Hyvinkään Tahko

Kausi 2022

Hyvinkään Tahko oli kauden positiivisimpia yllättäjiä monessa mielessä.

Sen pelillinen vauhti kiihtyi koko ajan ja huipentui sensaatiomaisesti Kouvolan pudottamiseen puolivälierissä. Paikka välierissä oli Tahkon ensimmäinen kahdeksaan vuoteen. Runkosarjan viides Tahko oli ollut edellisen kerran 2019.

Myös Pihkala heräsi kesän aikana. Runkosarjan parhaassa ottelussa kolkuteltiin jo 3000 rajapyykkiä ja pudotuspeleissä mentiin komeasti yli. Neljättä välieräottelua Mansea vastaan seurasi huimat 3640 katsojaa.

Tahko oli tehnyt täksi kaudeksi hyviä hankintoja. Lyöjäjokeri Juha Niemi palasi parhaaseen loistoonsa ja Valentin Ikonen oli tärkeässä roolissa yhtenä joukkueen neljästä pääkotiuttajista. Konsta Lehtolasta on vielä paljon iloa Tahkolle ja Miikka Matikka ja Eero Kuitunen pääsivät kauden edetessä paremmin ja paremmin peliin mukaan. Myös telakalta kauden alla houkuteltu Lauri Vierimaa kulki loppukaudesta jo kohtalaista vauhtia etenijäjokerina.

Materiaali oli toki vahva, mutta Tahkon tämän kauden tarinassa oleellista oli, että pelinjohtaja Antti Yli-Saunamäki pystyi puristamaan siitä kaiken potentiaalin irti. Joukkue oli roolitettu hyvin ja Yli-Saunamäki pelasi niillä vahvuuksilla, jotka joukkueella olivat. Tahko pelasi Vimpelin tavoin myös koko kauden kahdella kärjellä – ja sen lyöntijärjestys oli sementoitu ja rauhoitettu käytännössä koko kaudeksi.

Muutenkin Tahko luotti samoihin aseisiin kuin Vimpeli. Sillä oli Vimpelin tavoin neljä vahvaa kotiuttajaa ja joukkue pelasi iloista lyöntipeliä. Tahko löi Vimpelin jälkeen runkosarjassa toiseksi eniten juoksuja, 261.

Myös siinä Tahko oli Vimpelin kanssa samankaltainen, että senkin menestys perustui ennen muuta vahvaan sisäpeliin. Ulkopelissä sattui yksittäisiä repsahduksia, mutta vastaavasti Tahko pelasi erinomaisen hyviä jaksoja ulkona. Esimerkiksi Kouvolan se voitti kolmannessa puolivälieräottelussa 2-1 vaikka teki vain kaksi juoksua, kun Kouvola takoi ottelussa yhdeksän juoksua.

Tahkolla oli paljon onnistujia laajalla rintamalla. Teemu Nurmio, Jere Vikström ja Kalle-Tapio Huusko muodostivat huipputason ykköskärjen ja kaikki pääkotiuttajat – Niemi, Juha Korhonen, Ikonen ja Santtu Patova – pelasivat erinomaisen kauden. Kakkoskärkikin oli Matikan johdolla perushyvä.

Ulkona lukkari Petteri Alanen on lunastamassa paikkansa huippulukkareiden aatelissa. Mikään ulkokentän osa-alue ulkokentässä ei ollut järisyttävän hyvä, mutta ei myöskään pettänyt.

Vuoden pelaaja: Juha Niemi

Niemi pantiin Mansessa liuskaan ja hänen päälleen lyötiin alkukesästä 2021 menneen miehen leima. Mansessa kuitenkin erehdyttiin. Niemi pelasi jo viime kaudella Mansessa mestaruuden arvoisen loppukauden ja tällä kaudella Tahkossa hän oli ilmiömäinen. Niemi löi runkosarjassa 100 juoksuaja pudotuspeleissä 23 juoksua. Niemi jäi Vuoden pesäpalloilijaksi valitun Jukka-Pekka Vainionpään loiston varjoon, mutta todellisuudessa kahden superjokerin kausissa ei ollut suurtakaan eroa.

Niemen otteista näki, että vanha itseluottamus puhkesi Pihkalassa täyteen mittaansa. Niemi löi runkosarjassa toki kuusi kunnaria, mutta hänen vahvuutensa ei ollut niinkään läpilyönneissä kuin tarkoissa linjan puhkaisuissa, joita hän löi etenkin merkistä.

Muutokset

Hyvinkään pakka elää myös ensi kaudeksi. Päättyneen kauden joukkueesta ovat varmuudella poissa Miikka Matikka ja Lauri Vierimaa. Myös Jere Vikström ilmoitti kesällä, ettei hän jatka Tahkossa. Vikströmin tilanne on kuitenkin edelleen auki, eikä paluu Tahkon ole täysin poissa laskuissa, vaikka Vikström harkitsee jopa välivuoden pelaamista ja tai hapen vetämistä Jyväskylän Kirissä.

Pelaajapuolella uusia hankintoja ovat Kiteeltä tuleva Jesse Eskelinen ja Sotkamosta hankittu Riku Niemi. Eskelinen on Vikströmin suora korvaaja kakkosena ja hän ottaa myös yhden linjan paikoista omakseen. Niemi korvaa niin sisällä kuin ulkonakin Matikan.

Myös pelinjohtaja vaihtuu. Vahvan debyyttikauden miesten Superissa tehnyt Antti Yli-Saunamäki keskittyy Tahko ry:n toiminnanjohtajan tehtäviin. Hänen paikkansa pelinjohtajana ottaa Raimo Bragge apurinaan Riku Rantanen.

Arvio

Tahko ei vahvistu ensi kaudeksi, mutta toisaalta se myöskään juurikaan heikkene. Vikströmin lähtö on toki menetys, mutta Eskelinen on erinomainen veto hänen korvaajakseen. Kakkoseksi hankittu Eskelinen ei ole mailassa vielä Vikströmin tasoa, mutta etenijänä hän on jopa Vikströmiä parempi. Ulkona Vikström on monipuolisempi pelaaja kuin Eskelinen, mutta Eskelisen suhteen ei kannata olla huolissaan. Vaikka hän hyppääkin lukkarin paikalta ulkokentälle, hän on pelannut aiemminkin kolmosvahtina ja pystyy pallovarmuutensa ansiosta hoitamaan tonttinsa.

Niemi on kopparina ja kakkoskärjen vaihtajana jotakuinkin samaa tasoa Matikan kanssa.

Tahkon paketissa on enää auki etenijäjokerin paikka. Sitä roolia tavoittelee useampi oma juniori. Vikströmin jatkaminen olisi toki iso asia, mutta ilman häntäkin Tahko säilyttää paikkansa yhtenä seitsemän suuresta. Joukkueen ykköskärki ja supervahva neljän miehen kotiutusosasto säilyvät entisellä tasollaan, vaikka kakkonen vaihtuukin. Alanen on vasta 20-vuotias, joten hänen parhaat vuotensa lukkarina ovat vielä edessä.

Paljon riippuu myös siitä, miten uusi pelinjohtajakaksikko onnistuu tehtävässään. 58-vuotias Bragge on vanha liiton viimeisiä jäänteitä. Hän keskittyy kirjaimellisesti otteluaikaiseen pelin johtamiseen ja hänen roolinsa Tahkon kokonaisvaltaisessa valmennuksessa on arvoitus.

Braggen vahvuus on kokemus. Kun hän johti ensimmäisen kerran peliä Superissa, Tahkon tämänhetkisestä joukkueesta vain Korhonen ja Niemi olivat silloin syntyneet. Braggelta voi hänen aiemmin uransa perusteella odottaa rohkeaa ja yllätyksellistä peluuttamista. Pelitapa sopii hyvin altavastaajajoukkueille, mutta miten pitkälle sellainen peluuttaminen kantaa ensi kaudella Superissa? Sen näyttäköön kesä.

Bragge antaa pelinjohtajana paljon valtaa pelaajille. Hän toki sopii raameista yhdessä pelaajien kanssa, mutta sen jälkeen hän lyö vain löylyä. Kun peli kulkee, silloin kaikki ovat tyytyväisiä, mutta kun aletaan pelata marginaaleista tai peli ei kulje, silloin Braggen nykyinen osaaminen testataan kunnolla.

Yli-Saunamäen aikaan hän ja johtavat pelaajat Huuskon, Vikströmin ja Korhosen johdolla miettivät hyvinkin tarkkaan sitä, miten eri vastustajat pelaavat ja miten heitä vastaan piti pelata.

Nytkin yksi avainkysymys on se, millainen kokonaisuus Braggen ympärille muodostuu – niin taktiikkaa miettivistä johtavista pelaajista kuin kakkospelinjohtaja Riku Rantasesta sekä muista taustavalmentajista. Yhtenä erikoisuutena Tahkossa ensi kaudella on, että asioita on nyt miettimässä neljä Superissa pelannutta lukkaria – Rantanen, Alanen, Eskelinen ja Huusko.

Kysymys

Tahkon ensimmäinen kysymys on, jatkuuko sen tämän vuoden lupaava kehitys myös ensi kaudella ja tulevina vuosina. Ensi kautta ajatellen joukkue on sopiva sekoitus kokemusta ja nuoruutta. Kaiken lisäksi myös nuoremman polven pelaajistakin osa on pelannut vuosikausia Superia.

Vaikka ensi kaudessa on omat kysymysmerkkinsä, vielä suuremmat kysymysmerkit ovat kulman takana. Toki yksittäisellä kaudella voidaan yllättää, mutta seuraavalle tasolle eli yhdeksi Superin supersuurista nouseminen vaatii materiaalin vahvistamista. Ymmärretäänkö se myös seurajohdossa ja löytyykö siihen Hyvinkäällä paukkuja?

Tästä päästään toiseen isoon kysymykseen. Tahko on tehnyt vuosikausia hyvää juniorityötä, mutta kysymys kuuluu, missä esimerkiksi A-poikien loppuottelussa 2019 pelanneet Tahkon juniorit ovat?

Vastaus on, etteivät ainakaan Tahkossa.

Tuosta joukkueesta Tahkossa pelaavat vain Santtu Patova ja Kalle-Tapio Huusko, joka hänkin on Sotkamon kasvattama juniori. Lähes kaikki muut hopeajoukkueen pelaajat pelaavat muissa Superin seuroissa tai Ykköspesiksessä. Yksistään Haminassa pelaa ensi kaudella viisi Hyvinkään entistä junioria.

Onko linja oikea ja järkevä, sitä sopii kysyä. Nuorista pelaajista on helppo sanoa, ettei heidän tasonsa riitä Superiin. Mahdetaankohan Vimpelissä olla samaa mieltä?