Pelikaanin piti lentää matalammalla kuin pitkään aikaan. Ainakin jos olisi ollut uskominen ElmoTV:n ennakossa kirjoittamaani otsikkoon viime syksynä.

Lopulta lento olikin päinvastoin korkeampi kuin viimeisen vuosikymmenen aikana oli nähty. Pelicans aloittaa seurahistoriansa toiset finaalit keskiviikkona.

Eikä ElmoTV suinkaan ollut ainoa, joka meni ennakoissaan Pelicansin osalta täysin metsään. Lähes poikkeuksetta ennustukset osoittivat Pelicansille paikkaa pudotuspelien ulkopuolella.

***

Palataanpa hetkeksi ajassa taaksepäin. Kun Tommi Niemelä astui Pelicansin päävalmentajaksi vuonna 2020 Pelicans oli koronakriisin keskellä sekasorron tilassa. Monen yllätykseksi joukkue osoitti kuitenkin vahvuutensa ja eteni suoraan puolivälieriin.

TPS vei puolivälierissä poikkeusolosuhteissa pelatun paras viidestä -sarjan nimiinsä niukimmalla mahdollisella marginaalilla. Kuitenkin niin organisaation sisällä kuin ulkopuolellakin Pelicans listattiin onnistujien kirjoihin.

Tuli seuraava kausi ja odotukset nousivat. Pelicansin materiaali näytti paremmalta ja syksyn esitykset nostivat odotuksia.

Surkea tammikuu poissaoloineen suisti Pelicansin kuitenkin kauas kärjestä. Hetken näytti jo siltä, että Lahdessa jopa pudotuspelit jäisivät haaveeksi.

Sijalle yhdeksän runkosarjassa Niemelän miehistö itsensä kuitenkin vielä puristi. Lähtö tuli KooKoota vastaan poikkeusjärjestelyin pelatuissa pudotuspelien avauskierroksen tuplaotteluissa jatko-ottelun jälkeen.

Pettymys oli raju. Niemelä sai ansaittuakin kritiikkiä Pelicansin pelaamisesta. Rytmit olivat hakusessa. Pystyyn painettiin, mutta monipuolisuus uupui.

Se kausi hälvensi uskottavuutta myös tulevalta. Niin kävi, vaikka Pelicans oli maalin päässä paikasta puolivälieriin, jossa vastaan olisi tullut täysin kaadettavissa ollut Olli Jokisen Jukurit.

Kovalta paperilla näyttänyt nippu sai ansaittuakin rapaa niskaansa, vaikka runkosarjassakin joukkueen kausi oli lopulta pitkästä heikosta jaksosta huolimatta pisteiden valossa seurahistorian viiden parhaan kauden joukossa.

***

Luonnollisesti ennen kautta tehtävät arviot tehdään sen hetkisen parhaan tiedon mukaan. Ei silloin ollut tietenkään tiedossa, että Elias Vilén tai Aatu Jämsen omista Pelicansin kasvateista ottavat näin isoja harppauksia eteenpäin jääkiekkoilijoina ja urheilijoina.

Riittävän hyvää tietoa ei selvästikään ollut esimerkiksi siitä, kuinka laadukkaita pelaajia Ruotsista tulleet Lars Bryggman tai vaikkapa Anton Mylläri ovat. Ulkomailta tulleet vahvistukset eivät varmasti olleet niminä mediaseksikkyydeltään Jiri Smejkalin tasoisia, mutta heidän persoonansa näyttävät istuvan Pelicansin koppiin komeasti.

Jatkuvuudelle ei selvästi ennen kautta osattu antaa riittävää arvoa. Lukas Jasekin kaltaisen ulkomaalaistimantin kiinnittäminen jatkosopimukseen on temppu, joka ei Pelicansin kokoiselta seuralta liian usein onnistu.

Tälle kaudelle Pelicans myös veti johtopäätöksen pelinsä suhteen ja se monipuolisti pelaamistaan. Kun Niemelä halusi joukkoineen panostaa jatkopainepeliin, sen oli myös hyökättävä laadukkaammin päästäkseen jatkopaineelle. Eri rytmit ja kiekkokontrolli valtasivat näin myös alaa.

Keväällä 2012 Pelicans eteni seurahistoriassaan ensimmäisen kerran finaaleihin, mutta se oli karkeasti sanottuna yhden kauden ihme. Kai Suikkanen piiskasi joukkuetta, josta osa oli jo rakennettu Kari Jaloselle. Edellisellä kaudella Pelicans oli karsinnoissa, nyt se ladattiin täyteen ulkopuolisia kokeneita pelaajia ja joukkue pysyi kasassa tasan tuon yhden kauden.

Niemelän projektista kolmas kausi on tulossa päätökseen. Urheilutoimenjohtaja Janne Laukkanen rakentaa Pelicansia jo kahdeksatta kauttaan. Juuri jatkuvuus tekee jo tässä vaiheessa tästä finaalipaikasta Pelicansin seurahistorian kovimman tempun yhtään vähättelemättä kevään 2012 tapahtumia.

***

Mutta tämänkin Pelicansin tarina on vielä kesken. Se haastaa keskiviikkona alkavassa finaalisarjassa vielä suursuosikin, Euroopan parhaan seurajoukkueen Tapparan.

Yksi ennakkosuosikki kaatui jo välierässä Ilveksen muodossa, mutta Tappara on vielä toista kaliiberia. Tappara tuskin sortuu vastaavaan turhautumiseen kuin Ilves paineen alla Pelicansin käsittelyssä.

Niemelän valmennuksessa joukkue luottaa jatkuvaan kehittymiseen. Se on jo tähän mennessä sopeutunut KalPan koko kaukalon paineeseen ja Ilveksen pystysuunnan rummutukseen.

Pelicansilla on kuitenkin vielä kehitettävää. Vaikka sen kiekollista rohkeutta on suitsutettu, on sen pidettävä pelivälineestä huolta aiempaa paremmin. Tappara rokottaa siitä, mistä Ilves ei vielä rokottanut.

Lahtelaisryhmä kuitenkin sietää myös vaikeuksia ja uskaltaa yrittää. Se, että se pitää huolta kiekosta, ei tarkoita, että joukkue tinkisi pelaamisestaan ja alkaisi roiskia. Joukkueessa on lupa yrittää ja tehdä virheitä.

Pelicans tuskin voittaa maaliodottamaa myöskään Tapparaa vastaan, vaikka se niin haluaisi. Ei se ole suosikki myöskään otteluiden voittajaksi, mutta Patrik Bartosak viimeisenä lukkonaan se on varmasti ärysttävä isompansa kiusaaja, joka luottaa omiin mahdollisuuksiinsa.