Sotkamo otti kolmannen voiton välieräsarjassa Kouvolaa vastaan numeroin 2-0 (2-1, 4-3) ja eteni loppuotteluun Mansea vastaan otteluvoiton 3-1. Pekka, voittiko tämän neljännen ottelun parempi joukkue?

Totta kai joku voisi tilastojen perusteella sanoa, ettei voittanut, sillä Kouvola voitti esimerkiksi kolmostilanteet 13-8. Lisäksi se hallitsi molempia jaksoja, kunnes Sotkamo puristi lopussa ohi molemmilla jaksoilla.

Me tiedämme, millainen joukkue Sotkamo on kautta vuosikymmenten ollut ja tänään se taas näytti, että jos joku joukkue pystyy vuosi toisensa jälkeen nousemaan tukalasta paikasta voittoon, se on juuri Sotkamo.

Kouvolalle on annettava tunnustus, että se pelasi erinomaisen välieräsarjan ja ero Sotkamoon oli marginaalinen niin koko sarjassa kuin tässä neljännessäkin ottelussa.

Kouvola oli reagoinut tähän neljänteen otteluun tiettyihin, lähinnä sisäpelissä oleviin ongelmiinsa.

Hyvässä vireessä mailassa oleva Teemu Nikkanen oli jäänyt aiemmissa otteluissa sisällä etenkin kotiutustilanteissa työttömäksi, mutta nyt Kouvola oli siirtänyt Matti Latvalan neloseksi ja Nikkasen viitoseksi. Tämän seurauksena Latvala ja Nikkanen saatiin paremmin mukaan peliin. Myös Eemeli Laineen siirtäminen kärkimieheksi oli hyvä veto pelinjohtaja Petri Tuuvalta.

Kuten kolmostilanteiden määrä osoitti, Kouvola pystyi tekemään hyvin tilanteita. Patrik Vartama oli ykköskärjessä sataprosenttisessa iskussa ja Elias Pitkänen onnistui ratkaisevissa paikoissa mailassa.

Myös Kouvolan ulkopeli oli Pitkäsen johdolla jälleen tutun vahvaa.

Vaikka yksittäisten pelaajien nostaminen tikun nokkaan onkin kohtuutonta, niin kyllähän se on pakko sanoa, että Kouvolan pääkotiuttaja Patrik Wahlsten oli tässä ottelusarjassa kaukana parhaastaan. Hän onnistui neljässä ottelussa 25 yrityksellä lyömään vain 8 jioksua eli hänen kotiutusprosenttinsa 32, kun se runkosarjassa oli 51 prosenttia.

Sotkamolla oli tässä neljännessä ottelussa myös omat ongelmansa. Vaikka Iivari Vihanto meni kentällä 100-prosentin tehoilla, hänen juoksunsa alkoi selvästi piiputtaa ottelun loppua kohti. Jere Vikström oli taas omat haasteena, koska pompun lyömisessä oli omat haasteensa.

Nyt Sotkamon pelastukseksi tilanteiden tekemisessä nousi Kiteen trio. Hannes Pekkinen pelasi jälleen omalla huipputasollaan, etenijäjokeri Elmeri Purmonen meni kentällä kuudella yrityksellä viidesti ja Juuso Lattu näytti tänään vaarallisuutensa myös kotiuttajana ja läpilyöjänä.

Tietenkin kaiken pohjakorttina oli jälleen kerran Roope Korhonen, joka löi kolme juoksua sellaisissa paikoissa, joissa juoksut pitikin lyödä.

Kuten sanoin, tämän päivän ottelu ei ollut isosta kiinni. Ero tuli ennen muuta siinä, että Sotkamo iski miehiä kotiin todella hurjalla prosentilla, mutta Kouvolalla nikottelivat ennen muuta kotiutukset, kuten ne nikottelivat koko tässä välieräsarjassa.

Sotkamo selviytyi 27. kerran komean historiansa aikana loppuotteluun. Missä kuosissa Sotkamo peli on tällä hetkellä?

Sotkamo on löytänyt nyt sen formun, jolla se pelaa sisäpeliä. Ulkopeli sillä on ollut tuttuun tapaan koko kauden erittäin vahvaa, vaikka ulkopelikoosteeseen onkin tehty kauden aikana muutoksia.

Sotkamolla on erinomainen ykköskärki, mutta haasteena on, että sepelaa sisäpeliään viidellä ensimmäisellä pelaajalla ja jokereillakaan. Tänäänkin Samuel Huotari, Aapo Komulainen, Jussi Korhonen ja Ville Kotro eivät lyöneet yhtään kärkilyöntiä eikä Korhoselle ja Kotrolle merkattu edes yhtään yritystä, mutta vastaavasti heidän kaikkien rooli ulkopelissä on keskeinen. Komulainen on lukkarina huippuvedossa ja Kotrosta on polttolinjan ehdoton lukko, kuten tänäänkin.

Sotkamolla on ykköskärki, mutta jos sen pelaamista saadaan rikottua – kuten Kouvola tänään osittain sai – silloin Jymyn sisäpeli menee kapeaksi. Purmosta ja Lattua voidaan käyttöön ykköskärjen paikkaajina, mutta jos heitä joudutaan käyttämään jo ykköskärjessä, kakkoskärki jää silloin roolittomaksi. Latun päätehtävänä jokerina pidetään vaihtamista, mutta kuten torstain ottelu osoitti, hänellä on potentiaalia myös kotiuttajana.

Sotkamon kannalta loppuottelusarjassa Mansea vastaan kriittisin kysymys on juuri ykköskärjen onnistuminen. Ulkopelinsä puolesta Sotkamo pystyy haastamaan Mansen ja kyllähän kylmä totuus on se, että Roope Korhonen on edelleen valtakunnan kovin ja kylmäpäisin suurten otteluiden ratkaisija.

Toinen iso tekijä on sitten se, mistä Roopelle löytyy apuja. Kalle Kuosmanen löi Joensuuta vastaan neljässä ottelussa yhdeksän juoksua, mutta Kouvolaa vastaan välieräsarjassa ei yhtään juoksua. Tänään kotiutusvastuuta ottivat Pekkinen ja Lattu, minkä lisäksi Aleksanteri Huotari on mailassa vaarallisessa iskussa.

Pelkillä Roopen kotiutuksilla Sotkamo ei finaaleissa elä – ja jonkun näistä muista potentiaalisista kotiuttajista on nostettava päätään ja noustava Roopen tueksi.