Miesten Superpesiksessä on tapahtumassa mielenkiintoinen vallankumous.

Sen ensimmäinen osa on suuri vaihtuvuus. 12 joukkueesta vain neljällä – Kouvolalla (Elias Pitkänen), Hyvinkäällä (Petteri Alanen), Pattijoella (Topi Still) ja Alajärvellä (Elmeri Iivonen) – jatkaa sama ykköslukkari kuin viime kaudella.

Sotkamolla (Miika Keski-Petäjä), Mansella (Aapo Komulainen), Joensuulla (Ukko Schroderus tai Seeti Surakka), Kiteellä (Rasmus Surakka) ja Imatralla (Pietu Vesterinen) ykköslukkari vaihtuu varmuudella.

Kempeleessä, Vimpelissä ja Haminassa viime kauden ykköslukkarit joutuvat taistelemaan ykköslukkarin paikasta kovassa kilpailutilanteessa.

Kempeleessä viime kauden ykköslukkari Jani Lassila on saanut rinnalleen Ville Väliahon, Vimpelissä Ville Soini haastaa Teemu Kinnusen ja Haminassa jo Mico Huttunen ja muutaman vuoden ykköslukkarina pelannut Elias Lahti kävivät jo viime kaudella kovaa vääntöä ykköslukkarin paikasta.

***

Toinen ja vieläkin merkittävämpi vallankumous on nuorten lukkarien esiinmarssi. Se on ollut käynnissä jo muutaman vuoden, mutta tulevalla kaudella tilanne on jo se, että peräti 9-10 miesten Superpesis-joukkueessa ykköslukkarina pelaa 18-23-vuotias lukkari.

Varmat poikkeamat 2000-luvulla syntyneiden lukkareiden kaavasta ovat Sotkamo ja Kempele. Sotkamon uusi ykköslukkari Miika Keski-Petäjä täyttää toukokuussa 31 vuotta, mutta hänkin on eräänlainen uusvanha lukkari, sillä tuleva kausi on Keski-Petäjälle vasta neljäs kausi miesten Superissa.

Myös Kempeleen molemmat lukkarit, Jani Lassila ja Ville Väliaho, ovat 90-luvulla syntyneitä, Lassila 1992 ja Väliaho 1996.

Vimpelin tilanne on tältä osin auki. Teemu Kinnunen on syntynyt 1992, mutta hänen haastajansa Ville Soini on vasta 19-vuotias.

***

Lukkareiden näin suuri en vaihtuvuus Superpesis-joukkueissa on harvinaista.

Nuorten lukkareiden nousu on ollut nähtävissä jo muutaman vuoden ja sen takana takana ovat loogiset syyt.

Lukkareiden valmennukseen on satsattu aiempaa vahvemmin ja moniin seuroihin on palkattu erityisiä lukkarivalmentajia. Tätä kautta myös lukkarivalmennuksen taso on noussut. Lisäksi nuoret lukkarit ovat jo juniori-ikäisinä pelanneet valtavan määrän otteluita vaativalla pelipaikalla.

Tämä kaikki on näkynyt siinä, miten valmiita lukkareita eri seurojen juniorimyllyistä on tullut. Vaikka Toni Kohonen oli aikoinaan poikkeuslahjakkuus jo juniorina, hän pystyi vakiinnuttamaan paikkansa ykköslukkarina vasta 21-vuotiaana.

Nyt nuoria lukkareita on voitu heittää armottoman koviin paikkoihin jo nuorempana. Esimerkiksi Aapo Komulainen voitti ensimmäisen Suomen mestaruutensa jo 17-vuotiaana ja hänellä on nyt, 21-vuotiaana, vyöllään jo kolme Suomen mestaruutta.

***

Tämän päivän nuorille lukkareilla on ominaista heidän kokonaisvaltaisuutensa. He ovat taktisesti kypsiä, minkä lisäksi he ovat myös fyysisesti niin heittovoimaltaan kuin jaloiltaan vahvoja. Heistä huokuu myös urheilullisuus, monipuolisuus ja ketteryys.

Sen lisäksi nuorille lukkareille on ollut ominaista se, että he ovat kulkeneet lukkaripelin evoluution eturintamassa. He hallitsevat kaikki lukkarityöskentelyn perusasiat, mutta sen lisäksi he rytmittävät peliä nykypesäpallon vaatimusten mukaisesti hyvin ja monipuolisesti, ja uskaltavat liikkua sääntöjen harmaalla vyöhykkeellä. Matalaa käytetään surutta hyväksi, samoin paljon puhuttua nyppysyöttöä.

Se, että nuoret lukkarit voidaan heittää jo nuorella iällä pesäpallon tärkeimmälle pelipaikalle ja he uskaltavat härskisti liikkua sääntöjen rajamailla, kertoo nuorten lukkareiden kovasta kantista ja kylmäpäisyydestä.

Pesäpallossa oltiin pitkään huolissaan, mistä Toni Kohosen, Topi Kososen ja Juha Puhtimäen kaltaisille kokeneille ja pitkään vallassa olleille lukkareille löytyvät seuraajat. Nyt sitä huolta ei enää ole. Miesten Superpesiksessä on alkanut uuden lukkarisukupolven valtakausi ja samalla taistelu huippulukkarin luokituksen saamisesta on kiristynyt entisestään.