Sulaneelta Lukolta puuttuu johtajuus ja punainen lanka – siksi se tuijottaa kielekkeen reunalta alas
Samuel Savolainen nostaa esiin syyt, miksi välieräpaikka on karkaamassa Rauman Lukon sormenpäiden ulottuvilta.
@elmotvcom
Rauman Lukon alamäki on iso puheenaihe. Lukko johti Liigassa pitkään runkosarjaa, mutta viime aikana se on hävinnyt solkenaan. Nyt puolivälierissä jo sarjan kahden avausottelun jälkeen se on jo ahtaassa raossa HIFK:n johtaessa sarjaa Lukkoa vastaan voitoin 2-0. Samuel, mikä Lukossa kiikastaa?
Vaikka pudotuspeleissä on aina toiveikkuutta molemmissa kaupungeissa – Raumalla ja Helsingissä – niin eihän tässä viime kädessä ole mitään yllättävää.
Liigakausi on lopulta kehityskilpailu. Siinä Lukon ja IFK:n trendit leikkautuvat keskenään totaalisesti. Umpisurkeasti aloittanut HIFK on petrannut kauden edetessä, kun puolestaan syksyn upeasti aloittanut Lukko on tullut alas kuin lehmänhäntä. Se näkyy tässä ja nyt.
Lukon peli ja itseluottamus ovat pahasti sekaisin. Voidaan toki puhua maalinteon tökkimisestä, mutta sen juurisyy löytyy siitä, että Lukon peli alkoi sulaa jo runkosarjan loppuvaiheilla. Joukkueen pelaamista on rajusti ”yksinkertaistettu”, kiekkokontrollista hiljalleen luovuttu ja nyt jäljellä on kaaosjääkiekko. Nyt jäljellä on vesivelliä, josta on vaikeaa havaita niitä elementtejä, jotka Lukon tähän pisteeseen pitkälti kantoivat.
Pelaajat yrittävät toki ja pinnistävät minkä voivat, mutta kun pelillistä selkänojaa ei oikein olekaan mihin tukeutua, niin tällaiselta se nyt näyttää ja puolivälierissä on syntynyt tosiaan yksi maali kahdessa ottelussa. Ja jos ollaan rehellisiä, jokainen Lukon pelaaja alisuorittaa suhteessa nähtyyn syksyn tasoon. Tietysti kevät on kevät ja syksy syksyä, mutta kovin huolestuttavaa tämä Lukon kannalta silti on.
Kuvaavaa on, että ylivoimasta ei tahdo tulla yhtään mitään. Ilari Melartin törkeä temppu poikinee pelikieltoa, Victor Berglund loukkaantui päälle jättäen kotijoukkueen rimpuilemaan viidellä pakilla. Kaikki tämä tarjosi Lukolle oivan sauman kääntää sarjaa edukseen, mutta kaikki nuo isot mahdollisuudet valuivat hiekkaan. Nämä ovat hetkiä, jotka kertakaikkiaan pitää hyödyntää tai keväästä jää käteen vain mietiskelyjen aihetta.
Mikä tuossa ylivoimapelissä oikeastaan sakkaa?
Kun puhutaan ylivoimamiehityksistä, nopeasti pistää silmään se, että peliajassakin mitattuna Lukko luottaa nyt enemmän jo kaikella kunnioituksella uransa parhaat päivät nähneeseen Shaun Heshkaan kuin Thomas Gregoireen. Ja kun puhutaan Gregoiresta puhutaan kuitenkin Liigan puolustajien pistepörssin kakkosnimestä ja ylivoimallakin kolmanneksi eniten syöttöpinnoja keränneestä pakista. Silti Heshka on pelannut yli kahdeksan minuuttia ylivoimaa ja Gregoire vajaa kuusi minuuttia. En oikein ymmärrä tätä.
Samalla on sanottava, että Gregoire on toki ollut vain varjo itsestään tässä vaiheessa kautta. Mutta niin ovat kaikki muutkin Lukon pelaajat. Silloin kun joukkue kollektiivisesti alisuorittaa, se saa kyllä katseet kääntymään penkin taakse. Onko jotain vammaa tai häikkää, sitä emme tiedä, mutta tuskin tällainen peluutus Gregoiren kadonneen itseluottamuksen etsintöjä edesauttaa?
Marko Virtanen puheli pelin jälkeen pehmoisia, että ylivoimamaali voisi avata Lukon solmuja myös viisikkopelissä, mutta se on kyllä melkoista yksinkertaistamista. Ensin valmennusjohtokin voisi miettiä, että onko jo ylivoimaa auttaakseen tehty kaikki mahdollinen?
Jo alueelle viennissä on isoja ongelmia. Se on rumasti sanottuna päämäärätöntä ryömimistä, sillä joukkue ei onnistu luomaan keskialueella minkäänlaisia vauhtieroja.
Mahdollisuuksia tuli riittämiin, mutta esimerkiksi Melartin törkytempun antaman kultaisen viiden minuutin mahdollisuuden seuraaminen oli surullista katsottavaa. Eteen tuli tarjottimella sarjan kannalta mahdollisesti jopa käännekohta, mutta mitään ei ylivoima saanut aikaan.
Onko Lukolla vielä kuitenkin saumoja kääntää sarja?
Tietysti on, mutta nykyvalossa aika ohuelta näyttää, kun joukkueen trendi on se, että lipsutaan oman pelin kulmakivistä kauden edetessä. Lukon hyökkäyspelistä kiekkokontrolli on lipsunut jatkuvasti ja se on IFK:lle kuin syömään käskisi. IFK osaa kyllä Ville Peltosen johdolla puolustaa ja se tuntuu nyt riittävän tätä Lukkoa vastaan. Artem Zagidulinista tässä sarjassa selvän niskalenkin ottanut loistava Roope Taponen on hoitanut päälle vielä loput.
Nyt herää kysymys, että missä on Lukon johtajuus? Kuka ottaa joukkueen selkäreppuunsa? Joukkueen kärkinimet Anrei Hakulinen, Sebastian Repo, Tarmo Reunanen, Zagidulin ja Gregoire ovat kyllä jättäneet ihmettelemään, että mitä ihmettä näille miehille ja Lukolle oikein on tapahtunut?
Mutta jos peli alkaa sulaa alta ja se ei käy – syöttösuunnat eivät löydy ja peli pätkii jatkuvalla syötöllä – niin kyllähän se itseluottamuksen päälle väkisinkin käy. Nyt mitataan erityisesti päävalmentaja Marko Virtasen johtamaa valmennustiimiä.
Onko siellä antaa pelaajille mitään sellaista, mikä kääntäisi kurssia ja sarjaa. Toistaiseksi näytöt ovat jääneet ohuiksi. Enkä nyt suoraan sanoen usko nykytrendin valossa, että sellaista nappulaa on painaa Lukolla, joka tämän nyt kääntäisi ylösalaisin. Virheet on jo tehty.
Joukkue on voittanut runkosarjaa mukaan laskien viimeisestä 11 ottelusta kaksi. Ja ne kaksi voittoakin tuli sellaisista suuruuksista kuin Sport ja SaiPa. Oikeastaan voi kysyä, että milloin viimeksi Lukko pelasi ottelun, jossa se pelasi oikeasti todella hyvin?
Kun tuohon vastaukseen itse kukin antaa vastauksen, päästään sen äärelle, miksi Lukkoa on vaikeaa enää välieräjoukkueeksi laskea.
Ja myös sen kysymyksen äärelle, miksi Lukko oli Kärppien tavoin sisäpiirissä muissa liigaseuroissa se joukkue, jota salaa toivottiin pudotuspeleissä vastustajaksi – jos nyt teoreettisesti olisi jonkun joukkueen vastustajakseen saanut valita.