Sotkamon Jymy

Lähtötilanne

Viime kauden mestarijoukkue Sotkamo aloittaa kautensa tiistaina Haminaa vastaan Helsingissä erikoisista asetelmista. Joukkueen ykköspelinjohtajana on ensimmäisen kerran 21 vuoteen pelinjohtaja, jolla ei ole jymyläistä taustaa. Se, miten Iiro Haimi sopeutuu Jymyyn ja miten Jymy Haimiin, on mielenkiintoinen seurattava kesän aikana.

Myös joukkueessa on tapahtunut mielenkiintoinen muutos. 2010-luvun Jymy-ikoneihin lukeutunut Niko Korhonen siirtyi viime syksynä Joensuuhun. TalviSuperin jälkeen Sotkamo päästi myös Juho Keinäsen lähtemään pysyvällä siirrolla Kiteelle. Samuel Huotari ja Veeti Kokko pelaavat kesän lainalla Seinäjoella ja suurin osa omista junioreista yhteistyösopimuksella Simo Kirissä.

Sotkamon ainoa merkittävä hankinta oli Juuso Latun nappaaminen Kiteeltä. Lattu on Hannes Pekkisen, Elmeri Purmosen ja Ville Kotron ohella jo neljäs entinen Kiteen pelaaja tämän kauden Jymyssä.

Kausi 2024

Sotkamon suurin haaste pelaajistossa on Niko Korhosen korvaaminen. Korhonen oli vuosikausia Jymyn sisä- ja ulkopelissä kallio, johon pystyi aina luottamaan. Vaikka Korhosen lähtö on menetys, Sotkamo lukeutuu tälläkin kaudella sarjan ennakkosuosikkeihin.

Joukkueen kulmakivenä on edelleen ulkopeli. Jymy antoi viime kaudella vain keskimäärin neljä juoksua ottelua kohden, mikä oli selvästi pienin määrä koko sarjassa.

Sotkamon ulkopelikooste on ennakolta selvä. Vaikka Aapo Komulainen pelaa viimeistä kauttaan Sotkamon lukkarina, se tuskin vaikuttaa kapteeniksi nostetun Komulaisen esityksiin.

Vaihtotilanteissa etukentällä pelaavat Hannes Pekkinen ja Aleksanteri Huotari. Polttolinjan muodostavat Kalle Kuosmanen, Jere Vikström, Ville Kotro ja Haminassa viime kaudella lainalla pelannut Jere Heikkinen. Takakentällä jatkaa tuttu pari, Jussi Korhonen ja Iivari Vihanto.

Takatilanteissa kuvio muuttuu. Pekkinen menee viimevuotiseen tapaan syvään kakkospussiin, Kuosmanen pelaa tappina ja Heikkinen siirtyy kakkoskulmasta kolmospolttajaksi.

Sotkamon ulkokentässä ei ole yhtään heikkoa lenkkiä. Komulainen on edelleen Superin ehdotonta lukkariaatelia ja Pekkinen Superin parhaita etukenttämiehiä. Vaikka Korhonen on poissa polttolinjasta, Jymyn linjalla on laatusertifikaatti myös tällä kaudella. Takakenttä on kiistatta Superin paras.

Sotkamon sisäpelikooste on perinteisesti ollut kiveen hakattu ykköskärjen osalta, mutta nyt tilanne on monivivahteisempi.

Plussaa on se, että kotiutusosastoa on saatu Heikkisen ja Huotarin myötä levennettyä siten, että nyt Jymyllä on neljä hyvää kotiuttajaa (Pekkinen, Huotari, Heikkinen ja Komulainen) ja yksi superhyvä kotiuttaja, Roope Korhonen. Korhosen merkitys pääkotiuttajana on edelleen korvaamaton.

Sotkamon haasteena on, ettei oletetussa avauskokoonpanossa ole kovin montaa huippuetenijää. Tilannetta helpottaa se, että etenijäjokeriksi ulkopeliongelmiensa vuoksi pudonnut Elmeri Purmonen on Superin parhaita etenijöitä ja Juuso Lattu on erinomainen vaihtaja hyvä etenijä. Eemil Salminen on kolmas vaihtoehto etenijäjokeriksi.

Haimin haasteena on löytää paras ja toimivin sisäpelikooste. Todennäköisin malli on se, että Vihanto pelaa kärkenä ja Kuosmanen ja Vikström kakkosena ja kolmosena jomminkummin päin. Tämän jälkeen tulevat Roope Korhonen sekä numerolla lyövät pääkotiuttajat Pekkinen ja Heikkinen.

Purmosta ja Lattua käytettäisiin tällöin kakkoskärjen avaajina – tai ylipäätään siinä kohtaa, missä lyöntijärjestys katkeaa.

Toinen vaihtoehto on siirtää Vihanto esimerkiksi viitoseksi, jolloin hän voisi avata kakkoskärjen ja jolloin voitaisiin hyödyntää hänen vaarallisuuttaan kotiuttajana. Tällöin Purmonen olisi lyötävä etenijäjokerina Kuosmasen ja Vikströmin eteen.

Haimi on selvästi halunnut romuttaa myös sen, että Jussi Korhonen ja Kotro ovat olleet sisäpelissä roolittomia ja yli hypättäviä. Tästä kertoo Korhosen peluuttaminen kakkoskärjen avaajana TalviSuperissa.

Vaikka Haimi on pelinjohtajana huippuosaaja, hän on kuitenkin tällä kaudella suurin yksittäinen kysymysmerkki Jymyn kaudessa.

Haimilla oli Kouvolassa vaikeuksia löytää ennen kaikkea toimivin lyöntijärjestys ja hän sotkeutui erilaisten kokeiluiden kanssa usein omiin housuihinsa. Sama vaara on nyt – ainakin paperilla.

Toinen vieläkin suurempi haaste on se, ettei Haimilla ole jymyläistä taustaa ja dna:ta. Se, että omaleimaiseen ja vahvaan jymyläiseen pesäpallokulttuuriin tulee uutta verta, on sinällään positiivinen asia, mutta siinä on myös omat vaaransa.

Jymystä on pesäpallohistorian ylivoimaisin imperiumi, joka on hallinnut pesäpallokenttiä ja johtanut valmennuksellista kehitystä yli 30 vuotta. Siksi Haimi saa olla tarkkana, miten jymyläisten kanssa tanssitaan. Sotkamossa ei tarvita messiasta, joka tulee kertomaan miten pesäpalloa pelataan, vaan voittavaa pelinjohtajaa.

Tulevaisuus

Sotkamo on uudistunut viime vuosina yllättävänkin paljon. Pelaajia on tullut ja mennyt, eivätkö muutokset lopu tähän kauteen.

Jo nyt tiedetään se, että lukkari Aapo Komulainen siirtyy syksyllä isänsä perässä Manseen. Sotkamo haluaisi pitää Elmeri Purmosen, mutta Purmonen joutuu miettimään, onko hänelle Jymyssä tarjolla ulkopeliroolia vai pitääkö sitä lähteä etsimään muualta.

Suurin kysymys ensi ja tulevia kausia koskien on ymmärrettävistä se, kuka korvaa Komulaisen. Vastaus on monista yllättävä: Seinäjoen JymyJussien Miika Keski-Petäjä. Keski-Petäjä täyttää ensi viikolla jo 30 vuotta, joten kysymys ei ole mistään nuoresta lupauksesta, vaan rutinoituneesta lukkarista, jolle alkava kausi on vasta kolmas Superpesiksessä.

Keski-Petäjä ei ole Komulaisen tasoinen lukkari, mutta Sotkamon suunnitelmat eivät häneen kaadu.

Toinen taivaanrannalla oleva kysymys on tapaus Roope Korhonen. Korhonen on jo 43-vuotias ja vaikka hänellä on sopimus myös kaudeksi 2025 ja vaikka Jymyn kotiuttajatilanne on tällä kaudella hyvä, Sotkamossa ollaan varautumassa siihen, ettei Roopekaan ole ikuinen.

Siksi on ymmärrettävää, että Jymy on alkanut kartoittaa uuden raskaansarjan lyöjäjokerin hankintaa. Listan ykkösnimenä on tällä hetkellä Patrik Wahlsten. Wahlsten on tuttu mies Kainuussa, sillä hän pelasi pelasi vuosina 2013-2015 Jymyn junioreissa ja Suomensarja-joukkueessa.

Olivatpa lähivuosien muutokset millaisia tahansa, Jymyn koneisto on niin vahva, että se pysyy väistämättä yhtenä kärkiseuroista myös tulevina vuosina. Se on sitten hienojakoisempaa matematiikkaa, kuka juhlii mestaruuksia ja minäkin vuonna.

Vaikka Sotkamon hurjimmat mestaruusputket ovatkin katkenneet, se on voittanut 2020-luvulla jaossa olleista neljästä mestaruudesta kaksi – 2020 ja 2023. Mikään muu seura ei ole pystynyt samaan.