Suomi päätti EM-karsintalohkonsa ottelut 2-1-vierasvoittoon San Marinosta. Joel, voitto on aina voitto, mutta jos katsomme koko karsintojen kuvaa, miten niputtaisit nämä karsintalohkot nousut ja laskut?

Kyllähän raaka totuus on, että tämä oli sellainen karsintalohko, josta Huuhkajien olisi pitänyt mennä suoraan kisoihin. Tai ainakaan mitään muuta tavoitetta ei Huuhkajilla voinut olla.

Kun tavoitetta ei saavutettu, silloin ei voi olla tulokseen tyytyväinen eikä karsintalohkosta voi antaa Huuhkajille hyvää arvosanaa, vaikka jatkopaikka ei kauaksi jäänytkään. Tulos oli julma ja harmillinen, mutta se oli silti tulos, jota pitää kunnioittaa.

Tuloksen takana on kuitenkin oma maailmansa, jota on myös osattava katsoa – ja tässä tapauksessa positiiviset asiat löytyvät sieltä.

Markku Kanerva johti Huuhkajat edellisistä EM-karsinnoista kisoihin, mikä oli upea ja historiallinen saavutus. Huuhkajien pelillisten esitysten taso kääntyi kuitenkin laskuun jo ennen EM-lopputurnausta ja pelillinen lama jatkui EM-kisojen jälkeen.

Siinä vaiheessa myös Kanervan asema oli suurennuslasin alla, mutta sitten tapahtui pelillinen muutos, joka jalostui näiden entisestään karsintojen edetessä.

Kanerva ja valmennusjohto alkoivat tuoda Huuhkajien työkalupakkiin uudenlaista asioita ja niitä on tuota jopa kiihtyvällä vauhdilla. Esimerkiksi perjantaina Pohjois-Irlantia vastaan pelin organisoimisessa ja pelaajien roolittamisessa oli jälleen uusia ja hyvin toimivia nyansseja.

Sama linja on näkynyt pelaajavalinnoissa. San Marinoa vastaan avauksessa oli tällä tasolla kaksi uutta kasvoa, Viljami Sinisalo ja Tomas Galvez. Eihän me olla Euroopan top-maa materiaalin suhteen, mutta meillä alkaa olla mukavasti jo sen tasoisia pelaajia, jotka pystyvät toteuttamaan myös vaativampaa ottelusuunnitelmaa ja heidän rooliaan voidaan säätää ottelusuunnitelman mukaisesti.

En ala puhumaan mustaa valkeaksi – karsinnat olivat tuloksellisesti pettymys ja Huuhkajat suli ratkaisevassa ottelussa Sloveniaa vastaan kovien paineiden alla tosi pahasti, mutta näiden karsintojen aikana ja oikeastaan jo sitä ennen tapahtui pelillisesti käännös oikeaan suuntaan ja nyt olisi tärkeintä, että tämä kehitys jatkuisi. Kysymys on prosessista ja jos me laitamme hetkeksi syrjään tuloksen, prosessi on kehittynyt nyt lupaavaan suuntaan, mistä on annettava tunnustus Kanervalle.

Se ei tarkoita, että Suomi menisi jatkoon seuraavista MM- tai EM-karsinnoista, vaikka Kanervan prosessi kehittyisikin entisestään. Kilpailu eurooppalaisella huipulle on tosi kovaa ja nytkin yksi sulaminen ja Kazakstan-ottelun surkeat viimeiset minuutit kävivät tuloksellisesti kalliiksi.

Karsinnoissa on onnistuttava 110-prosenttisesti – se on pelin henki tällä hetkellä. Taso on noussut Euroopassa kohisemalla, mitä kuvaa hyvin se, että aiemmin jalkapallokääpiönä pidetty Albania meni toisen kerran EM-kisoihin voittamalla oman lohkonsa ja jättämällä taakseen Tšekin ja Puolan.

Suomella on mahdollisuus vielä kisapaikkaan maaliskuussa pelattavissa jatkokarsinnoissa. Miten realistinen tuo sauma on?

Katsotaan nyt nämä viimeiset lohkopelit ja torstain arvonta, mikä tämän B-polun eli Suomen polun maista joutuu karsimaan A-polulle.

Tilanne on joka tapauksessa niin hyvässä kuin pahassakin se, että jatkokarsinnat pelataan cup-luontoisesti kerrasta poikki menetelmä. Ensin pelataan välieräottelu ja sen jälkeen finaali.

Kun kysymys on välierissä ja finaalissa kerrasta poikki -otteluista, silloin marginaalit voivat olla minimaallisen pieniä.

Totta kai vastustajalla on väliä, mutta tärkeintä on se, että Kanervan on pystyttävä virittämään Huuhkajat maksimaaliseen iskuun noissa otteluissa. Ottelusuunnitelman on oltava täydellinen, pelaajavalintojen ja pelaajien roolituksen on osuttava kohdilleen ja sen jälkeen kentällä kaiken pitää natsata. On kestettävä paineet, on onnistuttava ratkaisevissa paikoissa ja on pidettävä pää kylmänä tapahtuipa ympärillä mitä tahansa.

Jokainen ymmärtää, ettei sekään takaa vielä kisapaikkaa, mutta jos nämä asiat eivät ole kunnossa, silloin kisat katsotaan kotisohvalta.