Imatra on tämän kauden suurin yllättäjä miesten Superpesiksessä. Itse asiassa se on sitä kahdesti. Imatraa pidettiin alkukauden sensaationa, mutta sen lennon uskottiin hyytyvän – varsinkin, kun joukkue määrättiin heinäkuun alussa kahden viikon koronakaranteeniin.

Mutta toisin on käynyt. Hyytymistä ei tullut, vaan Imatra on jatkanut samaa lentoa kuin ennen koronaa ja se on voittanut viimeisen kuukauden aikana muun muassa Kouvolan kotonaan ja Kiteen, Pattijoen ja Seinäjoen vieraissa.

Nyt tilanne on se, että Imatra on äärimmäisen lähellä pudotuspelipaikkaa ensimmäisen kerran 28 vuoteen. 3–4 pistettä viimeisestä neljästä ottelusta veisi sen käytännössä varmasti kahdeksan joukkoon ja paikka pudotuspeleissä saattaisi irrota jopa kahdella lisäpisteellä.

IPV kohtaa neljässä viimeisessä ottelussaan Kempeleen ja Pattijoen kotonaan ja Vimpelin ja Joensuun vieraissa.

IPV:n kannalta ei sinällään ole väliä, mille sijalla se runkosarjassa sijoittuu, jos se vain pääsee pudotuspeleihin. Jos mitään yllättävää ei tapahdu, runkosarjan voittaja valitsee Imatran joka tapauksessa vastustajakseen. Vai valitseeko?

Rentoa ja pelotonta pesäpalloa

IPV:n salaisuus on tällä kaudella ollut yksinkertainen. Uusi pelinjohtaja Jukka Mäkinen on puhaltunut altavastaajajoukkueelle oikeanlaisen ilmapiirin. Pelaajat ovat saaneet lyödä ja kokeilla vapaasti vaikeampikin ja riskialttiimpia lyöntejä ilman, että heitä olisi siitä ripitetty. Siksi IPV:n sisäpeli on ollut rentoa ja vapautunutta.

Vaikka kahta joukkuetta onkin turha yksi yhteen verrata, hyvä vertailukohta IPV:lle on tämän kauden Joensuu. JoMassa peli oli ennen pelinjohtajan vaihtamista väkinäistä yrittämistä, jossa pyrittiin välttämään virheitä. IPV on sen sijaan lyönyt rohkeammin ja pelottomammin, mikä on näkynyt niin tulostaululla kuin tilastoissa.

Imatran pelaajien henkilökohtaiset onnistumisprosentit eivät ole mitenkään häikäiseviä, mikä kertoo juuri siitä, että ratkaisuja on saatu hakea rohkeammillakin lyönneillä. Siitä kertoo myös se, että IPV on lyönyt jo 16 kunnaria 18 ottelussa eli keskimäärin yhden kunnarin lähes jokaisessa ottelussa.

IPV:ltä löytyy riveistään myös paljon onnistujia. Joukkueelta on puuttunut Teemu Nurmion lähdön jälkeen huippukärki, mutta Siilinjärveltä hankitut Ville Pietinen ja Juho Keinänen ovat onnistuneet erinomaisesti kakkosena ja kolmosena, samoin nelosena pelaava Konsta Hyötyläinen on pelannut vahvan kauden.

Kotiutusosastolla on tapahtunut myös mielenkiintoisia kehityskäyriä. Juho Toivola oli alkukaudella loistovedossa, mutta nyt joukkueen ykköskotiuttajaksi on noussut joukkueen toinen lyöjäjokeri, Tommi Piirainen. Piirainen on lyönyt 18 ottelussa 45 juoksua ja Toivola 41 juoksua. Heidän tilastojaan ”väärentää” se, että IPV on pelannut koronakaranteenin vuoksi vain 18 ottelua. Jos IPV olisi pelannut esimerkiksi 23 ottelua, kuten osa joukkueista on pelannut, Piiraisella olisi keskiarvoilla mitattuna 58 lyötyä juoksua ja Toivolalla 52.

Varsinkin Piiraisen kehitys on nopeaa – ja yllättävää. Piiraisella oli aiemmin paha taipumus räiskiä palloa yli rajojen, mutta nyt lyönnit ovat alkaneet napsua rajojen sisälle. Piirainen on myös siinä mielessä mielenkiintoinen lyöjäjokeri, että hän osaa toki lyödä kumuraa, mutta hänessä näkyy vesatervolaisen lyöntikoulun tunnusomaiset piirteet: Piiraisen lyönti on erittäin kova ja hän pystyy lyömään monipuolisesti eri puolille kenttää.

Kakkoskärkeä Imatralla ei ole, mutta tähän mennessä sille on riittänyt se, että ykköskärki on toiminut ja Piirainen ja Toivola ovat onnistuneet kotiutuksissaan.

Venkula ulkokiven perustana

Ulkona IPV on ollut myös odotettua parempi. Lukkari Rasmus Surakkaa on alettu ottaa kauden aikana tarkemmin, mutta hänen venkula syöttönsä on edelleen hankala ja vaikea monille lyöjille. Juho Keinäisen ja Miitri Pesosen muodostama etukenttä on ollut keskitasolle riittävän hyvä, ja vaikka linja onkin hieman epätasainen, sekin on onnistunut kohtalaisesti. Konsta Hyötyläisen merkitys linjassa on ollut kriittinen. Hän on pelannut vaihtotilanteissa etulukijana ja takatilanteissa syvintä pussia, ja ollut IPV:n ulkokentän johtava pelaaja.

Takakentällä kolmospuoli on elänyt, mutta Ville Pietinen on tehnyt kakkoskopparina takuuvarmaa työtä. Kokonaisuudessaan myös IPV:n takakenttä on onnistunut kauden aikana odotuksia paremmin.

Iso kiitos IPV:n kaudesta lankeaa myös pelinjohtaja Jukka Mäkiselle ja hänen valmennustiimilleen. Monet epäilivät Mäkisen soveltuvuutta ykköspelinjohtajaksi, mutta Mäkinen on ollut pelinjohtajarintamalla kauden suurin positiivinen yllätys. Hänen pitäisi olla vahva ehdokas Vuoden pelinjohtajaksi, mutta kuten historia on osoittanut, valinnoista päättää valtaosin sarjataulukko – eikä Imatrasta välttämättä tule  Suomen mestaria vielä tällä kaudella!

Iso asia IPV:lle

Pudotuspeleihin pääsy on usein sinne juuri ja juuri pääseville seuroille enemmän kosmeettinen asia, mutta IPV:lle sillä on oikeasti merkitystä. Monet olivat viime kauden jälkeen sitä mieltä, ettei Jani Valkeapään projektista tule mitään, kun IPV ei saavuttanut edes Tuomas Jussilan avulla himoittua pudotuspelipaikkaa.

Tämä kausi on kuitenkin näyttänyt, että Imatralta löytyy myös osaamista. Ja vaikka IPV menettääkin tämän kauden joukkueestaan Juho Keinäsen ja Tommi Piiraisen johdolla muutaman avainpelaajansa, monet pelaajat ovat nähneet, että IPV voi olla erinomainen paikka kehittyä ja ottaa askel uralla ylöspäin. Vastuusta ja näyttöpaikoista se ei ainakaan jää kiinni, kuten tämäkin kausi on osoittanut.