Pesäpalloliitto vahvisti tällä viikolla Superpesiksen ja Ykköspesiksen ensi kauden sarjajärjestelmät. Samalla päätettiin, että miesten Superpesistä pelataan ainakin kahdella seuraavalla kaudella 14 joukkueen voimin. Kauden 2024 joukkuemäärästä päätetään ensi keväänä.

Miesten Superissa pelataan ensi kaudella kaksinkertainen sarja, minkä lisäksi jokaiselle joukkueelle tulee neljä lisäottelua. Lisäottelut pelataan siten, että yhdeksän joukkuetta on jaettu kolmen joukkueen lohkoihin, joissa pelataan kaksinkertainen sarja, ja lisäksi Vimpeli, Kankaanpää, Tampere, Seinäjoki ja Koskenkorva pelaavat yksinkertaisen sarjan, jolloin niillekin tulee neljä lisäottelua. Yhden kolmen joukkueen lohkon muodostavat Hyvinkää, Kouvola ja Imatra, toisen Joensuu, Kitee ja Siilinjärvi, ja kolmannen Sotkamo, Kempele ja Pattijoki.

Superista putoaa ensi kaudella varmuudella yksi joukkue. Suora putoaja ratkaistaan runkosarjan kahden heikoimman joukkueen kesken paras viidestä -järjestelmällä pelattavassa karsinnassa. Hävinnyt joukkue putoaa suoraan ja voittaja pelaa samalla tavalla paras viidestä pelattavassa sarjassa Ykköspesiksen kakkoseksi sijoittuneen joukkueen.

Ykköspesiksen nousija ratkaistaan siten, että neljä parasta joukkuetta pelaavat ensi välierä paras kolmesta -järjestelmällä. Välierien voittajat pelaavat Ykköspesiksen loppuottelun paras viidestä -järjestelmällä. Loppuottelun voittaja nousee Superiin ja hävinnyt pelaa Superin jumbofinaalin voittajaa vastaan.

***

Päätökset on tehty ja niistä ei ole valitusoikeutta. Hyvää päätöksissä on se, että ensi vuonna yksi joukkue nousee varmuudella Ykköspesiksestä ja yksi putoaa Superpesiksestä – mutta Pesäpalloliiton linjauksissa on kaksi heikkoa kohtaa.

Niistä ensimmäinen ja suurin on se, että Superpesiksen joukkuemäärää ei haluttu tai uskallettu laskea. Toki ensi kaudella Superissa on yksi joukkue vähemmän kuin tällä kaudella, mutta tämä kausi osoitti jälleen, että Superpesiksen tasoerot ovat niin järkyttäviä, että pahimmillaan ottelut ovat olleet pesäpallon irvikuvia. Sen vielä voisi hyväksyä, että maakuntasarjassa jossakin ottelussa yhdessä jaksossa lyödään vastustajan kentästä 30 juoksua tai yhdessä vuoroparissa 15 juoksua, mutta Superpesis on pesäpallon tärkein näyteikkuna, eikä tällaiset tasoerot ole sen enempää urheilua kuin viihdettäkään.

Toinen yhtä oleellinen asia on Ykköspesis. Superpesiksen 14 joukkueen sarjaa perusteella sillä, että mahdollisimman laaja ja mahdollisimman monella paikkakunnalla pelattava Superpesis olisi pesäpallon etu.

Ja millähän tavalla?

Se voi olla muutaman heikon seuran näennäinen etu, että he roikkuvat Superin häntäsijoilla, mutta tässä kohtaa olisi nähtävä isompi kuva. Jos Superin seurojen määrä pudotettaisiin 12 seuraan, se tekisi Superpesiksestä urheilullisesti paremman, tasaisemman ja kiinnostavamman sarjan, mistä hyötyisi suurin osa Superin nykyisistä seuroista.

Sen lisäksi Superin supistamisesta hyötyisi Ykköspesis, joka nyt on jätetty oman onnensa eli käytännössä seurojen oman aktiivisuuden varaan. Jos Superin heikoimmat seurat pelaisivat Superin sijasta Ykköspesiksessä, Ykköspesikseen saataisiin saman tien 7–8 hyvää ja toimivaa seuraa, jotka voisivat aidosta taistella sarjan kärkisijoista ja noususta Superiin. Samalla se nostaisi Ykköspesiksen toiminnallisesti uudelle tasolle ja toisi aivan toisenlaisen arvostuksen koko sarjalle.

Siksi pesäpallon edusta puhuessa pitäisi puhua siitä, mikä on oikeasti koko pesäpallon etu eikä vain muutaman heikossa hapessa olevan Superin seuran etu. Tässä tapauksessa se etu tarkoittaisi jo lähtövaiheessa Superpesiksen ja Ykköspesiksen muodostamaa kokonaisuutta. Ja mitä vahvemman kokonaisuuden ne muodostaisivat, sitä vahvemman pohjan se toisi laajemminkin pesäpallon kenttään.

Ykköspesikseen putoaminen ja siellä pelaaminen ei ole muutenkaan sellainen maailmanloppu kuin joissakin seuroissa ja päättäjien keskuudessa pelätään. Hyvä esimerkki on Jyväskylän Lohen tämän kauden huima tarina. Lohen synnyttämä ilmiö ja yli 600 katsojan yleisömäärät runkosarjan otteluissa kertovat, että hyvin hoidettu ja hyvin menestyvä Ykköspesis-seura voi olla paljon kiinnostavampi seurattava kuin vuodesta toiseen Superin jämäsijoilla rämpivä seura.

***

Toinen heikkous Pesäpalloliiton ensi kauden sarjajärjestelmissä on se, miten Ykköspesiksestä noustaan ja miten Superista pudotaan.

Parempi ja urheilullisempi ratkaisu olisi ollut kunnioittaa runkosarjaa. Se olisi tarkoittanut sitä, että Superpesiksen runkosarjassa viimeiseksi jäänyt seura tippuisi suoraan ja Ykköspesiksen runkosarjan voittaja nousisi suoraan.

Toki voidaan sanoa, että Ykköspesiksen parhaan pitää selvittää myös mitkä tahansa esteet, mutta kysymys on silti Ykköspesiksen välierissä kahden ottelun ja loppuottelussa kolmen ottelun voittamisesta. Jokainen ymmärtää, että satunnaistekijöiden – esimerkiksi loukkaantumisten – merkitys saattaa nousta tällöin hyvinkin ratkaisevaksi asiaksi.

Samalla tavalla myös Superin ylimääräinen jumbofinaali on ontto ja keinotekoinen ratkaisu. Ymmärrän toki, että kauden loppuun halutaan ”jännittäviä” otteluita, mutta jos näitä jännittäviä otteluita oikeasti halutaan lisää, silloin paljon toimivampi olisi se, että Ykköspesiksen runkosarjan voittaja nousisi ja Superpesiksen runkosarjan viimeinen putoaisi suoraan, ja näitä ”jännittäviä” otteluita pelaisivat Ykköspesiksen muut kärkiseurat ja Superpesiksen muut pohjaseurat – joko sarjamuotoisina tai sitten näinä play-off-otteluina. Tällöin Superiin nousua voisi tavoitella Ykköspesiksestä runkosarjan päättymisen jälkeen runkosarjan voittajan lisäksi 2–4 seuraa – ja samoin Superissa kausi voisi jatkua 2-4 sijoille 10–13 sijoittuneella seuralla karsintamallista riippuen.

Mutta nyt näistä malleista on turha puhua – ainakin vähään aikaan. Pesäpalloliitto on päätöksensä tehnyt ja ainoa, mitä tässä vaiheessa voi enää tehdä, on kysyä, kenen ehdoilla?

Ei ainakaan pesäpallon kokonaisedun.

Lue myös: Jyväskylän Lohi on upea tarina erilaisesta pesäpallokulttuurista ja vastavoimasta