***
Hämmästyttävää Iisalon huimissa saavutuksissa päävalmentajana kuitenkin on, että Suomessa moinen palkinto jäi kuitenkin lähes täysin noteeraamatta.
Aivan kuin Suomessa palloiluvalmentajat niin kilpailluissa huippusarjoissa kuin vaikkapa Saksan koripallossa jäisivät noteeraamatta.
Se herättää vain yhden kysymyksen Iisalosta ja suomalaisesta mediasta: Miksi näin?
Suomalaisessa urheilujournalismissa on viime vuosina keskitytty kyllä hävinneisiin päävalmentajiin ja heidän potkujen jälkeisiin itsesäälissä rypeviin kommentointeihin ja tarinointeihin. Niitä on tuoreeltaankin nähty.
Kyse on valinnoista.
Painaako sanat ja puheet enemmän kuin teot? Kun arvostamme valmentajia, painaako henkilön brändiarvo enemmän kuin teot? Onko itse korostettavaa omaa suuruuttaan, että muutkin sen huomaavat?
Voiko ylipäätään olla niin, että tärkeämpää on kertoa lukijoille Patrik Laineen vaatteista tai Lauri Markkasen armeijasta ja cooperin testistä urheilusivuilla samalla, kun Iisalon kaltaiset poikkeukselliset teot suomalaisen urheilun historiassa jäävät lähes tyystin huomaamatta? Toteutetaanko silloin omaa ydintehtävää vai ulkoistetaanko valinnat ainoastaan klikeille ja tykkäyksille? Ja jos ulkoistetaan, mennäänkö silloin toimittajien vai influensserien logiikalla? Urheilusivuja lukiessa kuitenkin tuntuu, että yhä useammin itse urheilun osuus on häviävässä roolissa ja sen liepeiltä tuleva höttöisempi tavara kasvavassa.
Sitä ei kuitenkaan voi juosta karkuun, etteikö toimittajan tehtävä olisi vastuullinen ja tärkeää olisi myös asettaa asioiden painoarvoa perspektiiviin.
Viihteellisiä juttujakin voi olla, mutta onko tässä jokin priorisointi hukassa, jos Iisalon kaltaiset saavutukset jäävät miltei täysin huomioimatta?
***
Tuomas Iisalo on ehkä sitten median näkökulmasta tylsä tyyppi. Hän yleensä vain voittaa. Ja voittaa. Ja voittaa.
Hän on kuitenkin Euroopan parhaita koripallovalmentajia, mutta siitä varmaankin jonkun mielestä ankea, ettei hän muodikkaasti korosta itseään vaikka suurena ihmisten valmentajana vaan puhuu tiukkaa urheiluasiaa.
Jääkiekossakin kuitenkin Jussi Tapolan kaltainen henkilö ei välttämättä ole se mediaseksikkäin tyyppi, mutta saatetaan enemmän nostaa esiin sitä hymyilevämpää tyyppiä. Tapolan meriitteihin ei Liiga-kollegoiden keskuudessa yllä kukaan, mutta silti hän ei usein nouse esiin keskusteluissa vaikkapa NHL-pesteistä puhuttaessa tai hänen työnsä saloja avatessa. Mutta tylsäähän Tapolan pelitapaakin kutsutaan, ja sitä se siinä mielessä on, kun mestarista ei lopulta ole kahden viime kauden aikana jäänyt mitään epäselvyyksiä.
Potkutarinoille on mediassa tietysti paikkansa, mutta samalla huomaa usein, että vähemmän esimerkiksi menestystarinoihin paneudutaan ja mikä oppi niissä olisi otettavaksi.
Tuomas Iisaloakin on toki suomalaiseen mediaan haastateltu, mutta olisiko kuitenkin vieläkin enemmän opittavissa siitä miten hän on temppunsa Saksassa tehty?
Luulisi, että sellaisilla jutuilla voisi olla paljonkin arvoa suomalaisen urheilun ja sen ymmärryksen lisäämisen näkökulmasta.
