Lähtötilanne

Miesten Superpesiksessä on tapahtunut viime vuosina dramaattinen muutos. Seitsemän vuotta kestäneen Sotkamon ja Vimpelin valta on murtunut ja nyt puhutaan jo viidestä suuresta. Kaiken lisäksi Hyvinkää ja Kempele ovat vastanneet kilpavarusteluun eikä Kiteekään ole mikään ylikäveltävä joukkue kärkiseuroille. Siksi jo tänä vuonna pudotuspeleissä saatetaan nähdä yllätyksiä – eikä vain sitä kautta, että viidestä suuresta kaksi joutuu joka tapauksessa vastakkain jo puolivälierissä.

Kärkiseurojen kilpailun kiristyminen näkynyt etenkin Sotkamon arjessa. Se voitti toissa syksynä Suomen mestaruuden, mutta se on ainoa Jymyn mestaruus kuuden viimeisen kauden aikana. Näin laihaa mestaruuskautta Jymyllä ei ole ollut kertaakaan vuonna 1990 alkaneen hurjan menestysputken aikana.

Sotkamo lähtee myös tähän kauteen haastajana. Kylästä löytyy edelleen valtava määrä pesäpalloilullista osaamista ja kuuluisaa voittamisen kulttuuria, mutta kysymys kuuluu, mihin asti se riittää tänä vuonna ja mihin ennen kaikkea tulevaisuudessa?

Sotkamon Jymyä on turha unohtaa mitalipeleistä tai jopa loppuottelusta, mutta sen suuret vallanvuodet saattavat olla takana pysyvämminkin.

Muutokset

Sotkamo remontoi joukkuettaan viime kauden jälkeen niin sisäisesti kuin ulkoisesti. Toni Laakso palasi kasvattajaseuraan Imatralle, Konsta Kurikka lähti vuolemaan unelmiaan baseball-kentille, Matias Litmanen siirtyi Kiteelle ja Aatu Saastamoinen Kempeleeseen.

Hankinnoista kovin oli paluumuuttaja Jussi Korhonen Kempeleestä. Monet ymmärsivät myös Imatran Juho Keinäsen hankinnan, mutta Ville Kotron hankkimista Haminasta ihmeteltiin pesäpallopiireissä ääneen.

Jymy teki syksyllä uudenlaisen ratkaisun jakamalla sisä- ja ulkopelin johtamisen kaksiin käsiin. Jani Komulainen jatkaa ykköspelinjohtajana ja johtaa sisäpeliä, mutta Pattijoen peliä kahdella edellisellä kaudella johtanut Jussi Haapakoski toimii jatkossa Jymyn ulkopelin pelinjohtajana.

Kausi 2022

Sotkamon voima on ollut viimeiset vuosikymmenet sen pesäpalloilullisessa osaamisessa ja siinä, että peliä on ajateltua kokonaisvaltaisesti. Tämä näkyy myös viime syksyn hankinnoissa ja tämän kauden ulkopelissä.

Vaikka Jymy ei viime vuonna antanutkaan muihin kärkiseuroihin verrattuna sen enempää juoksua, Jymyssä nähtiin, että ulkopeliä on vara ja sitä pitää parantaa. Jymy ei ole paikannut vain heikkoja kohtiaan, vaan se on rakentanut koko ulkopelinsä uudelleen. Vain lukkari Aapo Komulainen ja toinen etukenttäpelaaja Joni Rytkönen ovat viimekautisilla pelipaikoillaan. Kaikilla muilla ulkopelipaikoilla on uusi pelaaja.

Jymy ulkopelin rakentamisessa on selkeä logiikka. Komulainen on yksi sarjan parhaista lukkareista ja kehittynyt entisestään viime kaudesta. Myös etukenttä kestää vertailun mihin tahansa seuraan. Rytkönen on ehdotonta eliittiä, jos vain pysyy terveenä. Juho Keinänen on kypsynyt myös eturivin etukenttäpelaajaksi ja mikä tärkeää, etukentällä pelaaminen on hänen luontainen pelipaikkansa vaihtotilanteissa. Takatilanteissa Keinänen siirtyy Jymyssä kolmospolttajaksi.

Linja on rakennettu kokonaan uudelleen. Niko Korhonen on siirretty vastuulliselle kakkosvahdin paikalle  ja samalla kovakätiseksi kulmapelaajaksi. Huippulupaava Kalle Kuosmanen saa entistä suuremman roolin etulukijana. Kakkosvahtina aiemmin pelattu Antti Kiiskinen on siirretty takalukijaksi ja yllätyshankinta Ville Kotro pelaa vaihtotilanteissa kolmosvahtina ja takatilanteisissa kakkospolttajana syvimmässä pussissa.

Takana Jussi Korhonen on valtakunnan ykköskoppareita ja 18-vuotias Iivari Vihanto ottaa vastuulleen kakkoskopparin tontin.

Jymyn ulkokenttä on kokonaisuudessaan vahva. Ainoat kysymysmerkit ovat, miten hyvin Kiiskinen sopeutuu uuteen roolinsa ja kuinka luotettava Vihanto on kakkoskopparina. Jokeriksi siirretty Niilo Piiponniemi voi tarvittaessa paikata takakenttää, mutta kuvaavaa Jymyn tilanteelle on, että linjassa kilpailu on vähäistä ja vaihtoehtoina on lähinnä vain Aleksanteri Huotarin kaltaisia junioreita. Riku Niemi olisi voinut paikata takakenttää ja linjaa, mutta hän on sivussa loukkaantumisen vuoksi.

Sisällä Jymyn ykköskärki on edelleen kivikova. Kuosmanen on uusi ykkönen ja Rytkönen ja Niko Korhonen ovat tutuilla paikoillaan kakkosena ja kolmosena. Tilanteita Jymy tulee tekemään, mutta haasteena on kotiutusosaston kapeus. Roope Korhosen taitoja ja osaamista ei tarvitse toistaa, mutta hänellä on nyt hartioillaan ennennäkemätön taakka ja vastuu.

Viime kaudella 58 juoksua lyönyt lyöjäjokeri Lauri Rönkkö on ollut koko kevään sivussa eikä hänen paluustaan kentille ole vielä varmuutta. Toni Laakson ja Konsta Kurikan myötä Jymystä lähti 43 lyötyä juoksua eli matemaattisesti Jymyllä on ainakin kauden alussa viime kauteen verrattuna yli 100 juoksun vaje.

Aapo Komulainen nostaa varmasti lyötyjensä määrää 19 juoksusta, mutta miten valmis Rönkön paikalle nostettu 18-vuotias Jere Heikkinen on vastaamaan Rönkön jättämään haasteeseen? Viitosena pelaava Juho Keinänen ja multijokeri Niilo Piiponniemi saavat myös vastuuta kotiutustilanteissa, mutta Sotkamossa ei voida kuin rukoilla, että Roope Korhonen pysyy terveenä koko kauden.

Piiponniemellä tulee kesällä olemaan suuri rooli jokerina monipuolisuutensa vuoksi. Hän on Jymyn aiempi kärki, mutta kovalyöntiunen Piiponiemi on vaarallinen lyöjä vaihtotilanteissa. Häntä voidaan käyttää jo ykköskärjen paikkaajana ja tilanteiden varmistajana, mutta hänellä olisi käyttöä myös kakkoskärjessä. Jymy saa tarvittaessa kakkoskärjen ja sille Vihannosta ja Kiiskisestä kohtalaisen keulan, mutta Jussi Korhonen ja Kotro hankittiin Jymyyn pelkästään ulkopelin takia.

Jani Komulainen on osoittanut olevansa vaativa pelinjohtajana, jota ohjaa voittaminen ja tuloksen tekeminen. Tästä syystä ykköskärjen merkitys on Komulaisen ajattelutavassa kaikki kaikessa verrattuna hieman heiveröiseen kakkoskärkeen.

Ajatus pelinjohto- ja valmennusvastuun jakamisesta on järkevä ja toisen pelinjohtajan vetäminen kelkkaan johtamaan ulkopeliä voi olla hyvinkin toimiva veto niin pelillisesti kuin johtamismielessä. Ainoa kysymys on vain se, onko Jussi Haapakoski oikea mies siihen tehtävään?

Arvio

Jymy on askeleen perässä kahta suurinta suosikkia, Mansea ja Kouvolaa, mutta taistelee tasaisesti Vimpelin ja Joensuun kanssa runkosarjan sijoista 3–5. Loukkaantumisia Jymy ei kestä eikä sitä, että ulkopelin muutamat kysymysmerkit kääntyvät huonoon suuntaan tai sen kotiutus alkaisi sakata. Silloin takana tulevista ajokoirista joku voisi pudottaa Jymyn runkosarjassa sijalla kuusi.

Sotkamon osaamisen ja kauden rakentamisen kaavan tietäen, Jymy on aina parhaimmillaan syksyllä ja on varmasti vaikea vastustaja kenelle tahansa pudotuspeleissä.