Julian Nagelsmann vetäytyi Chelsean managerikisasta, kuten jo aikaisemmin teki Luis Enrique. Jukka, joko Graham Potterin seuraajan valinnasta voidaan puhua farssina?

Chelsean ja Todd Boehlyn kohdalla voitaisiin puhua farssista ja bordellista monen muun asian kohdalla, mutta antaisin näiden ilmaisujen olla edelleen pöytälaatikossa odottamassa kunnes tiedetään, kenestä tulee Chelsean seuraava manageri.

On totta, että Chelsean johtokunta haastatteli Nagelsmannia ja Enriquesta ja kumpikaan ei ole mukaan enää ehdokkaiden joukossa. Tätä voitaisiin pitää takaiskuna, mutta asia ei ole näin mustavalkoinen. Kysymys ei ollut yksipuolisesti vain Nagelsmannin ja Enriquen päätöksistä. Myös Chelsealla oli omat varauksensa, onko kumpikaan oikea valinta Chelsean manageriksi.

Nagelsmann oli juuri saanut Bayern Münchenistä potkut muista syistä kuin huonojen tulosten vuoksi ja potkujen ajankohta viittasi siihen, että kysymys oli kohtalaisen raskaista asioista. Chelseassa pohdittiin, liittyisikö Nagelsmanniin samanlaisia riskejä myös Lontoossa.

Enrique on toki kehuttu valmentaja, mutta hän ei ole valmentanut seurajoukkuetta kuuteen vuoteen. Chelsean valitsijoita ymmärrettävästi mietitytti, näkyisikö pitkä tauko seuravalmennuksessa Enriquen toiminnassa. Enriquelle oli tiettävästi myös varsin kovat ehdot asioiden organisoimisesta ja joukkueen uudelleenrakentamisesta, joita Chelsean johto kavahti.

Nagelsmann ja Enrique painoivat myös itse jarrua. Olisi mielenkiintoista tietää, miksi. Molemmat ovat huippuvalmentajia, joilla kummallakin on ottajia jonossa. Siksi pääseminen Chelsean puikkoihin ei ole heille samanlainen satumainen tilaisuus kuin Graham Potterille viime syksynä.

En olisi yllättänyt, että Nagelsmann ja Enrique vetäytymisten takana oli se, että he eivät olleet vakuuttuneita Chelsean organisaatiosta ja sen toiminnasta ja päätöksenteon rakenteista. Jokainen täysjärkinen on nähnyt, että Chelsea ei ole ollut viimeisen vuoden aikana jalkapalloseura vaan sen irvikuva. Ilmeisesti Chelsean neuvottelijat eivät pystyneet tätä kuvaa neuvotteluissa riittävästi kirkastamaan.

Kisassa on mediatietojen mukaan jäljellä enää kolme vaihtoehtoa, Tottenhamin ja PSG:n entinen manageri Mauricio Pochettino, Burnleyn manageri Vincent Kompany ja nimetön mysteerimanageri. Aloitetaan ensin tuosta mysteeristä. Kuka hän voisi olla?

Sitä on vaikea varmaksi sanoa, mutta kyllähän kaikki merkit viittaavat siihen, että tämä mysteerimanageri on tällä hetkellä jonkun seuran managerina.

Nagelsmann, Enrique ja Pochettino on ollut helppo lennättää Lontooseen johtokunnan kuultavaksi, sillä he kaikki ovat vapailla markkinoilla, mutta tämä mysteerimanageri ei mitä ilmeisemmin ole käynyt Lontoossa ja istunut vielä neuvottelupöytään Chelsean kanssa. Tähän olisi looginen selitys se, että hän ei pysty näin tekemään, koska valmentaa jotain toista seuraa tällä hetkellä.

Maailmassa on tuhansia valmentajia, mutta Chelsean kohdalla määrä on helppo karsia. Chelsea tuskin oikeasti hakee nyt pienemmässä seurassa valmentavaa Potterin kaltaista nousevaa, mutta suurella näyttämöllä vielä ilman näyttöjä olevaa manageria. Uuteen riskiin ja epäonnistumiseen ei olisi varaa.

Tätä taustaa vasten olisin tosi yllättänyt, jos Kompany olisi oikeasti Chelsean ykköshevonen tässä kisassa tai tämä mysteerimies olisi esimerkiksi Sportingin päävalmentaja Rúben Amorim tai viimeisimpänä nimenä esille nostettu Celticin Ange Postecoglou.

Jos hakua rajataan suurseuroihin ja niissä sellaisiin managereihin, jotka sopisivat Chelsean nykyprofiiliin ja Boehlyn ajatusmaailmaan ja jotka voisivat olla saatavilla, yksi nimi nousee ylitse muiden – Napolin manageri Luciano Spalletti.

Napoli on tämän kauden kuumimpia ja seksikkäimpiä joukkueita ja vaikka Spalletti on jo 64-vuotias, hänessä on tällä hetkellä sellaista kiiltoa ja kimallusta, johon Boehly voisi iskeä kuin hauki punaiseen Nils Masteriin.

Kokeneista ja riittävän meritoituneista managereista Carlo Ancelotti on jo ilmoittanut, ettei hän palaa Chelseaan, ja tuskin niin tekisi myöskään José Mourinho, vaikka hänenkin nimensä on pyörinyt spekulaatioissa.

Miksi et usko Kompanyn olevan vakavasti oleva vaihtoehto Chelsealle?

Yksinkertaisesti siksi, että hän olisi samanlainen, ellei jopa suurempi riskivalinta kuin mitä Potter oli.

Kompany on toki tehnyt tällä kaudella loistotyötä Burnleyssa, mutta nyt puhutaan kuitenkin Championshipin joukkueesta. En pitäisi myöskään Kompanyn näyttöjä Anderlechtissa niin vakuuttavina, että hän olisi mikään varman päälle valinta, jollaisen Chelsea nyt tarvitsisi.

On myös hyvä kysymys, onko Kompany vakavasti kisassa mukana vai onko hän enemmän Enriquen ja Nagelsmannin vetäydyttyä kisasta jonkinlainen hyvältä kuulostava korvike, jolla rauhoitellaan Chelsean kannattajien ja kaikkien muidenkin mieliä.

Ehkä Kompany voisi parhaimmillaan olla jonkinlainen varavaihtoehto, jos Pochettinon valintaa ei saataisi maaliin asti.

Eli onko Pochettino Chelsean seuraava manageri?

Sitä on vielä ennenaikaista sanoa. Hän voi olla tällä hetkellä vahvin vaihtoehto Chelsean uudeksi manageriksi, mutta tässä on muutama muuttuja, jotka voivat sotkea vielä Pochettinon valinnan.

Ensimmäinen on se, kuka on Chelsean oma ykkösehdokas uudeksi manageriksi. Nyt Pochettino on kisan kärkinimi, mutta emme tiedä, kuka tämä mysteerimanageri on ja onko häneltä saatu indikaatio, että hän olisi halukas tulemaan Chelsean manageriksi, mutta vasta kesällä.

Toinen muuttuja on Pochettino itse. Real Madrid on mitä ilmeisemmin vaihtamassa kesällä manageria ja Pochettino on pitkään ollut yksi nimi Carlo Ancelottin seuraajaksi. On helppo kuvitella, että jos Pochettinon pöydällä olisi Real Madridin ja Chelsean tarjoukset, kumpaan tarjoukseen hän tarttuisi.

Pochettino varmasti tietää Realin tilanteen ja jos he haluavat hänet, mutta pystyvät päättämään vasta kesällä, silloin Pochettino voi hyvinkin jäädä odottamaan ratkaisua kesään asti. Jos hän sen sijaan tietää jo nyt, ettei hänellä ole saumoja Real Madridin manageriksi, silloin hän voi tehdä ratkaisunsa aiemminkin, mikäli Chelsea oikeasti tarjoaa hänelle sopimusta. Siirtoguru Fabrizio Romano ennakoi, että ratkaisu saattaa nopeimmillaan tulla jopa jo tällä viikolla.

Mikä uutta manageria Chelseassa odottaa?

Kaaos ja sen siivoaminen. Chelsea on ostanut uusia pelaajia viime kesäkuun omistajanvaihdoksen jälkeen lähes 600 miljoonalla punnalla ja edustusjoukkueessa on muissa seuroissa lainalla olevat pelaajat mukaan lukien noin 35 kansainvälisen tason huippupelaajaa.

Jokainen ymmärtää, että pelaajien määrää on pakko leikata pelkästään jo toiminallisuuden vuoksi. Lisäksi Chelsea joutuu saksimaan kuluja myös taloudellisen reilun pelin säännösten vuoksi, vaikka se saisikin joitain lievennyksiä niihin limiitteihin, joissa seurojen on pysyttävä niin UEFA:n kuin Valioliigan omien säännösten perusteella.

Mediassa on julkaistu erilaisia listoja pelaajista, joita Chelsea olisi myymässä. Listalla on ollut lähteestä riippuen 12-15 nimeä. Suuruusluokka on varmasti oikea, mutta pelaajien myyminen ei käy sormia napsauttamalla, sillä harvat seurat pystyvät maksamaan pelaajille sellaisia palkkoja, joita Chelsea maksaa.

Myyntien lisäksi Chelsea pitäisi saada raivattua tilaa niin pääluvullisesti kuin taloudellisessa mielessä myös uusille hankinnoille.

Edessä on siis isot talkoot, jotka väistämättä sotkevat kesäkuukausien toimintaa ja valmistautumista ensi kauteen. Tässäkin mielessä Chelsea tarvitsisi kokenutta manageria, jolla olisi riittävästi auktoriteettia niin Chelsean omistajien, rekrytointiosaston kuin pelaajienkin silmässä.

Hogwartsilla eli Graham Potterilla auktoriteettia ei ollut. Hän oli kuin hevosmies, jolla oli hevonen ja rattaat, mutta ei ohjaimia. Uutta rattailla istujaa Chelsea ei tässä kohtaa tarvitse. Sen on saatava riittävän kova luu selvittämään nykyistä kaaosta.