Pattijoen Urheilijat on ollut yksi pesäpallokauden mielenkiintoisimmista joukkueista. Kysymys ei ole ollut vain siitä, että se on ollut pelillisesti Kempeleen lisäksi kauden toinen suuri positiivinen yllätys. Pattijoen tulevaisuuden kannalta on vieläkin tärkeämpää sen nykyisessä miehistössä piilevä potentiaali: joukkueessa on useita nuoria ja lupaavia pelaajia, joista valtaosa on kaiken lisäksi seuran omia kasvatteja.

Se, että Pattijoki on nykyisessä myötätuulessa, on myös itsessään mielenkiintoinen tarina. Toissa syksynä Pattijokea oltiin heittämässä ulos Superista talousvaikeuksien vuoksi. Pattijoki on kuitenkin korjannut kurssiaan ja se on tehnyt sen ennen muuta osaamisen kautta.

Joukkueeseen on hankittu Topi Stillin, Antti Kiiskisen ja Ville Veittikosken kaltaisia erinomaisia vahvistuksia. Lisäksi pelinjohtaja Perttu Westersund on uskaltanut ajaa sisään rohkeasti omia nuoria kasvatteja ja hänellä on ollut silmää myös roolittaa heidät uudelleen.

Hyvä esimerkki on Vimpeliä vastaan keskiviikkona Pattijoen molemmat juoksut lyönyt Tuukka Sarkkinen. Hän pelasi aiemmin vaihtajana numerolla kaksi. Tällä kaudella Sarkkinen on ollut kuitenkin 18 lyödyllä juoksullaan joukkueen tehokkain kotiuttaja.

***

Myös Kiiskisen ja Antti Karjaluodon tarinat ovat esimerkkejä siitä, mitä tapahtuu, kun pelaajalle löytyy oikea rooli ja hän saa riittävästi vastuuta. Molemmat kyttäsivät vuosikausia suurta läpimurtoaan – Kiiskinen Sotkamossa ja Karjaluoto Pattijoella, mutta läpimurrot jäivät kummaltakin tekemättä.

Tällä kaudella molemmat ovat lentäneet. Sotkamosta lainattu Kiiskinen on purkanut ykkösvaihtoa ja vienyt kärkenä pelaavaa Mikael Mäkelää eteenpäin yli 70 prosentin tehoilla. Kiiskinen on pelannut jäätävän tarkkaan prosenttipesäpalloa. Hän ei ole yrittänyt mitään ylimaallisia puhkaisuja, vaan lyönyt lyhyitä, ohituksia ja pomppuja tarkasti sellaisiin paikkoihin, että huippunopea Mäkelä on ehtinyt vaihtaa pesää.

Karjaluoto on ollut yhtä luotettava pelaaja kolmosena. Pattijoen suurin ase sisäpelissä onkin ollut joukkueen ykköskärki. Kiiskinen ja Karjaluoto ovat osoittaneet olevansa erinomaista Superin tasoa, mutta Mäkelä on kärkimiehenä luokitukseltaan poikkeuksellinen pelaaja. Hänkin on mennyt kentälle yli 70 prosentin tehoilla.

Huippuhyvää ykköskärkeä ovat täydentäneet Sarkkinen nelosena sekä lyöjäjokerit Juuso Keski-Koukkari ja Martti Viitasalo. Keski-Koukkari on ollut totutun varma kotiuttaja, mutta Viitasalon kone ei ole vielä käynnistynyt. Tosin hän on paikannut vaatimattomia kotiutustehojaan purkamalla hyvin varsinkin kakkosvaihtoja. Myös etenijäjokeri Erkka Gröhn on pelannut vahvan alkukauden.

Pattijoen kakkoskärjessäkin on Vertti Kontinahon ja Stillin johdolla potentiaalia, mutta sen rooli on ymmärrettävästi vähäisempi ykköskärkeen verrattuna. Ongelmana on myös se, ettei kakkoskärkeen riitä kotiutusvoimaa, jos jokerit on käytetty jo sitä ennen.

***

Ulkona joukkueen suuri tähti on Still. Hän on erilainen lukkari verrattuna Superin nuoreen lukkarisukupolveen verrattuna. Kun monet nuoret lukkarileijonat luottavat pääsääntöisesti nopeaan syöttörytmiin, nyppysyöttöihin ja matalaan, Still on monipuolisempi lukkari. Hän rytmittää peliä hyvin ja saattaa jopa pysäyttää pelin pitkiksi toveiksi.

Still syöttää myös monipuolisesti. Esimerkiksi keskiviikkona hän sotki korkeilla syötöillään Vimpelin kivikovia mailavirtuooseja. Myös nuoren miehen pää on kovaa tekoa, jopa härskiä.

Veittikoski oli hyvä hankinta etukentälle ja linja on yllättävänkin vahva. Kiiskinen on ottanut paikkansa linjan johtavana pelaaja, Mäkelä on hyvä takaheiluri ja Sarkkinen ja Karjaluoto ovat molemmat pallovarmoja ja kovakätisiä.

Takakenttä on Pattijoen ulkopelin haavoittuvin kohta. Teemu Juntunen hoitaa tonttinsa varmistavana kopparina, mutta toisen takamiehen tontti on kysymysmerkki. Kontiaholta lyötiin keskiviikkona hieman helppoja juoksuja, mutta Kontinahon vahva sisäpeliosaaminen pitänee hänet pelaavassa kokoonpanossa ennen Oskari Lukkaria. Kontinaho on vasta 19-vuotias ja Westersund näkee varmasti hänen arvonsa tulevaisuuden kannalta, vaikka Lukkari onkin toki kokeneempi takamies.

Westersund on itse yksi Pattijoen aseista. Hän hallitsee pelin taktisen johtamisen, mutta sen lisäksi hän on osoittanut lahjakkuutensa valmentajana ja joukkueen rakentamisessa ja roolittamisessa. Westersund tulee myös hyvin toimeen nuorten pelaajien kanssa eikä pelkää antaa heille luottoa isollakin kädellä.

***

Pattijoki taistelee tällä kaudella aidosti pääsystä säälipleijareihin eli sijoille 7-10. Tämänhetkisessä näkymässä Pattijoelle voisi jopa ennustaa paikkaa TOP10:ssä, mutta kausi on vielä nuori ja Pattijoella on edessään härkäviikot, joiden aikana sen todellinen osaaminen ja nuoren joukkueen henkinen kantti mitataan.

Pattijoki pelaa seuraavan kuukauden aikana kymmenen ottelua, joissa se kohtaa itsensä alapuolella sarjataulukossa olevista seuroista vain yhden – ja se yksikin on Manse.

Vaikka edessä on kovat viikot, Pattijoella on kaikki mahdollisuudet raapia yksittäisiä jaksoja ja jopa voittoja, etenkin Rännärillä. Se on tähänkin mennessä naarannut jo jaksot Vimpeliä, Kempelettä ja Joensuuta vastaan pelatuista otteluista ja osoittanut samalla vaarallisuutensa ja sitkeytensä.

Ja kävipä Pattijoelle härkäviikkojen aikana miten tahansa, sen suunta on kuitenkin oikea. Peli kulkee jälleen ja toiminnassa on taas järkeä, jota alleviivaa joukkueen potentiaalin, terveen ikärakenteen ja omien nuorten esiinmarssin lisäksi Mäkelän ja Stillin kaltaisten suurlupausten uudet jatkosopimukset.

Päivä ei paista Pattijoella enää risukasaan, vaan risukasan tilalle rakennetun uuden nousujohteisen tarinan kivijalkaan.