Superpesis-kauden suurimmasta yllättäjästä ei tarvitse äänestyksiä järjestää. Viime kaudesta rajusti heikentynyt Imatran Pallo-Veikot oli ennen kautta maadoitettu synkeimmissä arvioissa jopa vahvaksi putoajaehdokkaaksi.

Tilanne on muuttunut kuitenkin kuukaudessa päälaelleen. Imatra on kerännyt kahdeksasta ottelussa 13 pistettä ja on sarjassa kuudentena, vain kaksi pistettä viidentenä olevaa Joensuuta perästä.

On ymmärrettävä, että jossain piireissä lasketaan jo, voisiko IPV pysyä pudotuspeliviivan yläpuolella jopa kauden loppuun saakka. Se on kuitenkin toissijainen kysymys: Imatralle on edelleen tärkeintä se, että se välttää putoamiskarsinnat. Pudotuspelit olisivat toki maistuva bonus, mutta runkosarjassa sijoilla 6–8 sijoittuvat joukkueet saavat sarjan kärjestä pudotuspeleissä niin kovat vastustajat, ettei yhtä ottelusarjaa pidemmästä syksystä kannata edes unelmoida.

Huima kesäkuu

Imatran tilanne näytti ennen kautta haastavalta. Se oli menettänyt viime kaudella flopanneesta tähtijoukkueestaan Tuomas Jussilan, Sami Partasen ja Teemu Nurmion johdolla useita elintärkeitä avainpelaajia.

Tilanne kirkastui kuitenkin nopeasti, kun Imatra kävi hakemassa avausottelussaan Koskenkorvalta elintärkeät kolme pistettä ja kaatoi seuraavassa ottelussaan kotonaan Hyvinkään 2-0. Hyvän alun merkityksestä on joskus kiistelty, mutta tämän vuoden Imatra ja viime kauden Kitee ovat hyviä esimerkkejä siitä, mikä hyvän kauden aloituksen merkitys on.

Tämä on näkynyt myös kentällä. Imatra on uskonut itseensä tappioidenkin hetkellä ja pystynyt kääntämään jaksoja ja otteluita itselleen viimeisissä vuoropareissa. Muutenkin IPV:lle on ollut tyypillistä, että sen juoksut tulleet yhdessä ryppäässä.

Näistä molemmista asioista oli hyvä esimerkki keskiviikon 2-0-kotivoitto varamiehisestä Kiteestä. IPV menetti ensimmäisellä jaksolla 3–0-johtonsa, mutta pystyi puristamaan vielä kahdella palolla kolme juoksua ensimmäisen jakson neljännen tasoittavalla ja voittamaan jakson 6-4. Toinen jakso ratkesi ensimmäisen vuoroparin viiteen juoksuun.

Myös monet pelaajat pelaavat suurella itseluottamuksella ja tekevät tulosta kovilla prosenteilla. Joukkueen ehdoton tähti ja yksi kauden suurimmista komeetoista koko sarjassa on ollut lyöjäjokeri Juho Toivola. Toivola on lyönyt lyöjätilaston kärjessä komeilevien Jukka-Pekka Vainionpään jälkeen toiseksi eniten juoksuja yhdessä Lauri Rönkön kanssa. Molemmat ovat kotiuttaneet 27 kertaa. Kaiken lisäksi Toivola on kotiuttanut kovalla prosentilla – 61. Toivola on neljäntenä myös kärkilyöntilastossa 51 kärkilyönnillä. Korkeaa kärkilyöntimäärää selittää osaltaan se, että Toivolaa on käytetty paljon myös vaihtotilanteissa kakkosvaihdon ja jopa ykkösvaihdon purkajana.

Toinen lyöjäjokeri Tommi Piirainen on myös lyönyt kunnioitettavan määrän juoksua, 20. Varsinkin kauden ensimmäisissä otteluissa Piirainen oli liekeissä.

IPV:ltä puuttuu sisällä kovan luokan kärkimies, mutta Siilinjärveltä tulleet loistohankinnat, Ville Pietinen ja Juho Keinänen, ovat onnistuneet hyvin kakkosena ja kolmosena. Myös Imatralle viime syksynä jopa hieman yllättäen jäänyt Konsta Hyötyläinen on ollut hyvä mailassa.

Sulka myös Mäkiselle

Imatran sisäpelistä on annettava suuri sulka myös pelinjohtaja Jukka Mäkisen hattuun. Mäkinen ei välttämättä ole maailman modernein eikä edes taktisin pelinjohtaja, mutta hänen rohkea, yllätyksellinen ja paljon pelaajille vapauksia antava peluuttaminen on sopinut erinomaisesti IPV:n kaltaiselle altavastaajajoukkueelle. Mäkisen peluutus on ollut myös yksi tekijä IPV:n alkukauden vapautuneessa ja ostin jopa hurmoksellisessa ilmapiirissä.

Ulkopeli ei ole ollut sisäpelin tasolla. Varsinkin takakenttää on rokotettu armottomasti. Ville Pietinen on kyllä hoitanut kakkoskopparin tontin, mutta kolmoskopparin tontille ei ole löydetty vielä toimivaa ratkaisua.

Juho Keinänen on ollut etukentällä odotetun vahva, mutta kauden yllättäjän viitta ulkona menee 20 vuotta elokuussa täyttävälle lukkari Rasmus Surakalle. Surakka on parhaimmillaan saanut sotkettua – yhden kriittisen ja pisteen tuoneen jakson ajan – jopa Mansen nimikuuluja sisäpelaajia.

Surakan syöttö on nopea ja lähes heittomainen, minkä hankaluutta lisää se, että syöttö on usein äärimmäisen matala. Surakan kovapäisyyttä kuvaa se, että jos hänen syöttönsä on vedottu matalaksi, hän on syöttänyt seuraavan syöttönsä vieläkin matalampana, koska hän on tiennyt, että kynnys sen huutamiselle ja tuomitsemiseksi vääräksi on pari naksausta suurempi. Ja jos Surakka on onnistunut, hänen virnoittava hymynsä on kertonut sen myös kaarelle.

Imatran kohdalla on turha edelleenkään puhua muusta kuin sarjapaikasta. Se kohtaa seuraavan kahden viikon aikana vieraissa Hyvinkään ja Mansen, mutta saa kotiinsa Siilinjärven, Koskenkorvan ja Kankaanpään. Jos IPV naaraa seuraavan kahden viikon aikana lähinnä noista kolmesta kotiottelustaan 7–9 pistettä – mikä on sille nykykunnossaan täysin realistinen tavoite – Imatralla voidaan katsoa loppukautta jo varsin luottavaisin mielin. Mutta silloinkin on hyvä muistaa, mikä on sen tämän kauden tärkein tavoite.

Lue myös: Imatra aikoo rakentaa uutta nousuaan savuavien tähtiraunioiden päälle

Katso IPV:n tulokset ja otteluohjelma pesäpallon tulospalvelusta.