Seinäjoen Maila-Jussit löi dramaattisessa ottelusarjassa Joensuun Mailan kakkosjoukkueen ja säilytti paikkansa Ykköspesiksessä. Pekka, miten merkittävä asia Maila-Jussien säilyminen Ykköspesiksessä oli?

Kysymys oli todella, todella isosta asiasta niin seinäjokisen pesäpalloin kuin koko pesäpalloliikkeen kannalta.

Vaikka sarjapaikat ansaitaan kentällä, niin kyllähän Maila-Jussien säilyminen oli pesäpallon kannalta arvokkaampi asia kuin Joensuun Mailan kakkosjoukkueen säilyminen.

Seinäjoki on perinteinen pesäpallopaikkakunta, ja jos Maila-Jussit olisi pudonnut Suomensarjaan, tästä kaudesta olisi tullut yksi seinäjokisen pesäpallon historia mustimmista katastrofivuosista.

Tästä ei ole kuin viikko aikaa, kun Pesäpalloliitto sulki taloudellisten syiden vuoksi Seinäjoen JymyJussit Superpesiksestä ja lähtemättä sen enempää jossittelemaan eri vaihtoehdoilla, tässä olisi ollut hyvin lähellä sellainen tilanne, ettei Seinäjoelta olisi pelannut ensi kaudella yhtään seuraa miesten kahden ylimmällä sarjatasolla.

Nyt Maila-Jussit sai torjuttua tämän katastrofiskenaarion ja Maila-Jussien säilyminen Ykköspesiksessä todennäköisesti selkeyttää myös sitä, miten seinäjokinen miespesäpallo jatkossa organisoidaan.

Ossi Viljasella on avaimet päättää, mitä JymyJusseille tapahtuu, mutta kyllähän todennäköisin ratkaisu on, että JymyJussien toiminta loppuu ja jatkossa Maila-Jussit vastaa miesten edustuspesäpallosta ja juniorityöstä Seinäjoella.

Jos Maila-Jussit olisi pudonnut, silloin kuvio olisi muuttunut monimutkaisemmaksi, mutta nyt latu näyttää selkeältä.

Jos JymyJussien taru päättyy tähän syksyyn, mitä Seinäjoen pesäpallossa tapahtuu urheilullisessa mielessä?

Sitä on vielä mahdoton ennakoida, mutta varmaankin JymyJussien tämän kauden joukkueesta osa pelaajista haluaa lähteä pelaamaan muualle, mutta samalla tavalla osa pelaajista jää Seinäjoelle ja siirtyy pelaamaan ensi kaudeksi Maila-Jusseihin.

Jos tällainen näkymä toteutuu, silloin Maila-Jussit saa Ykköspesikseen kilpailukykyisen joukkueen ja jos he lähtevät tavoittelemaan tosissaan sarjanousua, se ei ole mikään mahdoton tavoite.

Ensi kauden Ykköspesiksestä voi tulla hyvinkin mielenkiintoinen sarja. Siellä on useampi vakavissaan nousua tavoitteleva seura ja jos Alajärvi ja Hamina selvittävät putoamiskarsinnat, Ykköspesiksen kärkitaistelu näyttää ennen syksyn siirtomarkkinoiden ratkaisuja hyvinkin avoimelta.

Lisäksi ensi kautta suolaa se, että yksi Ykköspesis-seura nousee varmuudella Superpesikseen.

Maila-Jussit voi hyvinkin olla ensi kaudella jopa potentiaalinen nousijaehdokas, jos he saavat pidettyä ison osan JymyJussien tämän kauden pelaajista Seinäjoelle. Lisäksi Puna-Mustat puskee kovaa vauhtia ylöspäin ja jos se nousee ensi kaudeksi Ykköspesikseen, siltä ei puutu kunnianhimoa, kuten Juha Puhtimäen houkuttelu PuMun lukkariksi kertoo.

Ja mitä tekevät sitten Jyväskylän Kiri, Kankaanpään Maila tai Koskenkorvan Urheilijat – ja millaisia satsauksia Vaasan Maila on valmis tekemään, jos se nousee ensi kaudeksi Ykköspesikseen?

Voi olla, että ensi kaudella Ykköspesiksestä on kovaa tunkua Superpesikseen ja hyvä niin.

Maila-Jussit säilyi, mutta Oulun Lippo hävisi omassa putoamiskarsinnassaan Ylivieskan Kuulalle ja putosi Suomensarjaan. Mikä Lipon putoamisen selittää?

Tämän kauden osalta pitkälti se, että joukkue heikkeni viime syksynä jälleen merkittävästi ja Lippo joutui lähtemään sarjaan varsin nuorella ja kokemattomalla joukkueella. Odotin Lipolta toki parempaa kautta, mutta kun ollaan lähellä kuilun reunaa, silloin jalan ei parane kovin paljon lipsua.

Lipon tilanteessa oleellinen kysymys on se, miksi Lippo on 1990-luvun kultakautensa jälkeen vajonnut muutamaa pilkahdusta huolimatta tällaiseen horrokseen, jossa se on pitkälti koko 2000-luvun ollut.

Tässä on turha saivarrella, millä nimellä Lippo on välillä pelannut ja mikä organisaatio sitä on pyörittänyt, mutta ongelman ydin on yhtä kaikki ollut seurajohdollinen.

Lippo on tehnyt viime vuosina todella hyvää juniorityötä ja nytkin Superpesiksessä pelaa Veeti Kokon ja Aapo Hiltusen johdolla useita todella lupaavia Lipon kasvatteja nuoria lupauksia.

Ongelma ei ole myöskään Oulun seudussa ja siinä, ettei pesäpallo kiinnostaisi seutukunnan asukkaita tai pesäpalloon olisi jotenkin ylivoimaista löytää tukieuroja. Monella tapaa paljon huonommista lähtökohdista ponnistava Kempele on noussut vakavasti otettavaksi mitaliehdokkaaksi miesten Superissa.

Kun Lipolla ei ole ollut tarjota Oulun seudulle muuttaville pelaajille Superpesis-tasoista joukkuetta, Tuomas Jussilan, Onni Määtän, Antti Korhosen, Jussi Korhosen ja Sami Haapakosken kaltaiset pelaajat ovat menneet Kempeleeseen.

Tässä on turha jossitella asiaa sen enempää, mutta jokainen ymmärtää, ettei ongelmana ole Oulun vetovoima tai Oulu, vaan se miten Lipon edustusjoukkueen organisaatiota pyöritetty.

Toki tilanne oli 1990-luvulla siinä mielessä erilainen, että Kärpät pelasi silloin Mestiksessä ja oululainen jalkapallo oli sekavassa tilassa. Nyt Kärpät on yksi Liigan mahtiseuroista ja AC Oulukin on vakiinnuttanut paikkansa Veikkausliigassa.

Kysymys on myös henkilöistä. Timo Korhonen oli särmikäs seurajohtajana ja piti huolen, että 90-luvulla raha ei kirstusta loppunut. Myös Jussi Malmin ympärillä kerääntynyt kauppakamarihenkinen kööri teki tärkeää varainkeruutyötä kaapimalla rahaa Lipon taakse oululaisilta yrittäjiltä.

Kun Korhonen ja Malmi jäivät sivuun Lipon toiminnasta, seurajohdossa on pyörinyt sen jälkeen useampikin yrittäjä, mutta lopputulos on ollut aina sama ja hienot suunnitelmat ovat päättyneet mahalaskuun.

Nyt ollaan sitten uudenlaisen mahalaskun edessä.

Voiko Lippo toipua tästä?

Totta kai voi. Kouvolan Pallolyöjät ja Imatran Pallo-Veikot kävivät molemmat 90-luvulla Suomensarjassa, mutta sieltä ne hivuttautuivat hiljaa ylöspäin aina Superpesikseen asti. Ja vaikka Kouvola ei olekaan voittanut 48 vuoteen Suomen mestaruutta, se on ollut viime vuosien menestyneimpiä seuroja miesten Superissa.

Lipolla on samanlainen mahdollisuus nousta takaisin huipulle. Se edellyttää kuitenkin sitä, että seuraorganisaatioon saadaan taloudellista ja urheilullista osaamista. Juniorityötä Oulussa osataan tehdä, mutta nyt olisi osattava pyörittää myös edustusjoukkueen toimintaa.

Vuosimääristä on turha puhua. Tärkeintä on saada toiminta nyt edustusjoukkuetta myöten kuntoon. Kun jokapäiväinen tekeminen on kunnossa, silloin myös tulokset seuraavat tekijöitä.