Sotkamon Jymyn ja Kouvolan Pallonlyöjien välisessä finaalissa on monta mielenkiintoista taisteluparia ja taktista elementtejä. Niistä mielenkiintoisin on kenties se, miten ja millaisilla kuvioilla kummankin joukkueen ulkokentät yrittävät horjuttaa toistensa sisäpelaamista – ja millaisia ne ovat ne pelaajat, jotka ovat finaalissa jopa yllättävänkin suuressa ja finaalisarjan kannalta keskeisessä roolissa.

Mielenkiintoisuutta lisää se, että joukkueet ovat sisäpelissä pitkälti toistensa kopioita. Molemmilla on huippuluokan kärki – Sotkamolla Niilo Piiponniemi ja Kouvolalla Tommi Mäentausta – ja molemmilla on sisäpelin toimivuuden tärkeimpänä pelaajana erinomainen ja varma pomputtaja kolmosena, Sotkamolla Niko Korhonen ja Kouvolalla Juho Hacklin. Myös Piiponniemellä ja Mäntaustalla on hyvä pomppu.

On todennäköistä, että Piiponiemi ja Mäentausta menevät kentälle korkeilla ja tasavahvoilla prosenteilla – ja on todennäköistä, että Korhonen ja Hacklin pystyvät tekemään tilanteita suunnilleen samanlaisilla prosenteilla. Oikeastaan ainoa ero on se, että Piiponniemellä on läpilyöntipelote ja Sotkamo tulee sitä varmasti kokeilemaan ottelussaan 2-3 kertaa. Muutenkin Piiponniemi on arvaamattomampi ja rämäpäisempi etenijä, kuten Vimpeli-sarjassa hyvin nähtiin.

Kakkoset

Mutta sitten tullaan ensimmäiseen kriittiseen kysymykseen ykköskärkien vaihtotilannepelaamisessa – molempien joukkueiden kakkosiin.

Joni Rytkönen on aateloitunut Sotkamossa yhdeksi valtakunnan parhaista kakkosista, mutta häntä voidaan horjuttaa helpommin kuin kivikovia Piiponniemeä ja Korhosta. Sama pätee Kouvolan kakkoseen, Matti Saukkoon. Saukon onnistumisprosentit eivät ole pudotuspeleissä Rytkösen luokkaa (64-75), mutta Saukko on parhaimmillaan Rytkösen tasoinen ja Rytkösen tyyppinen kakkonen.

Jos ja kun Piiponniemi ja Mäentausta menevät kentälle, mitä molempien joukkueiden ulkokentät tekevät?

Äärimmäisen mielenkiintoinen kysymys – varsinkin Kouvolan kohdalla.

Kouvola oli alun perin suunnitellut toisenlaisen ulkopeliryhmityksen, mutta Sasu Toikan loukkaantumisen myötä ulkopeli on jouduttu roolittamaan uudelleen. Mielenkiintoisin kysymys Kouvolan ulkopelissä on se, että vaihtotilanteissa etukentällä on kaksi  pelaajaa, joille pelipaikka on outo – Anssi Lammila siepparina ja  Toni Laakso etulukijana. Lammila on kuitenkin soturi, joka menee mukisematta sinne minne hänet komennetaan, eikä siepparin paikkakaan tunnu olevan hänelle ylivoimainen. Laakso pelaa sen sijaan ensimmäisen kerran urallaan pudotuspeleissä etulukijana.

Valtteri Luoma on etumiesten aatelia, ja kulmissa Matti Latvala ja Toni Kohonen ovat rutinoituja pelaajia. Matti Saukolle takalukijan rooli on entuudestaan tuttu ja nyt hän on ottanut pelipaikan omakseen – ja onnistunut tehtävässään hyvin.

Kitee pyrki painostamaan Laaksoa ja varsinkin Saukkoa, mutta ei pystynyt kuokkimaan heiltä riittävästi tilanteita. Osin tähän vaikutti se, että varsinkin Saukko pääsi täyttämään rohkeasti ykkösvaihdossa kakkospuolelle syntyvän tyhjän tilan, sillä Kiteen taka-apu oli heikkoa. Yllättäen myöskään Joensuu ei pystynyt hyödyntämään Laaksoa ja Saukkoa välierissä – mistä toki pitää antaa tunnustus myös Laaksolle ja Saukolle.

Mutta nyt kaksikkoa tullaan testaamaan äärimmäisellä tavalla, sillä Sotkamossa ei jätetä yhtään kiveä kääntämättä, kun Jani Komulaisen johdolla mietitään Kouvolan iskun kohteita vaihtotilanteissa. Tässä taistelussa ja varsinkin Saukon ja Laakson onnistumisessa on yksi finaalisarjan avaintaisteluista.

Kouvolan ulkokentän kannalta Rytkösen pelin rikkominen on yksi finaalisarjan tärkeimmistä haasteista. Kouvolan ulkokenttä voi onnitella itseään, jos se saa karsittua Rytkösen taitolyönnit ja löysän pompun etukentän yli ja pakottamaan hänet turvautumaan pystymailaylityksiin, sillä silloin lyönnit voivat karata helposti kopeiksi.

Onnistujia

Myös Sotkamolla on ulkokentällä pelaajia, jotka ovat  onnistuneet oudoissa ulkopelirooleissaan odotettua paremmin. Varsinkin Rytkösen sopeutuminen etukentälle on ylittänyt kaikki odotukset. Jymy etukenttä näytti ennen kautta haavoittuvalta, mutta Rytkösen ja Antti Korhosen vahvat esitykset ovat saaneet haavan umpeutumaan. Viimeinen erinomainen ratkaisu oli Aapo Komulaisen nostaminen lukkariksi, sillä Komulainen on erinomainen lyhyiden hakija.

Kouvola on täynnä pomputtajia, ja on varma, että Kouvola tulee lyömään pomppua niin kotonaan kuin Hiukassakin, varsinkin, jos sää on poutainen, kuten nyt luvataan. Pomppujen eliminoimisessa tärkein rooli on aina lukkarille, joten 17-vuotias Aapo Komulainen pannaan finaalisarjassa tositestiin Kouvolan pomppukoneiden kanssa.

Pomppu ei ole Kouvolan ainoa ase ja on mielenkiintoista nähdä, millaisilla muilla vaihtolyönneille he vaihtavat miestä. Varsinkin Saukko on kovassa paikassa, sillä Hacklinin eteen on pakko saada etenijöitä. Saukko on onnistunut roolissaan tähän mennessä yllättävän hyvin. On kuitenkin todennäköistä, että Sotkamo sumputtaa etukentän niin tiiviisti, että pyrkii pakottamaan häntä  lyömään pystymailalyöntejä etukentän yli, jolloin koppien vaara kasvaa.

Kovat kotiuttajat

Kotiuttamisessa joukkueet ovat tasavahvoja. Kouvolan ykkösase on kumura, mutta Sotkamolla erityisesti Roope Korhonen ja Antti Korhonen lyövät paljon ilmassa meneviä merkattuja saumalyöntejä.

Jani Komulainen ei yleensä ole muuttanut luottoluokituksia yhden tai kahden ottelun perusteella, mutta hän joutuu tosissaan miettimään, millaisessa iskussa nuori Konsta Kurikka on tällä hetkellä. Seitsemän kärkilyöntiä viidessä ottelussa on numero viitoselle olematon lukema. Sotkamon onneksi Antti Korhosen ja Roope Korhosen lisäksi myös kovaiskuinen lyöjäjokeri  Lauri Rönkkö on hyvässä iskussa.

Kouvolan pääkotiuttajat ovat Toni Laakso, Matti Latvala ja lyöjäjokeri Jere Dahlström, mutta jos tilanteita riittää, myös Anssi Lammila, Toni Kohonen ja jokeri Sasu Toikka pystyvät lyömään miestä kotiin, miksei myös Janne Kivipeltokin.

Kotiutusosastot poikkeavat siinä, että Laakso, Latvala ja Dahlström pystyvät lyömään tehokasta kumuraa merkkaamattomana, mutta myös merkistä. On varmaa, että kolmoskoppari Riku Niemi joutuu kumuroiden kanssa finaaleissa rumputuleen. Jos kumura – olipa se merkattu tai merkkaamaton – napsahtaa kohdilleen, sillä ehtii hitaammatkin pelaajat kotiin, mikä on Kouvolalle merkittävä tekijä, sillä joukkueessa on vain kahdet nopeat jalat, Mäentausta ja Saukko. Etenijäjokeri Santeri Löppönen on myös liukkaassa kunnossa ja hänet saatetaan nähdä finaaleissa jokeriosastolla – varsinkin, jos Iiro Nokkala ei ole täydessä iskussa.

Pekka Arffmanin finaalianalyysin ensimmäisessä osassa on keskityetty joukkueiden tasivahvojen ykköskärkien peruspelaamisen kaavaan peilntekemisen ja kotiutusten osalta. Seuraavassa analyysissä pureudutaan pelinjohtajien taktiseen peluuttamiseen ja  henkisiin tekijöihin.

 

 

Elmo on UUDISTUNUT! Toimi nopeasti ja tilaa Elmo edulliseen tarjoushintaan 4 kk 35 e.

Voit myös ostaa uusimman Elmon digilehden irtonumeron Lehtiluukusta. Tilaajille digilehti kuuluu automaattisesti tilaushintaan.

Ja totta kai Elmo on myös irtonumeromyynnissä läpi Suomen!

 

Syyskuun Elmossa mm.:

+ Jokereiden toiminnan todellinen logiikka

+ Veikkaus salasi pesäpallon ensimmäisen sopupeliskandaalin

+ Ketkä ovat oikeasti hölmöjä Valko-Venäjä kommenteissa?

+ Urheilukaupunki Kuopio

+ Jesperi Kotkaniemen ihme

+ Mikä mättää Mika Lehkosuolla?

+ Henri Aalto kertoo baletin rakastamisen vaikeudesta

Ja paljon, paljon muuta!