Lukkareiden syötön korkeus on ollut yksi pesäpallon kestopuheenaiheista.

Aiemmin puhuttiin siitä, kuinka paljon eri syöttötuomarit venyttävät sääntöjen määräämään metriä ylöspäin. Suurimmalla osalla syöttötuomareita metri tarkoitti metrikahtakymmentä senttiä, joillakin metrikolmeakymmentä senttiä.

Parin viime vuoden aikana metrin on haluttu tarkoittavan metriä. Syöttötuomareiden linja onkin madaltanut, mutta korjausliike ei ole pysähtynyt metriin. Nyt metri tarkoittaa joillakin syöttötuomareilla todellisuudessa 80 senttiä tai jopa vieläkin matalampaa syöttöä. Välillä tuntuu, että syöttötuomarit suorastaan kilpailevat, kuka uskaltaa vetää matalinta linjaa.

Pesäpallossa on monta ihmeellistä ja myös tulkinnallista elementtiä. Silti se, että syöttötuomarit saavat näinkin vapaasti tulkita metriä, tuntuu erikoiselta. Eikö silloin olisi sama, että tuomareilla olisi samanlainen vapaus tulkita, ettei 10 tai 20 sentin palo pesäkilvassa olisikaan välttämättä palo perustelematta päätöstään sen enempää?

***

Jokainen voi mielessään pohtia, miten hyvin tällainen tulkinnanvapaus kuuluu ja sopii pesäpalloon. Se sen sijaan on kiistatonta, että syöttölinjan madaltaminen metriin ja syöttötuomareiden avustukselle sen alle on siirtänyt pelin painopistettä sisäpelistä ulkopeliin.

Tätä kehitystä on entisestään korostanut se, että lukkarit ovat voineet venyttää muitakin syöttöön liittyviä sääntöjä. Matalan lisäksi esimerkiksi paljon puhutun nyppysyötön salliminen on antanut lukkareille lisää aseita taisteluun lyöjiä vastaan.

Jos ajatuksena on oikeasti ollut lukkareiden jo ennestään keskeisen ja vahvan aseman vahvistaminen entisestään ja pelin painopisteen siirtäminen sisäpelin kustannuksella ulkopelin eduksi, ajatusta kirkkautta ei voi kuin ihmetellä.

Muutokset ovat tehneet lyömisen entistä vaikeammaksi, mikä on heijastanut suoraan pelin viihdyttävyyteen. Pesäpallossa tehdään edelleenkin monissa yksittäisissä otteluissa paljon juoksuja, mutta kokonaisuutena lukkareiden ylivalta lyöjiin nähden on vähentänyt pelin näyttävyyttä ja viihdyttävyyttä.

Sen sijaan, että katsojat saisivat, mitä he haluaisivat nähdä – näyttäviä sisäpelisuorituksia, upeita lyöntejä, paljon kolmostilanteita ja myös isoissa otteluissa paljon juoksuja –, heille tarjotaan varsinkin huippuotteluissa ja syksyn ratkaisuotteluissa vähäjuoksuisia ja vähätilanteisia otteluita.

Ulkopeli on toki oleellinen osa pesäpalloa, mutta nyt pelin painotusta on muutettu väärään suuntaan lukkareita suosivilla muutoksilla.

En väitä pienimmässäkään määrin, että lukkareiden tehtävä olisi helppo ja etteikö heiltä vaadittaisi lukuisia ominaisuuksia, mutta tänä päivänä keskinkertaisesta lukkarista tulee hyvä lukkari pitkälti jo sillä, että hänen härskiytensä riittää syöttämään matalaa syöttöä ja venyttämään nyppysyötöillä ja muilla nykylukkareilla tyypillisillä krumeluureilla syöttämiseen liittyviä sääntöjä.

***

Mitä sitten asialle pitäisi tehdä?

Ensimmäinen ilmeinen vastaus olisi nostaa syötön korkeus metristä 20 senttiä ylemmäksi eli 1,2 metriin. Varmasti syöttötuomarit jatkaisivat silloinkin kilpailuaan matalan linjallaan, mutta matala olisi joka tapauksessa korkeampi kuin nyt.

Näin pelaajat ehtisivät lyömään parempia ja näyttävimpiä lyöntejä. Esimerkiksi pystymailalyöntien lyöminen on mahdotonta 80-senttisestä syötöstä. Myös pomppujen lyöminen on matalasta syötöstä selvästi vaikeampaa, ellei jopa mahdotonta.

Siksi monet joukkueet turvautuvat vaihtotilanteissa matalissa syötöissä lyömällä lyhyitä vaihtolyöntejä. Lyhyissä ei sinällään ole mitään vikaa, mutta pelin kannalta olisi hienompaa, jos syötöistä voitaisiin lyödä myös näyttävämpiä lyöntejä. Samalla myös tilanteita saataisiin enemmän, kun ulkokenttien pitäisi varautua nykyistä vahvemmin muihinkin lyönteihin kuin vain pienten torjumiseen.

On myös hyvä kysymys, onko metrin mittaaminen lukkarin päästä myöskään paras ratkaisu tai edes tätä päivää. Eikö paljon selvempää olisi, että syötön minimikorkeudeksi määriteltäisiin joku kiinteä korkeus­ – esimerkiksi kolme metriä –, joka ei riippuisi siitä, onko syöttölautasen ääressä 165-senttinen vai 185-senttinen lukkari?

***

Pesäpallon värikäs historia on osoittanut, ettei kaikkia ongelmia saada korjattua millään uudistuksilla eikä mikään sääntöuudistus ole vesitiivis.

Jotakin sisäpelin korostamiselle ja pelin viihdyttävyydelle on kuitenkin tehtävä, sillä jos kehitys jatkuu tällaisena kuin se on matalien syöttöjen ja syötön sääntötulkintojen löystyttämisen seurauksena jatkunut, me katselemme kohta puuduttavia pesäpallo-otteluita.

Itse asiassa sellaisia otteluita on jouduttu tälläkin kaudella katselemaan yhä enenevässä määrin.