Raaka arvio: HIFK voi vain hävitä mestaruuden ja sen se tulee myös tekemään
HIFK:lla on joukkue, jolla Samuel Savolaisen mukaan on pakko voittaa mestaruus - mutta tuleeko sitä mestaruutta sittenkään?
HIFK lähtee uuteen Liiga-kauteen suurimpana ennakkosuosikkina. Samuel, onko HIFK suurin mestarisuosikki myös sinun papereissasi?
Eihän tuollaisella materiaalilla, millainen IFK:lla on, voi olla mitään muuta tavoitetta kuin mestaruus. Joukkueella on kolme kentällistä ylivoimapelaajia ja puolustuksen ja satsausten kovuudesta kertoo se, että kun kärkipakiksi hankittu Sami Lepistö joutui lopettamaan uransa kesällä, hänen korvaajaksi hankittiin olympiavoittaja Petteri Lindbohm ja AHL-tason puolustaja Luke Martin.
IFK on selvästi haistanut Liigassa veren ja reagoinut siihen erittäin aggressiivisesti.
Urheilutoimenjohtaja Tobias Salmelainen on saanut monena talvena täysin aiheesta kuraa niskaansa, mutta nyt hän on rakentanut IFK:lle ylivoimaisen joukkueen. Siitä on annettava pisteet Salmelaiselle, mutta myös seurajohdolle. Tätä joukkuetta rakennettaessa raha ei ole Salmelaiselta loppunut.
Mitä tarkoitat veren haistamisella?
Liigassa on ollut parin viime kauden aikana ylivoimainen vuori kiivettävänä, Jussi Tapolan Tappara. Tappara on edelleenkin vuori, mutta Tapolan lähdettyä ja joukkueen heikennettyä vuori ei ole enää yhtä korkea. Rikard Gröborg on varmasti erinomainen valmentaja, mutta siihen, miten hän menestyy Liigassa, liittyy kysymysmerkkejä – aivan, kuten muutenkin Tapparaan.
Myös kaikissa muissa kärkiseuroissa on omat kysymysmerkkinsä. Ilves on heikentynyt ja uusiutunut viime kaudesta ja Antti Pennanen saa tehdä taikojaan tulevalla kaudella. Myös Pelicansilla, TPS:llä ja Lukolla on omat haasteensa, joten jos koskaan, niin nyt HIFK:lla on sauma ottaa ensimmäinen mestaruus sitten kevään 2011.
Tämän sauman IFK on tunnistanut ja se on päättänyt iskeä rahansa kiinni sauman hyödyntämiseen, mikä sinällään on järkevä ja oikea peliliike IFK:lta. Nyt se mestaruus on otettava tai sitten ollaan vakavien henkilökysymysten äärellä. Pelin henki on lyhyesti sanottuna do or die.
Mitkä tekijät puoltavat HIFK:n mestaruutta ja mitkä uhkaavat sitä?
Vastustajia ei voida koskaan aliarvioida ja unohtaa jonkun seuran mestaruusmahdollisuuksia arvioidessa, mutta kuten sanoin, nyt pöytä on katettu IFK:n mestaruudelle.
IFK:lla on ollut useana vuonna joukkue, jolla olisi voitu voittaa mestaruus, mutta nyt sillä on materiaali, jolla mestaruus voidaan vain hävitä. Niin ylivoimainen sen materiaali on, varsinkin hyökkääjien osalta.
Hyvään materiaaliin liittyy kuitenkin myös omat haasteensa. Kolme ylivoimatason kentällistä on mahtava ase, mutta kaikkien pelaajien pitäminen tyytyväisenä ei ole helppoa. Jos viisi pelaajaa pelaa täysillä ja muut viisitoista jää vähän katselemaan vierestä, ei se ole hyvä. Eikä se, jos on useampi pelaaja, joka ei ole rooliinsa tyytyväinen. Sellaisessa ilmapiirissä alkaa helposti syntyä ristivetoa ja erilaisia klikkejä.
Vaikka ongelma on positiivinen ongelma, se on kuitenkin ongelma, ja se on valmennuksen osattava käsitellä.
Eikä tämä koske vain kokeneita pelaajia. Esimerkiksi Aron Kiviharju tuskin tuli IFK:hon sillä mielellä, että hän on joukkueessa seitsemäs pakki. Paikka pitää toki ansaita, mutta Kiviharju rakentaa uraansa ja siihen rakennusprojektiin kuuluu se, että hän saa vastuuta Liigassa. Mutta onko IFK:ssa nyt voittamisen aika vai nuorten pelaajien kehittämisen aika? Löytyykö tähänkään asiaan balanssi?
IFK:n materiaalissa on myös muutama arempi sauma. Roope Taponen pelasi viime talvena sensaatiomaisen kauden ja väläytti jopa sellaista potentiaalia, että hän voisi olla tuleva NHL-maalivahti. Nyt Taponen ei kuitenkaan lähde enää kauteen haastajana, vaan hän on ylivoimaisesti suurimman mestarisuosikin ykkösmaalivahti, jonka on pakko onnistua.
Tomi Karhunen ja Niko Hovinen ovat kyllä kovia nimiä, mutta heidän molempien parasta ennen päivämäärä on jo mennyt. Siksi Taposen otteen lipsuminen tai hänen loukkaantumisensa olisi iso riski IFK:n kannalta.
On myös todella mielenkiintoista seurata, millaisella asenteella Leo Komarov palaa Liiga-kaukaloihin. Kukaan ei kyseenalaista hänen osaamistaan Liiga-tasolla, mutta Komarovissa on myös jarkkoruutumaisia piirteitä eli hän saattaa vetää aggressiivisuutensa yli, jolloin hänestä tulee joukkueelle samanlainen ongelma kuin Jarkko Ruutu oli viimeisinä vuosinaan Jokereissa.
Et ole antanut kovinkaan suurta krediittiä valmentaja Ville Peltoselle hänen HIFK-vuosiensa aikana. Onko Peltonen HIFK:n mestaruuden kannalta uhka vai mahdollisuus?
Suoraan kysymykseen suora vastaus: Ville Peltonen on IFK:n mestaruusunelman kannalta heikoin lenkki.
Peltosen ongelmat ovat monitasoiset.
Ensimmäinen ongelma on se, ettei Peltonen ole kaikista kovimman kaliiperin valmentaja. Sen kertoo yksistään jo se, että hän on kahden kauden aikana pudottanut HIFK:n ensin puolivälierissä ja viime keväänä välierissä.
Viime kauden loppu oli HIFK:lta nousujohteinen, mutta sitä ennen kausi oli katastrofi, eikä Peltosella tuntunut olevan mitään aseita välillä jopa sarjan jumbona olleen ryhmänsä kurssin kääntämiseksi. Myös se paljon puhuttu mitali jäi keväällä ottamatta, vaikka IFK pääsikin pronssiotteluun.
IFK:n alkavan kauden kannalta Peltosen suurin ongelma on se, että hänen heikkoutensa on hyökkäyspeli ja sen organisoiminen. Peltosen jääkiekko perustuu pitkälti Kari Jalosen oppeihin, joissa korostuu puolustuspelin painottaminen hyökkäyspelin kustannuksella ja siitä seuraava vähämaalisuus.
Valmentaja määrittelee toki joukkueen pelikirjan, mutta samaan aikaan IFK on pumpattu täyteen pelaajia, jotka elävät hyökkäämisestä ja maaleista. Jos maaleja ja tuloksia tulee, hyvä, mutta entä jos tulokset ja ennen kaikkea maalinteko alkaa yhtään tökkiä? Mitä nämä maaleista ja hyökkäämisestä elävät pelaajat silloin miettivät?
Jori Lehterän kaltaisissa kokeneissa pelaajissa on myös se riski, että he ovat nähneet urallaan, mitä huippuvalmennus tarkoittaa. Lehterä on Liigan mittakaavassa ylimmän ykköskorin pelaaja, mutta hän osaa myös katsoa mikroskoopin tarkasti ja kriittisesti, millaista Peltosen valmennus on verrattuna esimerkiksi Jussi Tapolan valmennukseen.
En manaa piruja seinälle, mutta Peltosen on todistettava itsensä valmentajana Lehterän kaltaisille kokeneille huippupelaajille tai he alkavat helposti turhautua.
Marko Ojasen palkkaaminen Peltosen valmennustiimiin oli erinomainen ratkaisu IFK:lta, mutta Peltonen ei pääse pakoon omaa vastuutaan. Hän on se, jota pelaajat ensimmäisenä katsovat. Seuralegendan asema suojaa Peltosta tiettyyn rajaan asti pelaajien silmissä, mutta hänen on oikeasti osattava tehtävänsä ja saatava IFK:n peli rullaamaan tai muuten homma alkaa levitä.
Seurajohdon osalta kuminauha on Peltosen kohdalla pidempi. Peltosen tuloksilla Jarno Pikkarainen olisi ehditty erottaa moneen kertaan, mutta seuralegendan kohdalla löytyy pitkämielisyyttä jopa liiankin kanssa. Nyt tilanne on kuitenkin se, että jos IFK ei voita mestaruutta tällä kaudella, silloin ainoa kysymys on, lentääkö ulos Peltonen vai Peltonen ja Salmelainen kumpikin. Niin kovat piippuun on nyt ladattu.
Kuulostaa rehellisesti sanottuna siltä, ettet sittenkään usko HIFK:n mestaruuteen?
IFK:lla on ilman muuta mahdollisuus voittaa mestaruus ja ymmärrän hyvin, jos kaikki muut mediat Suomessa nostavat sen suurimmaksi mestarisuosikiksi.
Mutta jos on pakko valita kahdesta vaihtoehdosta, sanon silti, ettei IFK voita mestaruutta tälläkään kaudella.
Peltosen lisäksi toinen keskeinen kysymys on, voidaanko voittamisen kulttuuri ostaa. Nyt IFK on Lehterän ja Komarovin kaltaisia pelaajia hankkimalla halunnut ostaa selkeästi pelaajia, jotka tuovat mukaan voittamista – mutta onko se kuitenkaan optimaalinen tilanne vai pitäisikö voittamisen kulttuurin olla syvemmällä seuran ja joukkueen identiteetissä?
IFK:n yhteydessä puhuttiin ennen brändikiekosta. Sen perään on turha enää huudella, mutta kyllä seuralla ja joukkueelle pitäisi olla jonkinlainen identiteetti, joka kasvaa ja kehittyy kausi kaudelta riippumatta joukkueessa tapahtuvista muutoksista.
Nyt IFK:lla on vaikea tunnistaa minkäänlaista identiteettiä. Joukkuetta ei ole rakennettu viime vuosina systemaattisesti saman punaisen langan ohjaamana ja myös Peltonen on vaihtanut pelikirjassaan sivuja ja jopa kokonaisia lukuja viimeisen kahden kauden aikana.
Olen myös ihmetellyt sitä, miten löysällä asenteella IFK on pelannut kesän harjoitusottelut Peltosen aikana. Kai siinä joku ajatus on, että paukkuja aletaan koventaa kauden alettua, mutta siinä käy helposti kuten viime kaudella, jolloin alkukausi meni täysin vihkoon. Jokainen voi vain kuvitella, millainen ilotulitus siitä alkaisi, jos IFK:n pelaaminen takeltelisi alkavan kauden alussa.
Se on joka tapauksessa taattu, että väriä alkavasta Liiga-kaudesta ei puutu ja suurin ansio siitä kuuluu IFK:lle. Nordikselle on ladattu nyt sellainen määrä dynamiittia, ettei sitä ole ihan eilen nähty.
