Rafael Nadal voi pelata ylivertaisinta tennistä, mutta kaikkien aikojen paras hän ei ole
Rafael Nadalin tämän vuoden kaksi suurvoittoa ovat nostaneet pintaan kysymyksen, onko hän kaikkien aikojen tennispelaaja? On tai ei, niin keskusteluun liittyy paljon some-ajan kiirehtimistä.
Rafael Nadal, 36, on voittanut tänä vuonna sekä Australian avoimet että Ranskan avoimet. Hän on koko urallaan ensimmäistä kertaa vienyt vuoden kaksi ensimmäistä Grand Slam -titteliä.
Voitot ovat tulleet hurjien fyysisten vaikeuksien jälkeen. Nadalin viime vuosi oli vaikea ja vajaa. Hänen jalkaterävammansa on pysyvä, ja hän elää sen kanssa päivä päivältä. Nadal ei pysty enää harjoittelemaankaan joka päivä, hän joutuu elämään vanhoilla pohjilla ja tekemään sen, mitä pystyy.
Ranskan avoimet Nadal voitti puudutuspiikkien voimalla, mutta hän puhui heti voiton jälkeen, että tämä ei voi olla pitkäaikainen ratkaisu. Jo Wimbledoniin täytyy keksiä muuta. Lopettaminen on pahimmillaan aivan kulman takana.
Kaksi vaikeuksien kautta tullutta Grand Slam -voittoa vuonna 2022 ovat nostaneet Nadalin yksin kärkeen miesten voitettujen Grand Slam -titteleiden määrässä. Hänellä on 22 voittoa, Novak Djokovicilla ja Roger Federerillä kummallakin 20.
On nostettu esiin kysymys: Onko Nadal kaikkien aikojen tennispelaaja?
Suhdanteet heiluvat nopeasti
”Kaikkien aikojen” kimpoaa nykyisin aivan liian usein esiin urheilukeskustelussa. Joku aleksivalavuori nostaa sosiaalisessa mediassa joka ainoan suurvoiton jälkeen jonkun urheilijan kaikkien aikojen parhaaksi, Vuoden urheilijaksi tai joksikin vastaavaksi.
Silloin hukataan paljon urheilun ydintä. Rafael Nadal itse puki tämän hienosti sanoiksi Ranskan avointen voittonsa jälkeen. Hän kuvaili kauniisti sitä, kuinka kyse on yksittäisistä voitoista ja niistä elämisestä. Sitähän urheilu on. Jos kilpaillaan, kilpaillaan voitosta, ja yksittäiselle tittelille täytyy antaa arvo, eikä elää pelkässä isossa kuvassa.
”Kaikkien aikojen” on melkoinen tuuliviiri. Viime vuonna Novak Djokovic oli US Openissa yhden otteluvoiton päässä kalenteri-Grand Slamistä. Aika lailla häntä pidettiin kaikkien aikojen tennispelaajana. Sitten Djokovic hävisi yhden finaalin Daniil Medvedeville, joutui rokottamattomuuttaan jättämään Australian avoimet väliin, ja Nadal voitti kaksi Grand Slamiä putkeen.
Keskustelun tuulensuunta oli muuttunut. Ja Djokovic oli kuitenkin aika lailla vienyt Nadalia viime vuosien keskinäisissä otteluissa.
Vajaa vuosi sitten eräs tennistyöni kollega esitti minulle kysymyksen, kun en osannut vastata, että kuka on kaikkien aikojen paras tennispelaaja. Hän kysyi, että jos elämäsi olisi kiinni yhdestä erästä, pelattaisiin sattumankaupalla millä tahansa alustalla, kenet ottaisit?
Olisin ottanut ja ottaisin Novak Djokovicin.
Oman elementtinsä lihansyöjädinosaurus
Jos katsotaan Nadalin, Djokovicin ja Federerin absoluuttista pelaamisen tasoa silmämääräisesti, niin Djokovic on ehkä, siis ehkä, pelannut kaikkien aikojen kovinta tennistä. Hänen pelaamisessaan ei ole mitään konstikkuuksia, ja esimerkiksi yläkierteen määrä on juuri sopiva kaikille pelialustoille.
Rafael Nadalin yläkierre puree erittäin hyvin tietenkin massakentillä, ja puree ajoittain kovalla kentällä. Ruohokentille hänellä on aina hieman enemmän sopeutumista.
Djokovicin varmuus, kentän peittäminen, syöttäminen, syötönpalautus, peruslyönneillä ratkominen ja myös kehittynyt volleypelaaminen ovat kokonaispakettina kenties kaikkien aikojen tennistä.
Nadalin yläkierrehelvetti on ehkä hetkellisesti ylivertaisinta tennistä, jonka kukaan on koskaan joutunut kohtaamaan. Nadal ja Ranskan avoimet massakentällä on yksi koko urheiluhistorian brutaaleimmista yhdistelmistä. 14 voittoa samassa suurkisassa on täysin posketon suoritus. Yksittäisenä urheilukisan dominointina se lienee koko urheilumaailman kovin suoritus.
Mutta tennis on alustojen yhdistelmää, ja Nadal on voittanut massan ulkopuolella 8 Grand Slamiä, Djokovic 18. Vuodesta 2015 lähtien Djokovic on voittanut Nadalia vastaan keskinäiset ottelut saldolla 11–6.
Nadal on yhden asian täysin lyömätön kone, mutta Djokovic on vähän kaikkialle erittäin hyvin soveltuva monitoimilaite.
Ennen muuta jos pystyttäisiin määrittelemään keskimääräinen tennisalusta ja sille keskimääräinen ylivertainen pelitapa, niin eipä kukaan pystyisi parhaiden hetkiensä Djokovicin tasolle.
Van Gogh vastaan seinän maalaajat
Asiaa voi myös vielä ajatella niin, että edellä on puhuttu siitä, kuka on pelannut kaikkien aikojen parasta tennistä. Kuka siis on kaikkien aikojen paras tennispelaaja. Se ehkä on Novak Djokovic, Nadal on lähellä häntä.
Asia aivan erikseen on se, kuka on kaikkien aikojen pelaaja. Tämän jaon teki Twitterissä jääkiekkoilija Teemu Ramstedt, ja tämä jako aivan erinomainen.
Ei ole kahta sanaa, kuka on kaikkien aikojen pelaaja tenniksessä. Se on Roger Federer!
Federer on 5–6 vuotta Nadalia ja Djokovicia vanhempi. Hän asetti ennen heitä nykypelin vaatimustason ja uudisti tennistä esimerkiksi pelinopeudessa ottamalla palloa todella härskisti läheltä pomppua nousevaan palloon.
Jos otetaan yhdeksi kategoriaksi tyyli, Federer on täysin ylivertainen.
On ehkä ollut pakko pelata tennistä ainakin alhaisella kilpatasolla voidakseen ymmärtää tämän: Yhden käden rystylyönnillä kahden käden rystyä vastaan kilpaileminen on erittäin vaativaa. Ja yhdellä kädellä pelattu tennis on aina esteettisempää kuin kahdella kädellä pelattu.
Federerillä on käytännössä samat saavutukset kuin Nadalilla ja Djokovicilla, vaikka hän on yhden käden rystylyöjä ja Nadal ja Djokovic kahden käden lyöjiä.
Olen joskus sanonut, että tästä syystä Nadalin ja Djokovicin pitää voittaa 25–30 Grand Slamiä ollakseen Federerin tasolla.
Kyllä, Djokovic ja Nadal ovat pelanneet absoluuttisina hetkinä hieman kovempaa tennistä kuin Federer, ovat kaikkien huipulla ollessa voittaneetkin Federeriä enemmän kuin tämä heitä.
Mutta vertailu on suunnilleen samaa tasoa kuin se, että Federer lähes pärjää määrässä Nadalille ja Djokovicille maalaamalla Van Goghin taulun samalla, kun kaksikko ampuu maalia ruiskulla lautaseinään.
Tyylillisesti ei ole hienompaa ja motorisesti taitavampaa pelaajaa kuin Federer, mutta hän häviää brutaaliudessa kilpaveljilleen.
Wimbledonin nurmikentät vaativat tennistaidollisesti monipuolisempia juttuja kuin massa tai kovat kentät; liikkumisen taitoa ja tasapainoa mitataan, lyöntien täytyy olla monipuolisempia ja tekniikkaa mitataan hankalan nopean ja matalan pompun takia. Ruohokentillä federermäinen klassinen koko kentän tennis voi yhä olla parhaimmillaan.
Ja Federerillä on 8, Djokovicilla 6 ja Nadalilla 2 Wimbledon-titteliä.
Vaikutus lajin kehitykseen ennen muita, makuasiat ja tyyli mukaan ottaen kaikkien aikojen pelaajasta ei ole epäselvyyttä.
