Pesäpallo on tällä hetkellä lupaavassa nousukiidossa. Takana on koronasta huolimatta erinomainen viime kausi ja edessä olevassa näkymässä on lukuisia positiivisia tai lupaavia signaaleita, mutta niiden vastapainona on myös uhkakuvia ja ongelmia, jotka pitäisi korjata tekemällä tarvittaessa koviakin ratkaisuja.

Ongelmista huolestuttavin on tällä hetkellä tuotteista tärkein, miesten Superpesis. Vaikka mitali- ja mestaruustaistelu ovatkin ennätyksellisen tasaisia, tasoerot sarjassa ovat kasvaneet niin valtaviksi, että niistä kärsii koko Superpesis. Kaiken lisäksi Ykköspesiksestä on tullut hulivilisarja, jossa pelaa maksimissaan kolme tai neljä kilpaurheilullista joukkuetta, jotka aidosti tavoittelevat nousua Superiin.

On tehtävä jotakin, mutta mitä? Tässä on Elmon vastaus, millä pesäpallo räjäyttäisi potentiaalinsa:

1. Superpesikseen 12 joukkuetta

Ensimmäinen iso askel on miesten Superpesiksen joukkuemäärän pudottaminen 12 seuraan.

Joukkueiden määrän pudottaminen alkaa jo tämän kauden jälkeen, kun seurojen määrä putoaa 15 seurasta 14 seuraan. Ensi vuonna olisi tehtävä pudotuksen toinen vaihe, joka pudottaisi Superin seurojen määrän 12 seuraan kaudeksi 2023. Pudotus toteutettaisiin siten, että kaksi viimeistä seuraa putoaisivat kaudella 2023 suoraan ja sijoille 11. ja 12. sijoittuneet pelaisivat karsintasarjan Ykköspesiksen ykkösen ja kakkosen kanssa. Karsintasarjan kaksi parasta pelaisivat kaudella 2023 Superissa.

Ykköspesiksestä ei siis nousisi yhtään seuraa suoraan kaudella 2022, vaan nousu edellyttäisi sijoittumista karsintasarjassa kahden parhaan joukkueen. Vastaavasti Superista voisi teoriassa tippua ensi kaudella jopa neljä seuraa.

2. Ykköspesikseen 12 joukkuetta

Superpesiksen seurojen määrän pudottaminen 12 seuraan tarkoittaisi myös Ykköspesiksen nousu- ja putoamisratkaisujen säätämistä kausilla 2022 ja 2023, jotta seurojen määrä pysyy nykyisessä 12 seurassa. Ensi vuonna Ykköspesiksestä ei – kuten ei tänäkään vuonna – nousisi yksikään seura suoraan Superiin, mutta karsintojen kautta voisi nousta kaksi seuraa.

Ykköspesiksestä putoaisi kaudella 2022 kolme seuraa suoraan, ja niiden tilalle nousisi kaksi seuraa suomensarjasta. Myös vuonna 2023 Ykköspesiksestä putoaisi kolme seuraa suoraan ja niiden tilalle nousisi kaksi seuraa suomensarjasta. Näin Ykköspesiksessä pelaisi kaudesta 2024 eteenpäin 12 seuraa.

3. Näin pelattaisiin 2023:sta eteenpäin

12 joukkueen kaksinkertainen sarja ja sen päälle neljä kolmen joukkueen paikallislohkoa, joissa joukkueet kohtaisivat toisensa sekä kotona että vieraissa. Näin runkosarjan ottelumäärä olisi 26 ottelua.

Runkosarjan jälkeen kahdeksan parasta seuraa jatkaisivat pudotuspeleihin. Sarjan viimeinen putoaisi suoraan Ykköspesikseen ja sijoille 10 ja 11 jääneet seurat pelaisivat karsintasarjan Ykköspesiksessä sijoille 2 ja 3 jääneiden joukkueiden kanssa. Ykköspesiksen voittaja nousisi suoraan

Ykköspesiksessä olisi kaudella 2023 poikkeuksellisesti vielä 13 joukkuetta, mutta määrää laskettaisiin seuraavaksi kaudeksi pudottamalla suoraan kolme joukkuetta ja nostamalla niiden tilalle kaksi seuraa suomensarjasta. Jatkossa Ykköspesiksestä putoaisi kaksi joukkuetta suoraan.

4. Mitä pesäpallo saisi?

Pesäpallo saisi kaksi kilpailullisesti tasaista ja laadukasta sarjaa, joissa ennalta selvien ja turhien otteluiden määrä saataisiin pudotettua. Superpesiksen taso nousisi, kun sarjan huonoimmat seurat putoaisivat omalle tasolleen Ykköspesikseen. Samalla myös Ykköspesiksen taso ja kilpailullisuus nousisivat.

Superissa olisi muutoksen jälkeen arviolta ainakin kahdeksan seuraa, jotka voisivat tavoitella vakavissaan välieräpaikkaa. Tämä toisi uudenlaista sähköä runkosarjan otteluihin.

Uudistuksen kulmakivenä olisi kilpailun koveneminen. Kun kahdella ylimmällä sarjatasolla pelaisi 24 kovatasoista joukkuetta, seurojen olisi pakko kehittää toimintaansa pysyäkseen mukana muiden seurojen vauhdissa. Tätä menestymisen mahdollisuutta ja pakkoa ruokkisi se, että Superpesiksestä ja Ykköspesiksestä on aito vaara pudota ja Ykköspesiksestä myös aito mahdollisuus nousta niillä seuroilla, jotka satsaavat toimintaansa ja osaavat sen organisoida.

Tällä muutoksella Ykköspesikseen saataisiin ainakin kahdeksan ammattimaisesti toimivaa joukkuetta, jotka kaikki tavoittelisivat nousua Superiin, joko lyhyellä tai pitkällä tähtäimellä. Nyt sellaisia seuroja on Ykköspesiksessä 2–3.

5. Tällaiselta se näyttäisi

12 seuran Superpesiksen rungon muodostaisivat kahden tyyppiset joukkueet. Osa seuroista tulisi Sotkamon, Vimpelin, Kiteen, Kempeleen, Hyvinkään ja Imatran kaltaisilta perinteisiltä, hieman pienemmiltä paikkakunnilta. Sen lisäksi Superissa pelaisi suurempien kaupunkien joukkueita. Tällaisia olivat ainakin Tampere, Kouvola, Joensuu ja Seinäjoki uusina paikkakuntina Oulu, Kuopio ja jossain vaiheessa myös Jyväskylä.

Ykköspesiksessä olisi alkuvaiheessa ainakin 6-7 sellaista seuraa, jotka voisivat pelata toimintaansa kehittämällä myös Superissa. Tällaisia seuroja olisivat muuan muassa Pattijoki, Kankaanpää, Koskenkorva, Hamina, Siilinjärvi, Alajärvi ja Jyväskylä.

Seuraava esimerkki on teoreettinen eikä sisällä kannanottoja suuntaan tai toiseen, mutta se antaa hyvän kuvan siitä, mitä 12 seuran Superpesis ja 12 seuran Ykköspesis voisivat tarkoittaa – ja minkä tasoisia seuroja olisi putoamisvaarassa Superista ja minkä tasoisia seuroja tavoittelisi Ykköspesiksessä nousua Superiin.

 

Superpesis 2024	Ykköspesis 2024
Tampere	Pattijoki
Oulu	Kankaanpää
Kuopio	Koskenkorva
Seinäjoki	Hamina
Kouvola	Siilinjärvi
Joensuu	Alajärvi
Hyvinkää	Jyväskylä
Imatra
Kempele
Sotkamo
Kitee
Vimpeli

 

6. Pesäpalloliiton satsaukset

Myös Pesäpalloliiton on otettava suurempi vastuu varsikin Ykköspesiksen kehittämisestä. Ykköspesikseen olisi satsattava suurella volyymilla, sillä mitä elävämmäksi Ykköspesis saataisiin, sitä enemmän se ruokkisi koko pesäpallon ravintoketjuja. Kovemman kilpailun lisäksi seurojen olisi pakko satsata omaan juniorituotantoon, mikä olisi pesäpallon tulevaisuuden kannalta iso asia. Ykköspesis-seruat voisi edelleen tehdä farmiyhteistyötä Superin seurojen kanssa, mutta vahvemmassa Ykköspesiksessä seurojen toiminta ei voisi olla yhtä riippuvainen farmipelaajista kuin se nyt muutamilla seuroilla on.

Miesten ja naisten Superpesiksen kehittäminen on myös organisoitava uudella tavalla. Superpesis Oy:n purkamiselle oli varmasti aikoinaan hyvät perusteet, mutta oliko kysymys siitä, että toimintamalli oli huono vai toimintamallin sisällä olleet toimijat olivat huonoja?

Pesäpalloliitto on perustanut uuden nyrkin kehittämään miesten ja naisten Superpesistä. Se on oikeansuuntainen liike, mutta varsinkaan kaikille miesten seuroille se ei riitä. He haluavat oman ja itsenäisen organisaation kehittämään Superpesistä ja neuvottelemaan omat tv- ja yhteistyösopimuksensa.

Keskustelu organisaatioista ja organisaatiomalleista on toki tärkeä, mutta tärkeintä olisi saada tavalla tai toisella malli, joka kehittäisi maksimaalisella tavalla niin miesten kuin naistenkin Superpesistä – ja Pesäpalloliitto pitäisi huolta Ykköspesiksestä sekä nuorten sarjoista ja alemmista sarjoista.

On hyvä muistaa, että pesäpallon suurin kultakausi 1990-luvulla perustui pitkälti siihen, että Superpesis Oy vastasi miesten ja naisten Superista ja Pesäpalloliitto suurista linjoista ja muista sarjoista. Kukaan ei silloin valittanut, että organisaatiomalli ei olisi toiminut. Se toimi, kun molempien yksiköitä oli vetämässä Markku Pullisen ja Kimmo Tolosen kaltaisia huippuosaajia. Nytkin pesäpalloliikkeen sisällä olisi uusia ja erinomaisia uusien sukupolvien tekijöitä. Heidät pitäisi vain päästää irti ja ravistella turhat patsastelijat pois päänäyttämöltä.

Lue myös: Kiteellä on riveissään täysin poikkeuksellinen kultakimpale

Tilaa Elmo  tarjoushintaan  6 kk 49 e .

Voit ostaa Elmon myös irtonumerona

Lehtipisteestä tai diginä Lehtiluukusta.

 

 

 

 

 

 

 

Pesäpallo, pesäpallo.