Suomen uusi kultasuoni on jo olemassa, mutta edelleen syvällä maan alla
Matti Mattsson finaalissa kello 4.44 ja miesgolfaajat viheriölle. Kerromme myös kahdesta painiottelusta, jotka kestivät yhteensä lähes 19 tuntia.
Torstai 28.7.
Suomessa on hehkutettu suomalaisten golfaajien menestyssaumaa Tokion golf-turnauksessa. Jopa Kalle Samooja sanoi lähtevänsä pelaamaan Tokiossa mitaleista ja voitosta.
On totta, että olympiaturnauksessa mahdollisuudet menestyä ovat normaaleja ammattilaisturnauksia paremmat. Miesten ja naisten sarjassa on molemmissa 60 kilpailijaa. Maailmanrankingin 15 parasta golfaajaa on saanut automaattisesti kisapaikan, kuitenkin siten, että samasta maasta saa osallistua maksimissaan neljä kilpailijaa. TOP15-sijoitusten ulkopuolelta kustakin maasta saa maksimissaan osallistua kaksi golfajaa.
Toinen ero on se, että kaikki pelaajat pelaavat neljä kierrosta, eikä golfaajia karsita matkan varrella.
Suomesta Tokiossa on neljä golfaajaa, Kalle Samooja, Sami Välimäki, Matilda Castrén ja Sanna Nuutinen. Heistä Samooja ja Välimäki aloittavat urakkansa torstaina. Castrén ja Nuutinen aloittavat oman urakkansa ensi keskiviikkona.
Miesten kisassa odotusten suhteen kannattaa olla maltillinen. Välimäen peli ei ole kevään aikana kulkenut ja totuuden nimissä Samoojakin on kaukana siltä tasolta, että mitalista tai edes 10 parhaan sakkiin sijoittumisesta voitaisiin realistisesti puhua. Toki golfissa on kaikki mahdollista, mutta mahdollisuudet ja mahdottomuudet ovat kaksi eri asiaa.
Naisten golfissa tilanne on sen sijaan toinen. Sanna Nuutiselta ei kannata vielä suuria odottaa, mutta Matilda Castrén voi taistella huikeimmillaan jopa olympiavoitosta.
Castrén on ottanut kesän aikana voitot LPGA:lla ja LET:llä – ja on ainoa eurooppalainen golfaaja, joka on voittanut tämän tason turnauksen sekä Euroopassa että USA:n mantereella. Viikonloppuna Castrén otti uransa parhaan sijoituksen Major-turnauksessa sijoittumalla Evian-mestaruuskilpailussa Ranskassa 19:nneksi.
Toki taso Tokiossa on kova, sillä parhaiden amerikkalaisten ja eurooppalaisten lisäksi varsinkin Etelä-Koreasta, Japanista ja Australiasta tulee kovan tason edustus Tokioon. Siksi jo TOP10-sijoitus olisi kova saavutus Castrénilta. Mutta jätetään ovi raolleen unelmille.
Suomalaiset: Kello 4.44
Tuuli Petäjä-Sirén 11:s RS:X-luokassa keskiviikon purjehdusten jälkeen.
Suomalaisten suurin mielenkiinto kohdistuu kello 4.44:ään. Silloin pitäisi alkaa miesten 200 metrin rintauinnin finaali, jossa on mukana loistavat olympiakisat uinut Matti Mattsson. Finaalipaikka irtosi keskiviikon välierissä uudella Suomen ennätys -ajalla 2.08,22. Aika oli välierien viidenneksi paras, joten palkintopallille nouseminen vaatisi Mattssonilta vielä rajua parannusta ennätykseensä.
Purjehduksessa suomalaisista jatkavat kisaurakkaansa Tuuli Petäjä-Sirén RS:X-luokassa, Kaarle Tapper laserissa, Tuula Tenkanen laser radialissa ja Akseli Keskinen ja Sinem Kurtbay Nacra 17 -luokassa. Parhaissa asemissa on Tapper, joka on luokassaan viidentenä.
Pekingin olympiavoittaja Satu Mäkelä-Nummela ampui trapissa avauspäivänä viidestä kiekosta ohi ja on 14:s. Kuusi parasta ampujaa pääsee finaaliin, joten Mäkelä-Nummelan finaalisaumat ovat teoreettiset.
Historia: Ei päätä ei häntää
Vuoden 1912 kesäolympialaisten painimatolla nähtiin kaksi erikoista näytelmää. Ensin Suomen Alppo Asikainen ja Venäjää edustanut Martin Klein ottelivat historian pisimmän arvokisojen painiottelun. Ottelu kesti 11 tuntia 40 minuuttia, kunnes tuomaristo päätti, että voittaja ratkaistaan viiden minuutin mattopainilla. Siinä Klein oli parempi – muttei jaksanut painia enää finaalissa, vaan luovutti suosiolla.
Pitkät ottelut eivät jääneet tähän. 82,5 kilon sarjan loppuottelussa Ivar Böling ja Ruotsin Anders Ahlgren painivat seitsemän tuntia, kunnes tuomarit päättivät keskeyttää ottelun ja jättää kultamitalin kokonaan jakamatta. Asikainen ja Ahlgren saivat molemmat hopeaa. Päätös oli siinä mielessä erikoinen, ettei säännössä oltu määritelty lainkaan ottelun maksimikestoa.
Tilastopala: 10 maalia ottelussa
Ferenc Bene (vas) kohtasi Uwe Seelerin maaottelussa 1970.
Olympialaisten yhden ottelun maaliennätys jalkapallossa on 1o maalia. Ennätyksen teki Tanskan Sophus Nielsen Lontoon kisoissa 1908, kun Tanska voitti välieräottelussa Ranskan kohtalaisen selvin numeroin 17-1.
Yhden olympiaturnauksen maaliennätystä pitää hallussaan Unkarin Ferenc Bene, joka teki Tokion kisoissa 1964 12 maalia, kun Unkari voitti olympiakultaa. Unkari on voittanut kaikkiaan kolme: 1952 Helsingissä, 1964 Tokiossa ja 1968 Meksikossa. Vuonna 1960 Unkari oli pronssilla Rooman kisoissa.
