Jukka, torstainen artikkelisi Saudi-Arabian Pro-liigan tulevaisuudesta on herättänyt vilkasta keskustelua. Otetaan muutamaan kohtaan kiinni. Toimittaja Juhavaltteri Salminen kysyi, miten tämä Saudi-Arabian keissi eroaa siitä, mikä Valioliigassa on ollut meneillään jo pitkään?

Teknisessä mielessä ero tiivistyy yhteen kysymykseen – jalkapallon ulkopuolelta tulevaan rahaan ja sen määrään.

Kun UEFA ja useiden maiden jalkapalloviranomaiset loivat 2010-luvulla taloudellisen reilun pelin säännöstöt, ne halusivat rajoittaa sellaisen rahan määrää, joka virtaa jalkapalloseuroihin niiden normaalin liiketuottojen ohi eli lähinnä omistajien taskuista.

Sääntöjen keskeisinä laukaisijoina olivat Chelsean ja Manchester Cityn kaltaiset seurat, joiden omistajat olivat pumpanneet seuroihin tähtitieteellisiä rahasummia. Muut seurat ja jalkapalloviranomaiset pitivät tätä taloudellisena dopingina, jonka he katsoivat väärentävän kilpailua.

Taloudellisen reilun pelin säännöt koskevat eurooppalaisia seuroja, mutta ei esimerkiksi saudiseuroja – ja tämä ymmärrettävästi närästää eurooppalaisia suurseuroja. Niiden on hankittava pelimerkkinsä käytännössä oman liiketoimintansa kautta, kun saudiseurat voivat polttaa vapaasti rahaa omistajiensa pohjattomien rikkauksien turvin.

Sitten on asioiden eettinen ja moraalinen puoli. Onko sillä ollut koskaan suurta väliä, mistä raha urheiluun on tullut tai mikä eri tahojen motiivi sijoittaa rahaa urheiluun on ollut? Tai onko sellainen raha yhtään sen ”parempaa” rahaa, joka sijoitetaan urheiluun miljardeja jo muutenkin tahkoavien suuryritysten vielä suurempien voittojen maksimoiseen kuin se raha, jonka joku sijoittaa urheiluun kirkastaakseen maabrändiään, suttuista mainettaan tai pelkästään vain leikkiäkseen urheilulla?

Monet ovat kritisoineet taloudellisen reilun pelin sääntöjä niissä olevien porsaanreikien vuoksi. Eikö esimerkiksi Chelsea ole toiminut viimeisen vuoden aikana samalla tavalla kuin saudiseurat?

Taloudellisen reilun pelin säännöt ovat saaneet paljon kritiikkiä ja monet jalkapallotoimijat ovat vaatineet jopa koko systeemistä luopumista. Porsaanreikiä on koko ajan tilkitty ja tullaan tilkitsemään myös jatkossa. Ongelmia on aiheuttanut myös eri sarjojen omat säännöt, jotka poikkeavat hieman toisistaan.

Chelsean tilanne näyttää kieltämättä ihmeelliseltä, mutta heidän kulutusjuhlansa on mahdollistanut kaksi asiaa.

Ensimmäinen on se, että Valioliigassa taloudellisten lukujen tarkasteluväli on kolme vuotta. Jos siis käyttää vähemmän rahaa kahtena vuonna, kolmantena voi painaa kaasua raskaammalla jalalla.

Lue myös: Saudiliigan nousu johtaa kannattajien pelkäämään painajaismaiseen kauhukuvaan

Toinen on asia tilivuodella kikkailu. Chelsean tilikausi päättyy 30. kesäkuuta, jolloin se pystyi sääntöjen puitteissa ylittämään viime vuoden heinä- ja elokuussa ja tämän vuoden tammikuussa kulutuslimiittinsä reippaasti, kunhan se sitten kuroi tämän vuoden kesäkuussa ylityksen kiinni. Ja juuri näin Chelsea on tehnyt. Se myi kesäkuussa pelaajia yli 200 miljoonalla eurolla, mutta sen oli eroa kuroakseen myytävä myös sellaisia pelaajia, joista se ei olisi mielellään luopunut. Oli kuitenkin pakko.

Mutta taas oleellinen ero saudiseuroihin: heidän ei tarvitse kaivella porsaanreikiä tai kikkailla tilikausilla, kuten esimerkiksi Chelsean on pitänyt tehdä.

Miten rikkaita saudiseurat ovat?

Rikkauden voi määritellä monella tapaa, mutta saudiseurojen oma liiketoiminta on kaukana siltä tasolta, että he voisivat viettää tällaisia kulutusjuhlia kuin nyt on nähty, jos niitä koskisivat samat säännöt kuin eurooppalaisia seuroja.

Saudi-Arabian Pro-liigan kaikkien seurojen yhteenlasketut tulot vuonna 2022 olivat reilut 450 miljoonaa rialia eli noin 110 miljoonaa euroa. Se on noin seitsemäsosa Liverpoolin vuotuisista tuloista, noin neljäsosa Arsenalin tuloista ja noin puolet Aston Villan tuloista.

Saudi-Arabian Pro-liiga on asettanut tavoitteekseen, että se nelinkertaistaa tulonsa vuoteen 2030 mennessä mikä vastaisi Arsenalin tämänhetkisiä tuloja.

Jokainen voi päätellä, että jos saudiseuroilla olisi samat säännöt kuin eurooppalaisilla seuroilla, millaisia siirtosummia ja palkkoja niiden olisi vara maksaa.

Kaiken lisäksi liiketoiminnan tuotot ovat jakautuneet epätasaisesti Pro-liigan 16 seuran kesken. Sarjan kolmen suurimman seuran, Al-Hilalin, Al-Nassrin ja Al-Ittihadin, yhteenlasketut tuotot muodostivat Pro-liigan kaikkien seurojen tuotoista 86,4 prosenttia ja Al-Hilalin yksinään 46 prosenttia.

Jos saudiseurat toimisivat taloudellisen reilun pelin sääntöjen mukaan Al-Hilal pelaisi Englannissa Mestaruussarjassa ja muissa Euroopan TOP5-sarjoissa se olisi keskitason seura.

Voiko saudiliigan käynnistämää kehitystä mikään pysäyttää?

Ensimmäiseksi on oltava niitä, jotka tämän kehityksen haluavat pysäyttää. Varmasti Fifa ja kaikki kansalliset sarjat haluaisivat pysäyttää kehityksen ja varmasti he olisivat valmiit käyttämään myös sitä varten järeitäkin aseita, kuten Superliiga-hankkeen yhteydessä nähtiin.

Mutta oleellinen kysymys kuuluu, haluavatko kaikki samaa asiaa?

Kaikista suurimpia seuroja kiehtoo edelleen Superliigan perustaminen eikä se, että Superliigassa pelaisi muutama saudiseura, olisi mitenkään poissuljettu tai ihmeellinen asia. Eurooppalaisten suurseurojen takana on jo nyt öljyrahaa ja jos sitä olisi mahdollista saada kuokittua lisää, kukapa sitä ei ottaisi.

Siksi pidän mahdollisena ja itse asiassa jopa todennäköisenä maailmanlaajuisen Superliigan syntymistä ennemmin tai myöhemmin.

Miksi vastustat sen syntymistä?

Minä kuuluun jalkapallossa vanhojen jäärien sukupolveen, joka arvostaa kansallisia sarjojen rikkautta ja monivivahteisuutta sekä maaottelujalkapalloa, maajoukkueiden arvoturnauksia ja eurocupeja. Toki nykyiseenkin malliin liittyy paljon vastenmielisiä piirteitä ja ilmiöitä, mutta elämä on harvoin pelkkää puhtoista pilveä.

On myös oleellista ymmärtää, että arvot muuttuvat sukupolvien mukana ja niiden sisällä. Muistan hyvin, kun Englannissa noustiin takajaloille, kun Englannissa avattiin portit ulkomaalaisille pelaajille 1970-luvun lopulla. Tai, kun pistelaskussa siirryttiin voitosta annettavan kahden pisteen sijasta kolmeen pisteeseen tai kun Englannissa sallittiin jalkapallo-otteluiden näyttäminen suorana televisiossa ja vielä jopa sunnuntaisin.

Ymmärrän hyvin, että jalkapallossa vastustetaan Superliigaa, mutta jos Superliiga syntyisi, miten vastustukselle kävisi 10, 20 tai 50 vuodessa? Jos suljettu, ylikansallinen ja voimakkaasti säädelty sarja on kuvottavaa katsottavaa, miksi niin moni ahmii estoitta NHL:ää, NBA:ta tai NFL:ää?

Pelkään pahoin, että sellainen tie on myös seurajalkapallon tie tulevaisuudessa. Superliigalla ei olisi sen syntyhetkellä hienoja perinteitä ja omaa historiaansa, mutta 50 vuoden päästä olisi.