Patrik Laine pelaa siitä, tuleeko hänestä supertähti vai jääkö hän NHL:ssä melkein tähdeksi

Patrik Laineella on edessä haastava ja tärkeä kausi Columbuksessa.

JääkiekkoNHL

Patrik Laine pelaa siitä, tuleeko hänestä supertähti vai jääkö hän NHL:ssä melkein tähdeksi

Patrik Laineen vaihtelevat NHL-ura on tulevalla kaudella yhdessä risteyskohdassa. Onko hänessä vielä ainesta ponnahtaa ylemmäksi vai jääkö hän melkein tähdeksi?

Samuel Savolainen
TEKSTI Samuel Savolainen
@SSavolainen1
JULKAISTU 7.10.2022 | KUVAT All Over Press

Patrik Laine

Historia

Patrik Laine on ollut suomalaisessa jääkiekossa värikäs hahmo jo nuoresta pitäen. Jo 16-vuotiaana hän nousi otsikoihin näytettyään keskisormea Suomen alle 18-vuotiaiden maajoukkueen päävalmentaja Mika Marttilalle.

Vielä kaudella 2014-15 Laine pelasi Mestiksessä 36 ottelua LeKin riveissä ja viimeisteli 36 ottelussa tehot 5+7=12. Seuraavalla kaudella alkoi tapahtua Laineen marssi kohti ikäluokkansa terävintä kärkeä. Tapparassa hän iski 46 ottelussa tehot 17+16 ja pudotuspeleissä tahti oli vielä hurjempaa, kun 18 ottelussa syntyi tehot 10+5 .

Laine  voitti 2016 myös nuorten maailmanmestaruuden ikonisessa alle 20-vuotiaiden MM-kisaketjussa, jossa pelasivat myös Sebastian Aho ja Jesse Puljujärvi.

Laineen osake nousi kohisten ja hänet varattiin Winnipeg Jetsiin NHL:n varaustilaisuudessa toisena, mikä jakaa Suomen ennätystä Kari Lehtosen, Aleksander Barkovin ja Kaapo Kakon kanssa.

NHL:ssä Laine nousi välittömästi puhutuksi tähdeksi, jonka yksityiselämääkin alettiin seuraamaan urheilusivujen lisäksi viihdesivuilla. 73 ottelussa syntyneet 36 maalia ja 64 tehopistettä olivat osoitus suomalaisen kyvystä tehdä tulosta ja seuraavalla kaudella syntyneet 44 maalia ja 70 tehopistettä antoivat odottaa todellista räjähdystä.

Lopullinen räjähdys NHL:n aivan eliittihyökkääjien absoluuttiseen kärkijoukkoon on kuitenkin jäänyt tekemättä. Laineen tehopistemäärät alkoivat viime vuosina taantua ja surkein kausi 2020-21 tuotti 46 ottelussa enää 12 maalia ja 12 syöttöpistettä ja kammottavan teholukeman -28.

Viime kauden 56 ottelussa syntyneet 56 tehopistettä antoivat kuitenkin jälleen luvan odottaa, että 24-vuotias Laineen käsi voi vielä nousta lyömään kovempaa kuin tähän asti on nähty.

Lähtökohta

Columbus Blue Jackets teki yhden NHL-siirtokesän puhuttavimmista siirroista, kun se onnistui naaraamaan riveihinsä viime kauden NHL:n pistepörssin jaetulle kakkospaikalle yltäneen Johnny Gaudreaun. Nyt ei puhuta mistään nallipyssystä, vaan pelaajasta, joka latoi tauluun viime kaudella peräti 115 tehopistettä. Mediassa onkin hekumoitu, voisiko Laine puhjeta uuteen kukkaan saadessaan NHL:n eliittitason pelintekijän rinnalleen.

Ja teoriassa: Miksi ei voisi?

Eikä kyse ole silkasta hekumoinnista, sillä Columbuksen päävalmentaja Brad Larsen on ilmoittanut heti aikovansa kokeilla kaksikkoa samassa ketjussa selvittääkseen onko kaksikon välillä kemiaa.

Se asettaa herkulliset lähtökohdat Laineelle, joka on uhkunut itseluottamusta myös lausunnoissaan, mikä vaikuttaa hyvältä. Nyt ne lähtökohdat ja mahdollisuudet pitää vain pystyä käyttämään.

Odotukset

Laine solmi kesällä Columbuksen kanssa nelivuotisen sopimuksen, joka tuo suomalaishyökkääjälle keskimäärin 8,7 miljoonan dollarin kausiansiot. NHL-maailmassa palkkanauha antaa perusteet nostaa odotusarvoja. Kun hintalappu on NHL:n supertähden hintalappu, pitää myös tuloksen olla supertähden tulosta. Se edellyttää paitsi kovia tehoja, myös voittavan jääkiekon pelaamista.

Nyt kun ketjukaverikin on NHL:n ehdotonta supertähtiluokkaa, ei esteitä uran parhaalle kaudelle pitäisi olla. Se on se, mitä Laineelta nyt odotetaan.

Samalla myös odotukset Columbuksen osalta ovat nousseet, pudotuspeleihin pitäisi päästä. Vain se voi lämmittää keväällä Blue Jacketsin leirissä. Nyt ei voi vedota enää mihinkään uudelleenrakentamiseen tai ”reloadiin”, vaan tulosta pitää tulla.

Kehityskohdat

Laine kertoi Yle Urheilun haastattelussa käyneensä syvällä Winnpegistä Columbukseen tapahtuneen pelaajakaupan jälkeen. Niin syvällä, että hän kertoi jopa luovuttaneensa. Peli-ilo oli kuulemma niin kateissa kuin olla ja voi eikä hän nauttinut yhtään pelaamisesta.

Ihailtavaa rehellisyyttä sinänsä, mutta samalla voi sanoa, että eivät huippuammattilaiset voi luovuttaa tai päättää, että nyt ei nappaa. Tällainen mentaliteetti erottaakin huiput hyvistä ja lahjojaan hukkaan heittävistä kyvyistä ja NHL:n aidoista johtavista pelaajista. Johtavat pelaajat johtavat, he tuovat parhaan mahdollisen pöytään, vaikka välillä olisikin vaikeaa ja tulisi takaiskuja.

Vaikka ei ole mitään pahaa näyttää heikkouksiaan, on johtajuutta myös se, että pystyy nousemaan vaikeuksien yläpuolelle eikä jäädä kiukuttelemaan, kun kaikki ei menekään kuten oli itse suunnitellut. Laine kuitenkin on pelaaja, johon katseet Columbuksessa kääntyvät, kun otteluita ratkotaan. Ja pelien ratkominen ei kertakaikkiaan ole luovuttamislaji.

Laineen selkein pelillinen kehityskohta on kiekottomassa pelissä. Vaihdon sisällä ei voi jättää puolustusvelvoitteita eli esimerkiksi laitojen lähellä tapahtuvia kamppailutilanteita, merkkaamista, iskujen antamista kiekolliselle, kenttätasapainon edellyttävää sijoittumista ja aktiivista mailahäirintäpeliä puolitiehen. Paljon kyse on myös asenteesta, sillä asenne puolustuspelaamista kohtaan määrittää sen, alkaako puolustuspeli viiveellä vai viiveettömästi, kun peliväline menetetään.

Analyysi

Laineen ja Gaudreaun yhteistyö ja ylipäätään sen kaksikon onnistuminen voi olla asia, joka määrittää Laineen uraa NHL:ssä. Jääkö hän melkein NHL:n eliittihyökkääjäksi vai nouseeko hän vielä pykälän tai kaksi korkeammalle tasolle? Pöytä olisi nyt katettu yhdelle NHL:n vaarallisimmista tutkapareista. Mutta löytyykö kemia Gaudreaun kanssa?

Laine-Gaudreau -kaksikon onnistuminen ei itse asiassa ole vain Laineen uraa määrittävä sinivalkoinen tarina seurattavaksi ensi kauden NHL:ssä. Tuon kaksikon onnistuminen nimittäin tulee määrittämään myös GM Jarmo Kekäläisen uraa NHL:ssä, niin paljon Kekäläinen on heihin satsannut ja lyönyt kiinni. Toistaiseksi, kun Columbus ei ole vielä päässyt kuin kerran Kekäläisen aikana ensimmäiseltä pudotuspelikierrokselta jatkoon.

Riskejä kuitenkin Columbuksen yllä on. Onko materiaali tarpeeksi laaja, vai alkaako Columbus muistuttaa jotakin eräänlaista heikoimpien vuosien Edmontonia kaikissa heikoimmissa merkityksissä ja se nojaa liikaa yksittäisiin yksilöihin?

Ja jos Brad Larsen paljastuu kelvottomaksi valmentajaksi ja hän ei saa pelaajiaan näyttämään paremmilta vaan saa heidät näyttämään huonommilta, on Columbuksen, Laineen ja Kekäläisen tarina vaarassa saada synkeän luvun tilanteessa, jossa moni on jo kirjoittanut onnellisia loppuja etukäteen.