Chelsean omistaja Roman Abramovitš ilmoitti keskiviikkoiltana myyvänsä Chelsean. Jukka, onko tuo ilmoitus otettava todesta?

On, ilman muuta. Vaikka paine Ukrainan sodan vuoksi Abramovitšia ja muita entisiä ja nykyisä Vladimir Putinin lähipiiriläisiä kohtaan onkin kova, tässä ei ole nyt kyse mistään viestintätempusta, jolla yritettäisiin helpottaa paineita tai ostaa aikaa. Abramovitš on oikeasti myymässä Chelseaa. Tähän viittaa myös sveitsiläisen miljardöörin Hansjörg Wyssin Blickissä julkaistu haastattelu, jossa hän paljastaa, että Chelseaa on tarjottu ostettavaksi hänenkin sijoittajaryhmälle.

Se on sitten eri asia, miten nopeasti neuvottelut saadaan maaliin ja voisiko tässä matkan varrella tulla jopa sellaisia käänteitä tai esteitä, ettei kauppa lopulta toteutuisi. Joka tapauksessa kaikki merkit viittaavat siihen, että Abramovitšin päätös myydä Chelsea on aito.

Miten Chelsealle käy, jos ja kun seuralla vaihtuu omistaja?

Se riippuu täysin siitä, kuka Chelsean ostaa ja millainen uusi omistaja tai uudet omistajat ovat. Kuten Valioliigan historia on osoittanut, on olemassa hyviä omistajia ja on olemassa huonoja omistajia.

Manchester City ja Liverpool ovat esimerkkejä, joiden omistajat ovat osanneet johtaa ja organisoida seurojen toiminnan erinomaisesti. Enkä puhu nyt vain pelkästään menestyksestä, vaan kokonaisvaltaisesta seuran toiminnasta. Olkoon tästä esimerkkinä vaikka juuri Manchester City.

Sitten on olemassa näitä karseita esimerkkejä. Otetaan esimerkiksi Blackburn. Se oli noussut Sir Jack Walkerin rahoilla Championshipista Valioliigan mestariksi ja vakiinnuttanut paikkansa Valioliigassa. Sitten intialainen Venky’s osti Blackburnin ja erotti saman tien manageri Sam Allardycen, josta myöhemmin tuli Englannin maajoukkueen manageri. Ja mitä tapahtui? Blackburn putosi keväällä 2012 Championshipiin ja 2017 Ykkösliigaan.

Toinen hyvä esimerkki on Everton. Oli järkyttävää kuulla Farid Moshirin haastattelussa niitä perusteita, miksi Everton palkkasi Frank Lampardin manageriksi. Kuulemma siksi, että Lampard kuuluu jalkapallosukuun ja häntä arvostetaan pukukopissa hänen peliuransa takia.

Mitä tästä Hansjörg Wyssista tiedetään?

Otsikoiden perusteella saisi sellaisen kuvan, että hän olisi ostamassa Chelseaa, mutta todellisuudessa kysymys on ryhmästä, jossa on mukana seitsemän muuta sijoittajaa. Rahaa Wyssin ja hänen ryhmänsä takaa löytyy, mutta osaaminen on täysi kysymysmerkki. En nyt muutenkaan vielä pitäisi Wyssin ryhmää varmana Chelsean ostajana. Peli on vasta avattu.

Millaisena Chelsean omistajana Abramovitš jää historiaan?

Ristiriitaisena. Viisi liigamestaruutta, kaksi Mestarien liigan voittoa ja muut cup-pokaalit kertovat, että hän mullisti Chelsean ja nosti sen keskitason englantilaisseurasta yhdeksi maailmaan suurimmista ja menestyneimmistä jalkapalloseuroista. Abramovitš on pumpannut Chelseaan myös valtavasti omaa rahaa – arviolta jopa 1,8 miljardia euroa, mikä kertoo hänen merkityksestään.

Chelsean kannattajien arvostuksesta Abramovitšia kohtaan kertoo paljon se, että kun tietoa Abramovitšin päätöksestä myydä Chelsea levisi keskiviikkona Lutonin ja Chelsean välisen FA Cupin ottelun aikana, Chelsean kannattajat alkoivat laulaa Abramovitšin nimeä. Heille Abramovitš on hyväntekijä.

Mutta samalla Abramovitš on ollut seurajohtajana varsin erikoinen ja oikukas, sanoisin jopa eräänlainen leikkikalugangsteri. Hänen aikanaan Chelsealla on ollut 18 vuoden aikana 14 eri manageria ja kuvaavaa on, että Abramovitš on erottanut kahdesti jopa itsensä José Mourinhon. Muutenkin Chelsean toiminta on Abramovitšin aikana ollut poukkoilevaa ja jopa tivolimaista. Käytin aikoinani usein Chelseasta ilmaisua sininen bordelli, mutta Abramovitšin työtä on myös kunnioitettava ja siksi olen luopunut tuosta termistä.

Eli tiivistettynä. Onko omistajanvaihdos Chelsealle uhka vai mahdollisuus?

Ainoa varma asia on, että omistajanvaihdos on valtava riski.

Parhaassa tapauksessa Chelsea löytää varakkaan ja osaavan omistajan, joka pystyy organisoimaan Chelsean toiminnan samalla tavalla kuin aiemmin mainitsemani Manchester City ja Liverpool. En usko, että Chelsea löytäisi kovin herkästi sellaista omistajaa, joka olisi valmis ja voisi taloudellisen reilun pelin sääntöjen perusteella pumpata Chelseaan enemmän rahaa kuin Abramovitš.

Toinen skenaario on, että Chelsean ostaisi joku sellainen taho, joka alkaa hämmentää ja sotkea asioita. En ole koskaan pitänyt Glazereita niin suurina saatanoina kuin monet Manchester Unitedin kannattajat, mutta Unitedin tarina on hyvä esimerkki siitä, ettei auton tarvitse mennä edes ojaan asti, kun kultavirrat ehtyvät.

Eletään kriittisiä ja haastavia aikoja Chelsean historiassa.