Miesten Superpesis-kausi käynnistyy kahden viikon päästä perinteisesti Fuengirolassa. ElmoTV analysoi ja arvioi tuttuun tyyliin kaikki Superpesis-joukkueet ennen kauden alkua, mutta jo nyt yksi asia on selvä: tästä kaudesta voi tulla ennätyksellisen tasainen ja arvaamaton.

Superpesiksessä pelattiin 2010-luvulla seitsemän loppuottelua peräkkäin siten, että finaaleissa pelasivat aina Sotkamo ja Vimpeli.

Sen jälkeen mestaruustaistelu on tasoittunut, mutta runkosarjan voitolla ja kakkossijalls on ollut suurten tasoerojen vuoksi kuitenkin iso merkitys, sillä runkosarjan ykkönen ja kakkonen ovat saaneet vastaansa yleensä joukkueet, jotka eivät ole olleet niille juurikaan uhkatekijöitä.

Tänä vuonna tilanne on toinen.

***

Sarjan kärjessä on edelleen tuttu ennakkosuosikkien nippu, Sotkamo, Manse, Kouvola ja Vimpeli, mutta niiden vanavedessä tulee tasainen ja laaja haastajaryhmä.

Kysymys ei ole vain siitä, että haastajista joku seura voi nousta mitalipeleihin. Runkosarjan varsinainen suola on se, miten runkosarjan sijat 5-8 jakautuvat. Noita paikkoja tavoittelevat kaikista vahvimmin TalviSuperin voittanut Hyvinkää, Joensuu, Kempele, Kitee ja Pattijoki, mutta myös TalviSuperissa vahvoja otteita esittänyt Imatra ja jopa Alajärvi saattavat nousta sotkemaan pudotuspelipaikkojen jakoa.

Toinen jännityksen kohde on runkosarjan lopullinen järjestys. Menemättä vielä sen syvällisempiin joukkuekohtaisiin analyysiin, tämän kauden näkymässä ei olisi mahdoton yllätys, jos kolme avainpelaajaa menettänyt Kempele sijoittuisi runkosarjassa vasta sijoille 7 tai 8. Joensuu oli jo viime kaudella vaikeuksissa runkosarjassa ja sijoittui alkusarjassa vasta seitsemänneksi.

Tämä tarkoittaisi sitä, että runkosarjan ykkönen ja kakkonen voisivat kohdata jo puolivälierissä jonkun viime vuosien suurseuroista. Jos joku nimekäs joukkue sijoittuu runkosarjassa heikommin, sitä voidaan pitää toki jonkinlaisena indikaationa, mutta toisaalta esimerkiksi Kempeleessä ja Joensuussa on potentiaalia mennä kuinka pitkälle tahansa, jos kaikki natsaa oikeassa paikassa ja oikealla hetkellä.

***

Jos jo puolivälierät olisivat aidosti huippujännittäviä ja avoimia yhteenottoja, se olisi pesäpallolle suuri voitto. Nyt puolivälieräottelut ovat usein vetäneet katsomoihin jopa vähemmän väkeä kuin runkosarjan ottelut.

Huipputasainen runkosarja asettaa myös joukkueet uudenlaisen haasteen eteen. Runkosarjan sijoituksilla on toki merkitystä ja arvoa kotiedun kannalta, mutta tällä kaudella korostuu se, missä iskussa joukkueet ovat kauden tärkeimmillä hetkillä eli pudotuspelien alkaessa.

Ottelutahti alkaa kiihtyä heti Kouvolan Itä-Lännen jälkeen heinäkuun lopussa ja kun runkosarja päättyy 17. elokuuta, puolivälieriä aletaan ratkoa paras viidestä -järjestelmällä kolme päivää myöhemmin 20. elokuuta.

Jos puolivälierät menevät viidenteen otteluun saakka, väliin jää ennen välierien alkamista vain 2-3 päivää. Pudotuspelien hurjassa ottelutahdissa joukkueet voivat joutua pelaamaan äärimmillään jopa 10 ottelua 20-21 päivässä.

***

Jos ja kun tasoerot Superissa ovat tällä kaudella poikkeuksellisen pienet, joukkueiden on osattava rakentaa kauden käyränsä siten, että peli kehittyy kauden ratkaisuhetkiä kohti. Runkosarjan alussa kaikkien asioiden ei tarvitse olla vielä hiottuja, vaikka isot linjaukset ja kehittämisen suunta onkin oltava selvänä.

Pelaajia on uskallettava myös kierrättää ja lepuuttaa, jotta pelaajat ovat fyysisesti ja henkisesti parhaassa iskussa kauden tärkeimpien pelien alkaessa elokuussa.

Monet joukkueet ovat viime vuosina selvästi laajentaneet pelaajarinkiensä suuruutta ja ennen kaikkea sitä, että niiltä löytyy tarvittaessa kakkosjoukkueesta tai farmeista yllättäviä kortteja hätiin jos tarvitaan.

Tuomas Jussilan ja Roope Korhosen kaltaisia avainpelaajia on vaikea tai jopa mahdoton paikata, mutta esimerkiksi viime syksynä Sotkamo kiskaisi kahteen viimeiseen finaaliotteluun Mansea vastaan loukkaantuneen Juuso Latun korvaajaksi Vertti Veittikoskin Simon Kiristä.

***

Uudessa pesäpallokaudessa on varmasti hienoja otteluita heti kauden alusta lähtien, mutta tänä vuonna runkosarjan lopussa ja puolivälierissä on poikkeuksellinen sähkölataus, sillä jos ennusmerkit pitävät paikkaansa, pakka on tällä kaudella ennätyksellinen tasainen – ja sitä kautta se myös saattaa sekoittua yllättävällä tavalla niin runkosarjassa kuin myös pudotuspeleissä.

Tällä kaudella runkosarjassa pelataan kolminkertainen sarja eli jokainen joukkue pelaa 33 sarjaottelua. Puolivälieräpaikat jaetaan suoraan runkosarjan sijoitusten perusteella ilman säälipleijareita.

Malliin on päädytty seurojen toiveesta, mutta sarjajärjestelmästä olisi edelleen syytä keskustella.

Esimerkiksi tällä kaudella runkosarjan sähköisyyttä olisi saatu lisättyä siten, että runkosarjassa olisi pelattu kaksi kierrosta ja sen päälle kuusi lisäottelua jakamalla joukkueet kolmeen neljän joukkueen maantieteellisen lohkoon. Näin olisi päädytty 28 otteluun.

Vähempi ottelumäärä olisi voitu paikata säälipleijareilla ja siten, että ainakin osa pudotuspeleistä olisi pelattu paras seitsemästä -järjestelmällä. Näin myös kaikkien joukkueiden kausi olisi jatkunut vielä runkosarjan jälkeen, mikä oli ajatuksena, kun Superpesis Oy perustettiin uudelleen kaksi vuotta sitten.

Tärkeintä on kuitenkin se, että Superpesiksen taso on saatu levennettyä niin laajaksi, että tällä kaudella kymmenellä tai jopa yhdellätoista joukkueella on mahdollisuus päästä pudotuspeleihin ja suurimmalla osalla niistä edetä mitalipeleihinkin.

Ja ainahan Hamina voi osoittaa kaikki ennakkoveikkailut harhaopiksi ja nousta kauden mustaksi hevoseksi.