Saudi Arabian Pro-liigan kesän siirtoikkuna sulkeutui maanantaina vaisuissa tunnelmissa, sillä saudiseurojen siirtoihin käyttämä rahamäärä putosi vuoden takaisesta lähes puoleen.

Saudiseurat käyttivät vuosi sitten kesällä pelaajasiirtoihin reilu 860 miljoonaa euroa, mutta tänä kesänä siirtosummien kokonaismäärä oli enää 440 miljoonaa euroa.

Saudiseurat hankkivat kesän aikana yhteensä 199 pelaajaa, mutta hankinnoissa ei ollut samanlaista taikapölyä kuin vuosi sitten.

Ei tullut ronaldoja, benzemoja, neymareita tai mahrezeja.

Tuli sen sijaan Ivan Toneyn, Moussa Diabyn, João Cancelon, Mohamed Simakanin, Marcos Leandron, Steven Bergwijnin ja Pierre-Emerick Aubameyangin kaltaisia kakkos- ja kolmoskorin tähtiä tai laskevan auringon suuruuksia.

Useimmista heilläkin oli yhteisenä nimittäjänä se, etteivät he löytäneet itselleen unelmiensa seuraa Euroopan suurimmista liigoista.

Esimerkiksi João Cancelo olisi halunnut jatkaa pelaamistaan viimekautiseen tapaan Barcelonassa, mutta Barcelona päätti käyttää rajalliset euronsa muihin pelaajiin. Sen jälkeen Cancelo ilmoitti olevansa valmis palaamaan Manchester Cityyn, mutta vaikka City sanoikin julkisesti toivottavansa portugalilaistähden takaisin Etihadille, viesti oli, ettei hänellä ole enää todellista tulevaisuutta Manchester Cityssa.

***

Saudiseurojen kulutusjuhlien puolittumisesta olisi helppo tehdä sellainen johtopäätös, että olemme todistamassa uutta Kiinan Superliigaa. Rahaa poltetaan aluksi rummut soiden ja pasuunat pauhaten, mutta juhlat kestävät vain lyhyen hetken, kunnes palataan takaisin harmaaseen arkeen.

Profetioissa kannattaa olla kuitenkin olla varovainen. Saudi Arabiassa moni asia saattaa loppua, mutta raha ei ole niiden asioiden joukossa.

Myöskään tämän kesän hillitympi juhlinta siirtomarkkinoilla johdu siitä, etteikö saudiseuroilla olisi rahaa.

Ensimmäinen ja tärkein syy on se, että jopa Saudiliigassa on omat sääntönsä. Siirtojen kannalta niistä tärkein on se, että alkavalla kaudella seurassa voi pelata enintään kymmenen ulkomaalaista pelaajaa ja heistä vähintään kahden täytyy olla 21-vuotiaita.

Rajoitus on todellinen.

Al-Ahli teki elokuussa tarjouksen kahdesta kohutusta maalitykistä, Victor Osimhenista ja Ivan Toneysta. Osimhenin tarjous liikkui 60-70 miljoonan euron luokassa, Toneyn 42 miljoonan euron tuntumassa.

Napoli ja Brentford ilmoittivat viime viikolla hyväksyneensä Al-Ahlin tarjoukset, mutta Al-Ahlilla tuli kymmenen pelaajan kiintiö vastaan. He olisivat halunneet hankkia Osimhenin, mutta Napolin korotettua kerran hyväksymäänsä pyyntöään, Al-Ahli hankki Toneyn.

***

Toinen iso tekijä on se, että Saudi-Arabiaan muuttaneilta pelaajilta on tullut ristiriitaista tietoa siitä, millaista arjen eläminen Saudi-Arabiassa on. Maassa on tiukka ja ulkomaalaisille pelaajille vieras islamilainen lainsäädäntö. Maan ihmisoikeustilanne on maailman heikoimpia ja systemaattinen naisten syrjintä jatkaa edelleen, vaikka naisten asemaan onkin tehty näennäisiä parannuksia.

Kolmas keskeinen syy se, että Saudi-Arabia on vasta heräämässä jalkapallomaana.

Tähtipelaajien siirroista sai kyllä komeita otsikoita ja kohua, mutta todellisuus Saudiliigassa on toinen. Sarjan urheilullinen taso on epätasainen ja Saudiliigan ottelut eivät vielä suuresti kiinnosta paikallisia katsojia. Esimerkiksi päättyneellä kaudella koko sarjan katsojakeskiarvo oli vain 8000 katsojaa ja parhaatkin seurat pääsivät juuri ja juuri 20 000 katsojan keskiarvon yli.

Pelaajille maksettavat jättiläismäiset palkat lohduttavat toki mieltä ja helpottavat maahan sopeutumista, mutta ei kaikilla. Esimerkiksi Englannin maajoukkueessa vielä toissa kaudella pelannut Liverpoolin keskikenttäpelaaja Jordan Henderson pakkasi laukkunsa ja siirtyi Ajaxiin pelattuaan Al-Ettifacissa vain seitsemän kuukautta.

***

Saudiliigalla on kiistatta omat haasteensa, mutta Saudi-Arabia on päättänyt tosissaan satsata jalkapalloon eikä siltä puutu rahan lisäksi kunnianhimoa.

Maa sai monien järkytykseksi järjestettäväkseen vuoden 2034 MM-kisat ja Saudi-Arabia on esitellyt kisat saatuaan toinen toistaan mielikuvituksellisia suunnitelmia, millaisilla stadioneilla ja millaisissa olosuhteissa kymmenen vuoden päästä jalkapalloa Saudi-Arabiassa pelataan.

MM-kisat eivät ole Saudi Arabialle vain ainutlaatuinen tilaisuus yrittää kiillottaa julkisuuskuvaansa muun maailman silmissä. Vuoden 2034 MM-kisat on myös majakka, joka ohjaa koko saudiarabialaisen jalkapallon kehittymistä ja kulkua tulevina vuosina.

Siksi vaara ei ole ohi, vaan vasta nostamassa päätään.

***

Siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu, saatiin varoitus kesällä, kun Saudiliiga halusi palkata sarjan kasvoiksi Real Madridin supertähden Vinicius Juniorin. Hänelle oltiin valmiit maksamaan viiden vuoden sopimuksesta miljardia euroa eli 200 miljoonaa euroa kaudessa verottomana, kun brasilialaisen palkka Real Madridissa on tällä hetkellä 20 miljoonaa euroa kaudessa.

Ja kyse olisi ollut pelkästä peruspalkasta. Sen päälle olisivat tulleet bonukset, minkä lisäksi Saudi Arabia olisi ollut valmis palkkaamaan Vinicius Juniorin kymmeneksi vuodeksi vuoden 2034 MM-kisojen lähettilääksi.

Real Madrid sai vielä torjuttua Vinicius Juniorin lähdön Saudiliigaan, mutta Real Madridin kannattajien kannattaa varautua siihen, että hänen lähtönsä saudeihin on vain ajan kysymys.

Eikä Vinicius Junior jää ainoaksi Saudiliigaan siirtyväksi tähtipelaajaksi. Mitä lähemmäksi vuoden 2034 MM-kisat tulevat, sitä suurempia tähtiä Saudiliigaan alkaa virrata – eikä sitä virtaa voi nykyisillä säännöillä pysäyttää.

Siksi seuraava kysymys kuuluukin, miten kulurajoitusten kanssa kamppailevat eurooppalaiset suurseurat vastaavat ilman kulurajoituksia mellastavan Saudiliigan haasteisiin.

Jommallakummalla laidalla kauhun tasapainoa sääntöjen on muututtava.

Tavalla tai toisella.