Huuhkajat kärsi 0-2-tappion Ranskalle MM-karsintaottelussa Lyonissa. Jussi, katsotaan ensin tuloksen taakse. Miten purkaisit ottelun taktisen käsikirjoituksen?

Ranskan ottelusuunnitelma oli jopa vähän yllättävä. Sillä oli puolustuspeliä ajatellen periaatteessa kaksi vaihtoehtoa. Luoda kentälle vain suoria vastustajia ja prässätä Suomi päätyrajasta yli tai vetää passiivisempi blokki puolen kentän kaarelle. Olisin ollut valmis laittamaan rahaa ensimmäisen puolesta, mutta Ranska valitsi jälkimmäisen vaihtoehdon.

Lopulta se oli kuitenkin aika looginenkin valinta. Ranskankin tyyliset maat kunnioittavat nykyään Suomea ja Suomen vahvuuksia. Ranska löi 5-2-1-2-blokin Suomen eteen. Tämän takia Suomella oli alakerrassa neljä vastaan kolme-ylivoima. Ranska ohjasi pallon Paulus Arajuurelle ja odotti, että hän menettäisi pallon Ranskalle suotuisasti.

Suomi ei oikein löytänyt hyviä etenemisiä. Ehkä Ranskan blokkisuunnitelma vähän yllätti Suomen ja Markku Kanervan ja tähän skenaarioon ei ollut valmistauduttu niin hyvin.

Toisella jaksolla Ranska aktivoitti prässäämistään ja alkoi painamaan Suomea vähän alemmas, kuin ensimmäisellä jaksolla. Suomi ei saanut niin paljoa laadukasta ja turvallista pallonhallintaa, kuin ensimmäisellä jaksolla. Vasta lopussa Suomen nostettua riskitasoja nähtiin Suomen riistoja ja hyökkäyksiä.

Ranskan hyökkäyspelistä oli vaikeaa löytää minkäänlaista spesifiä suunnitelmaa. Näytti pikemminkin siltä, että Ranskan päävalmentaja Didier Deschamps oli vain asetellut pelaajat 3-4-1-2-muotoon ja odotti sormet ristissä pelaajien näyttävän laatuaan. Sitähän he toki muutamaan otteeseen näyttivätkin. Ranska loi juuri ne kaksi maaleihin johtanutta kohtalaista maalipaikkaa, kun pelaajat tunnistivat saumoja Suomen blokissa.

Mitä Ranskan maalit kertoivat Suomen puolustuspelaamisesta ja sen rakenteesta ja organisoinnista?

Ensimmäinen maali kertoi, että Suomi tarvitsee jatkuvaa huippusuorittamista, jos se meinaa pitää tällaisissa otteluissa nollat. Markku Kanerva puhui ottelua ennen paljon hyvästä puolustamisesta, mutta minun nähdäkseni tässä pelissä ei laitettu Ranskan hyökkäyspeliä riittävän intensiivisellä tavalla puntariin. Suomen puolustaminen oli sekä kollektiivisella että henkilökohtaisella tasolla yksinkertaisesti liian lepsua, jotta ihmetulos olisi ollut mahdollinen.

Ensimmäisessä maalissa Glen Kamara puolusti osana keskikenttälinjaa vähän liian lepsusti. Siksi Antoine Griezmann pääsi kombinaation kautta vapaasti Suomen rangaistusalueelle. Kamaran puolustuspelillisistä kehityskohteista on joskus tullut kirjoitettua enemmänkin. Toki on sanottava, että Kamaran lisäksi muutama muukin pelaaja oli joitakin minuutteja aika heikolla jalalla liikkeellä – näiden minuuttien jälkeen Ranska iski.

Toisessa maalissa näkyi rakenteellisia erheitä. Suomi oli leveyssuunnassa aivan liian leveällä, kun Ranska edisti peliä Karim Benzemalle. Ranska oli repinyt Suomea leveyssuunnassa väljäksi ja Suomi ei pysynyt kyydissä. Näin Ranska eteni omalta oikealta puoleltaan boksiin asti ja teki vähän helpohkon maalin Lukas Hradeckyn selän taakse.

En ole ihan varma, onko Suomen käyttämä 5-3-2-muoto kaikista paras muoto puolustaa, kun vastustajalla on kolmen topparin systeemi hyökätessä. Minulla on tähän yksi peruste: Suomi ei pääse vastaiskuihin. Se johtuu siitä, että kun vastustaja käyttää numeraalista ylivoimaansa Suomen kahta kärkeä vastaan ja painaa pallonhallinnan riittävän syvälle Suomen puoliskolle, niin Suomen wing-backit ovat aika alhaalla. Näin Suomi ei saa positiivissa tilanteenvaihdoissaan kovin helposti kentän leveyttä käyttöön. Suomen positiivisten transitioiden ainoat vaihtoehdot ensimmäisten sekuntien aikana ovat pelata hyökkääjän target-liikkeeseen tai syöttää lyhyt syöttö sivuttain. Näiden syöttöjen aikana wing-backien olisi hyvä antaa pelille leveys, jotta palloa voitaisiin nopeasti liikuttaa kaistalta kaistalle. Nyt sellaisia jouhevia kaistanvaihtoja nähdään napsun liian harvoin.

Pähkinänkuoressa voisi sanoa, että Suomi ei venynyt puolustuspelillisesti parhaimpaansa, mutta Ranskan yksilöiden laatu teki sen myös vaikeaksi.

Tämä oli Suomelle ensimmäinen ottelu EM-kisojen jälkeen eurooppalaista huippumaata vastaan. Mitä isomman kuvan johtopäätöksiä Huuhkajista voidaan tämän ottelun perusteella tehdä. Onko kehitytty vai taannuttu?

Suomi on saanut uusia pelaajia joukkueeseen tuotua sisälle, se on ehdottoman positiivinen asia.

Esimerkiksi Onni Valakari, Kaan Kairinen ja Urho Nissilä ovat esiintyneet viime aikoina todella merkittävästi edukseen. Tänään Nissilä oli jopa yksi Suomen parhaimpia pelaajia. Hänellä on riittävä askelfrekvenssi ja taitoa pelata peliä pallon hallitsemisen kautta. Kairinen ja Valakari ovat saman identiteetin pelaajia. Heistä tulee maajoukkueelle vielä hyviä pelaajia.

Kollektiivisella tasolla on vaikea nähdä hirveästi eroja EM-otteluiden ja näiden MM-karsintaotteluiden välillä. Tässä Ranska-ottelussa saatiin pallonhallintaa määrällisesti Ranskan ottelusuunnitelman takia kohtalaisen paljon, mutta oli vaikeaa nähdä tehokkaampaa etenemistä, kuin mitä EM-kisoissa nähtiin. Esimerkiksi Ranskaa vastaan tilaa oli leveyksissä, mutta leveyksien kautta etenemisiin ei löydetty toimivaa suunnitelmaa.

Sanoit ennen näitä kolmea maaottelua, että Huuhkajissa on nousemassa yksi iso kysymys – se, kenestä tulee jatkossa Glen Kamaran pari keskikentän keskelle. Toivatko nämä maaottelut ja varsinkin tämä Ranska-ottelu kovimpana testinä mitään vastauksia tähän kysymykseen?

Ei tuonut. Tuntuu, että keskikentällä on nyt kehkeytymässä kova kilpailu pelipaikoista Tim Sparvin, Rasmus Schüllerin, Kaan Kairisen, Onni Valakarin ja jopa Urho Nissilän välille. Voi olla, että Schülleriä istutetaan Kamaran vierelle vahvimmin, mutta en näe hänen etumatkaansa muihin nähden niin isona, etteikö menossa olisi aito kilpailu.

Ongelma on se, että Kamara tarvitsee defensiivisen keskikenttäpelaajan hänen rinnalleen. Sellaisen pelaajan, kuin Sparv. Harmi vain, että Sparvin aika maajoukkueen aloituskokoonpanossa näyttäisi kaartuvan kohti maaliviivaa. Ehkä jostain näistä offensiivisemmista pelaajista kehittyy Sparvin kaltainen pelaaja Kamaran rinnalle – tai sitten Schüller pystyy ottamaan tuon paikan vahvasti haltuunsa.