Cristiano Ronaldo on jälleen suurissa ja kohutuissa otsikoissa. Syynä on nyt Iki-Arsenal-kannattajan Piers Morganin tekemä Ronaldon haastattelu, joka esitetään kahdessa osassa TalkTV:n Piers Morgan Uncensored -ohjelmassa keskiviikkona ja torstaina.

Haastattelusta on saatu nyt ensimmäiset maistiaiset The Sunissa. Luvassa on täysin poikkeuksellinen jalkapalloilijan haastattelu, sillä Ronaldo antaa tulla mitään jarruttelematta. Hän sanoo The Sunissa julkaistujen ekstrojen mukaan muun muassa Manchester Unitedin pettäneen hänet ja yrittäneen savustaa hänet ulos seurasta. Manageri Erik ten Hagista Ronaldo sanoo, ettei kunnioita ten Hagia, koska ten Hag ei kunnioita häntä.

Ronaldo ihmettelee myös Ralf Rangnickin valintaa viime kaudella Unitedin väliaikaiseksi manageriksi, koska hän ei ollut omien sanojensa mukaan koskaan kuullutkaan Rangnickista.

***

Ronaldon haastattelussa on monta näkökulmaa.

Ensimmäinen on Ronaldo itse. Se, että Ronaldo lähtee julkisesti käsittelemään joukkueen ja seuran sisäisiä asioita ja että hän tekee sen mitään kiertelemättä tai kaartelematta, on täysin poikkeuksellista. Se kertoo Ronaldon turhautumisen asteesta ja siitä, mitä hän oikeasti asioista ajattelee.

Haastattelu kertoo myös siitä, kuinka vähän Ronaldo kunnioittaa urheilujoukkueiden sisäistä koodistoa. Tekemällä asioista julkisia, hän viestittää, että hänelle tärkeintä on Cristiano Ronaldo, ei Manchester United tai muu joukkue.

Ronaldo voi hyvinkin olla yksi maailman kaikkien aikojen parhaista jalkapalloilijoista ja hänen voimansa ja menestyksen salaisuus voi hyvinkin olla siinä, ettei hän ole tehnyt urheilijana minkäänlaisia kompromisseja.  Tämänkin ulostulon voi nähdä juuri sitä taustaa vasten, että kun asiat alkavat ahdistaa Ronaldoa, hän ei niele pahaa oloaan, vaan purkaa sen ulos.

Tavasta voi ja toki pitääkin olla montaa mieltä, mutta pohjimmiltaan kysymys on oman kunnianhimon määrästä. Urheilussa on totuttu siihen, että pelaajan oman kunnianhimo ei pitäisi koskaan ylittää joukkueen tai seuran kunnianhimoa, mutta todellisuudessa sitä tapahtuu joka päivä jokaisessa huippu-urheilujoukkueessa ympäri maailmaa. Kysymys on vain siitä, miten tuo kunnianhimo näkyy ja purkautuu ulospäin.

Ronaldon haastattelussa särähtää korvaan myös se, ettei hän ollut kuulluttakaan Ralf Rangnickista. Se kertoo enemmän Ronaldosta kuin Rangnicksta ja tuo elävästi mieleen Teemu Selänteen kommentin, jonka mukaan Meidän peli oli hänelle kiinaa.

***

Toinen asia on Erik ten Hag ja Manchester United.

Ronaldon ulostulo jättää ten Hagille vähän vaihtoehtoja. Itse asiassa se jättää yhden ainoan vaihtoehdon: Ronaldon sulkemisen ulos joukkueen kaikesta toiminnasta.

Ehkä Ronaldo haluaa juuri sitä, mutta tässä kohtaa oleellista ei ole Ronaldon halu, vaan se, millainen johtaja ten Hag on. Mitä hän hyväksyy pelaajilta ja mitä ei?

Ten Hag voi ymmärtää Ronaldoa, mutta tällaisen ulostulon jälkeen ratkaisevaa ei ole Ronaldon ymmärtäminen, vaan haastattelusta johtuvat seuraukset.

Se on selvää, että Ronaldolle tulee seuran sisäiset sakot, mikä käytännössä tarkoittaa kahden viikon palkkaa – eli noin miljoonaa euroa. Kova hinta tavallisen palkansaajan kukkarossa, mutta Ronaldo ei edes huomaa sitä, maksaako United sille joulukuussa miljoonan enemmän vai miljoonan vähemmän.

Sekin on selvää, että Ronaldo ei enää koskaan pelaa Manchester Unitedissa. Itse asiassa on hyvä kysymys, mitä hänen muistolleen Old Traffordilla tapahtuu? Maailmassa on sellaisia kulttuureita, joissa historia voidaan kirjoittaa uudelleen tai epäsuosioon joutuneiden ikoneja rapsutella pois valokuvista.

Sitä tuskin tapahtuu Ronaldon kohdalla, mutta tällä haastattelulla Ronaldo oksensi myös oman perintönsä ja muistonsa päälle. Old Trafford antoi anteeksi entiselle ikonilleen Denis Law’lle sen, että United putosi keväällä 1974 silloisesta pääsarjasta Law’n tekemällä maalilla, mutta tätä tuskin annetaan Ronaldolle koskaan anteeksi. Tämä haju ei hänen muistostaan enää pesemällä lähde.

***

Kolmas näkökulma on journalistinen.

Ronaldo on saanut nyt jalkapallomaailman ja Unitedin kannattajat raivon valtaan. Kysymys on toki sisäisen koodiston rikkomisesta, mutta kysymys on myös siitä, pitääkö urheilijoiden ja valmentajien puhua haastatteluissa totta?

Toki teoriassa on mahdollista, että Ronaldo on ainakin venyttänyt totuutta Piers Morganin haastattelussa, mutta paljon todennäköisempää on se, että tätä mieltä hän on oikeasti asioista ja niiden laidasta.

Varsinainen kysymys ei ole kuitenkaan Ronaldo, vaan ne sadat tuhannet muut haastattelut, joissa urheilijat puhuvat liirum laarumia. En sano, että kaikki urheilijat valehtelisivat jokaisessa haastattelussa, mutta sillä perusteella, mitä elämä urheilutoimittajana on opettanut minulle yli 30 vuoden aikana, urheilijan piirtämään kuvaan ”totuudesta” pitää suhtautua varauksellisesti.

Tai jos ei suhtaudu, silloin on joko tyhmä, naiivi tai journalistina tumpelo.

En syyllistä tässä kohtaa niinkään urheilijoita, vaan toimittajia. Urheilijan tehtävänä on ensisijaisesti urheilla, valmentajan valmentaa ja seurajohtajan johtaa. Heidän kaikkien pohjimmaisena tehtävänä huippu-urheilussa on pyrkiä maksimaaliseen tulokseen. Tässä asetelmassa syntyy väistämättä tilanteita, joissa pitää valita, kumpi on tärkeämpää – joukkueen tai seuran etu vai se, onko haastattelussa rehellinen?

Kysymys ei aina ole suoranaisesta valehtelusta, mutta tässäkin tapauksessa Ronaldo olisi niin halutessaan voinut piirtää myös toisenlaisen ja urheilun valheellisessa arjessa paljon tyypillisemmän kuvan.

Jos Ronaldo olisi toiminut yleisen koodiston mukaan, kuvitteellinen keskustelu olisi mennyt näin.

”Arvostatko Erik ten Hagia?”

”Eikö jalkapallossa lähtökohta ole aina se, että manageri tekee päätökset ja kuten monet huippumanagerit ovat sanoneet, olisi hirvittävä tilanne, jos kaikki pelaajat vain nyökyttelisivät kuin lampaat jokaisen päätöksen kohdalla?”

”Koetko, että Manchester United on pettänyt sinut?”

”Eikö tässä ole sama tilanne kuin edellisessä kysymyksessä? Urheilussa vain sellaiset seurat menestyvät, joissa asioista uskalletaan käydä avointa keskustelua. Me olemme käyneet Unitedin sisällä avointa keskustelua, mihin kuuluu se, että meillä on ollut asioista myös erilaisia näkemyksiä.”

”Onko sinua yritetty savustaa ulos seurasta?”

”Olen pelannut huipulla kohta 20 vuotta ja jokaisessa joukkueessa ja seurassa taistellaan pelipaikoista– ja jos avauksesta haluaa pelipaikan, se tarkoittaa, että se pelipaikka on otettava joltakin. Tällaista on jalkapallon arki, ei sen kummallisempaa ole.”

Teoreettisen keskustelun jälkeen teoreettinen kysymys:

Kumpi näistä kahdesta haastattelusta olisi parempi – se, mitä tässä kuvitteellisessa haastattelussa sanotaan vai se, mitä Ronaldo sanoi Piers Morganin haastattelussa?

Ronaldo rikkoo toki kaikkia urheilun koodeja ja toimii Manchester Unitedin etujen vastaisesti, mutta hänen haastattelunsa herättää myös sen kysymyksen, onko urheilijan parempi olla julkisessa puheessaan rehellinen vai epärehellinen?

Se on Ronaldon haastattelun paras puoli.