Paul Pogba on saanut neljän vuoden kilpailukiellon jäätyään kiinni dopingtestissä elokuussa pelatun Udinese-ottelun jälkeen. Jukka, onko Pogban ura tässä?

Kyseessä on Italian antidopingtoimikunnan antama tuomio, josta Pogballa on ymmärrettävästi oikeus valittaa. Hän on lukuisten muiden dopingista kärynneiden urheilijoiden tavoin vakuuttanut syyttömyyttään eli nykytermein ilmaistuna hän ei ole tietoisesti tiedostanut ottaneensa mitään kiellettyjä aineita.

On tai ei, tuomio on kiistaton. Nyt ainoa kysymys on enää, saako Pogba lyhennettyä tuomiota. Vaikka hän ei saisikaan, hän pääsee takaisin pelikentille elokuussa 2027, jolloin hän on 33-vuotias. Pelivuosia hänellä voisi siis vielä olla, varsinkin jossain vähemmän vaativassa sarjassa, kuten Saudiliigassa.

Ja totta kai jos tuomio lyhensi, mahdollisuudet palata takaisin kehiin parantuisivat entisestään.

Pogban ura on ollut vuoristoratamainen. Se on välillä ollut pilvissä ja välillä jo ennen tätä uusinta tapausta kohtalaisen syvällä. Miten sinä kuvailisit Pogban uraa?

Päällimmäinen ajatus Pogban urasta ei ole se, mitä hän on saavuttanut, vaan mitä hän on hukannut.

Se, että pelaaja voittaa neljänä kautena peräkkäin Serie A:n mestaruuden ja hän voittaa Ranskan maajoukkueessa maailmanmestaruuden, ovat jo sinällään huimaavia saavutuksia, mutta Pogbasta olisi voinut tulla lähes saman tasoinen jalkapallon supertähti kuin Lionel Messistä tai Cristiano Ronaldosta.

Sitä hänestä ei kuitenkaan koskaan tullut ja avainkysymys on, miksi ei. Jos jonkun pelaajan taidot ja osaaminen eivät riitä nousemaan maailman 3-5 parhaan pelaajan joukkoon, se on hyväksyttävää. Pelkään kuitenkin pahoin, että Pogballa homma on hitsannut ennen muuta hänen päästään ja luonteestaan.

Pogba on ollut aina oman tiensä kulkija. Hän siirtyi 16-vuotiaana Manchester Unitediin ja juuri kun hän oli murtautumassa Unitedin avauskokoonpanoon, hän oli tehnyt Unitedille mitään kertomatta sopimuksen Juventuksen kanssa ja siirtyi Italiaan ilmaisella siirrolla kesällä 2012.

Pogban tapa hoitaa siirtonsa Unitedin selän takana sai Unitedin silloisen managerin Alex Fergusonin raivon valtaan. Vanha skotti sanoi viisaasti, että jos pelaajalla on sellainen luonne kuin Pogballe, on parempi, ettei hän pelaakaan Manchester Unitedissa.

Pogba pelasi uransa parhaat vuodet Juventuksessa, kunnes hän siirtyi kaikkien yllätykseksi kesällä 2016 105 miljoonan euron ennätyssummalla takaisin Manchester Unitediin. Paluu Old Traffordille osoittautui kuitenkin raskaaksi virheeksi, joka suisti Pogban uran jyrkkään laskuun.

Hän pelasi toki yksittäisiä erinomaisia otteluita Manchester Unitedissa ja jopa yhden hyvän kauden (2018-2019), mutta kokonaisuudessa Pogban aika Old Traffordilla oli painajaismaista.

Hän riitautui etenkin José Mourinhon kanssa, mikä sai Mourinhon nimittämään Pogbaa virukseksi. Mourinho vei myös Pogbalta väliaikaisen kapteenin nauhan ja penkitti hänet.

Myös Pogba lisäsi kierroksia sekamelskaan ilmoittamalla julkisesti kesällä 2019, että hän halusi siirtyä muualle. Tämä käänsi lopullisesti Unitedin kannattajat Pogbaa vastaan.

Kaiken tämän päällä ja takana olivat Pogban loukkaantumiset. Hän on kesän 2019 jälkeen pelannut avauksessa viiden kauden aikana vain 51 kertaa. Kaikista hurjin ja kurjin lukema hänellä on Juventuksessa, jonne hän palasi kesällä 2022 – jälleen ilmaisella siirrolla. Pogba loukkasi polvensa harjoitusottelussa ja hän on pelannut vajaan kahden kauden aikana vain kahdeksan Serie A:n ottelua.

Ja jotta Juventuksenkin sopassa olisi pogbamaisia mausteita, varsinkin viime kaudella häntä syytettiin siitä, ettei hän suostunut pelaamaan, vaikka Pogba ei ollut enää loukkaantunut.

Pogballa on ollut muitakin ikäviä episodeja ja sotkuja urallaan. Häntä on muun muassa kiristetty maksamaan suojelurahaa ja hänen veljensä väitti, että Pogba olisi palkannut noitatohtorin asettamaan kirouksen Kylian Mbappén päälle.

Yksi jatkuvan debatin aihe on ollut se, mikä on Pogban paras pelipaikka. Mikä se on?

Kun Pogba pelasi Manchester Unitedin nuorisjoukkueissa, hän pystyi dominoimaan otteluita pitkälti poikkeuksellisen lahjakkuutensa kautta. Fergusonin ajan Manchester Unitedissa hän ehti pelata vain kolmessa liigaottelussa jämäminuutteja vaihtopelaajana, joten sitä aikaa on turha sen enempää ruotia.

Antonio Conte peluutti Juventusta 5-3-2-ryhmityksessä ja hän sijoitti Pogban hieman yllättäen keskikentän vasemmaksi pelaajaksi. Tämä rooli sopi Pogballe erinomaisesti, sillä siinä roolissa Conte pystyi ”peittämään” Pogban puolustukselliset heikkoudet ja hyödyntämään hänen lahjakkuutensa ylöspäin pelatessa.

Massimiliano Allegri jatkoi Conten viitoittamalla tiellä, mutta Manchester Unitedissa tilanne muuttui. Häntä peluutettiin useassa eri roolissa – välillä keskikentän pohjalla, välillä kympissä ja välillä kaikkea siltä välillä.

Ongelmana Pogban kannalta oli, että kun hän ei löytänyt itselleen omasta mielestään oikeanlaista roolia Mourinhon alaisuudessa vuosina 2016-2018, hän alkoi oireilla ja osoittaa mieltään. Mourinho ei tietenkään katsonut tällaista käytöstä läpi sormiensa ja umpisolmu oli valmis.

Ole Gunnar Solskjær antoi Pogballe vapaammat kädet, mikä sopi Pogballe, mutta miten hyvin Pogbaa kumartaminen palveli lopulta Unitedia? Solskjær sai potkut kesken Pogban viimeisen kauden Manchester Unitedissa.

Juventuksen toista tulemista on turha arvioida, sillä Pogba pelasi viime kaudella loukkaantumisten vuoksi vain kuudessa Serie A:n ottelussa ja tällä kaudella hän on ollut kahdessa sarjaottelussa kentällä yhteensä 52 minuuttia.

Ehkä yksi pohtimisen arvoinen kysymys Pogban kohdalla on se, miten peli ja sen vaatimustaso ovat kehittyneet suhteensa hänen kaltaiseen pelaajaan. Se on ainakin varmaa, että tänä päivänä yhdelläkään pelaajalla ei ole vara pelata huippujoukkueessa samanlaisella sinnepäin asenteella, jollaisella Pogba heikoimmillaan Manchester Unitedissa pelasi.