiksi Marko Anttila ja muut pelaajat sekä valmentajat ja jopa sponsorit, joilla on KHL- tai Venäjä-kytkös?

Rausteen mukaan loogisesti ajatellen olisi.

Lue myös: Urheiluoikeuden asiantuntija tyrmää pelkästään Jokereita koskevat KHL-ehdot!

***

Liigan aiemmat ulostulot ja varsinkin Hiltusen omat lausunnot eivät välttämättä ole kaikilta osilta olleet aina kovinkaan hallittuja, mutta jotenkin tässä haluaisi uskoa, että Liiga olisi tehnyt edes jonkinlaisen alkeellisen juridisen selvityksen ennen tällaisen tiedotteen julkistamista.

Jos ei ole, kyseessä on amatöörimäinen virhe. Jos taas on, silloin Liigan tiedotteen ja Hiltusen sanamuodot on tulkittava pelkästään painostukseksi Jokereiden pelastusta pohtiville tahoille – tai Jari Kurrille.

On vaikea kuvitella, että Liiga lähtisi julkiseen sotaan Jokereiden pelastushankkeen yhden päävetäjän, Teemu Selänteen, kanssa, sillä Selänteellä on suomalaisessa urheilussa koskemattoman kultapojan status. Kurri on sen sijaan vapaata riistaa, jota uskaltaa heikompikin jalka potkia. Liigan tiedote olisi – ainakin teoriassa – oiva apuväline myös Jokereiden pelastusta vetäville tahoille painostaa Kurria vetäytymään suosiolla Jokereista.

***

Palloliiton tilanne on sen sijaan yksinkertaisempi. Palloliitolla on Signeulin kanssa sopimus, joka kattaa syksyn MM-karsinnat. Nyt Palloliitto joutuu päättämään, haluaako se Signeulin jatkavan Helmareiden päävalmentajana – ja miten pitkään. Vihelletäänkö peli poikki nyt, vuodenvaihteessa vai tehdäänkö Signeulin kanssa kaikesta huolimatta edelleen uusi jatkosopimus?

Periaatteessa kysymys on jalkapalloon kuuluvasta arkisesta valmentajaratkaisusta, mutta nykyisessä maailmassa jalkapallon ja urheilun arki ovat muuttuneet täysin erilaiseksi kuin aiempina vuosikymmeninä. Jos Palloliitto olisi 80- tai 90-luvulla erottanut naisten maajoukkueen päävalmentajan, se olisi ollut valtamedioissakin vain muutaman kappaleen pikku-uutinen.

Sosiaalisen median aikakautena entisaikojen pikku-uutisista on tullut useimmissa tapauksissa suuria ja tunteita herättäviä uutisia, joihin kaikki – myös lajista täysin pihalla olevat ja sitä tuskin muuten edes seuraavat – tahot tulevat huutamaan mielipiteensä julkisuuteen.

On ymmärrettävää, että nykymallisessa julkisessa myllytyksessä asianosaisten on vaikea pitää päänsä kylmänä ja laittaa asiat oikeaan perspektiiviin.

Kaiken lisäksi julkisella keskustelulla voi olla dramaattisia kerrannaisvaikutuksia. Jos joku asia nousee julkisen arvostelun kohteeksi, esimerkiksi monet sponsorit miettivät vain sitä, haluavatko he kytkeytyä edes välillisesti tällaiseen arvosteluun.

Heitä ei välttämättä kiinnosta, miksi takki haisee, vaan ainoastaan se, että takki haisee.

***

Jokereiden ja Signeulin tapaukset ovat siinä mielessä erilaisia, että mahdollisissa riitatilanteissa ratkaisumallit ovat erilaisia.

Jos Palloliitto haluaa erottaa Signeulin kesken sopimuskauden, siihen löytyy suoraviivaiset pykälät, joiden mukaan edetään. Tarvitaan vain päätös.

Palloliiton vahvuutta ei kuitenkaan mitata Signeuliin liittyvällä päätöksellä, vaan millaisilla perusteilla ja millaisen prosessin perusteella päätös tehdään. Ratkaiseeko Signeulin kohtalon huutoäänestys vai kylmä ja kliininen asioiden selvittäminen ja analysointi ja johtopäätösten tekeminen niiden perusteella?

Jokereiden tapaus on sen sijaan erilainen. Toki siinäkin on edelleen mahdollista, että asiat pystytään sopimaan ja Kurri saadaan pelattua ulos hankkeesta sopuisasti, mutta jos Jokereiden paluussa Liigaan lähdetään riidan tielle, silloin alkaakin toisenlainen humppa.

Lainsäädännön logiikka toimii siten, että vaikka lait ja säädökset kirjoitetaan kuinka tarkasti tahansa, lain tulkinta ei välttämättä ole aina yksiselitteinen. Siksi tulkinnoille haetaan usein lopullinen tulkinta oikeudesta tai muusta vastaavasta instanssista. Urheilussa tämä instanssi on Suomessa yleisemmin Urheilun oikeusturvalautakunta tai Kilpailu- ja kuluttajavirasto.

Liiga voi julkisuudessa esittää kuinka kovaa naamaa tahansa ja asettaa Jokereiden Liigaan paluulle erilaisia ehtoja, mutta todellisuudessa ne ovat pelkkää tuuleen huutelua. Jari Kurrin edestä ovea Liigaan ei viime kädessä lyö kiinni Liiga, vaan se, mitä laki ja säädökset sanovat ja miten ne tulkitaan. Kurri voi toki itse vetäytyä Jokereista, mutta Liiga on heikoilla, jos se luulee voivansa painostaa Kurrin jättämään Jokerit sillä perusteella, että Kurrin mukanaolo kaataisi Jokereiden paluuhankkeen Liigaan.

Sen myös Liiga tietää, sillä se sai aikoinaan näpeilleen, kun Kilpailu- ja kuluttajavirasto totesi Jokereiden pelaajien sulkemisen ulos Liigan siirtomarkkinoilta laittomaksi.

Siksi on mielenkiintoista odottaa Teemu Selänteen luvattua ulostuloa. Tärkein asia on toki se, miten vakavalla ja uskottavalla pohjalla Jokereiden paluuhanke on, mutta yhtä mielenkiintoista on nähdä, onko Kurri saatua lykittyä hankkeesta ulos vai ei?

Jos ei ole, silloin otsikot eivät Jokereiden ympäriltä hetkessä lopu.