Jalkapallo Jääkiekko Pesäpallo Videot Podcastit
Tampa Bay Lightningin mestaruus voi muuttaa koko NHL:n pelillistä suuntaa

JääkiekkoNHL

Tampa Bay Lightningin mestaruus voi muuttaa koko NHL:n pelillistä suuntaa

Tampa Bay Lightning ei voittanut vain Stanley Cupia. Se viitoitti NHL:n pelillistä suuntaa laajemminkin.

Juuso Kokkonen
TEKSTI Juuso Kokkonen
@JuusoKokkonen
JULKAISTU 29.9.2020 | KUVAT All Over Press

Tampa Bay Lightning on tuore NHL:n Stanley Cup -mestari. Joukkue marssi mestaruuteen otteluvoitoin 4–2. Ratkaiseva finaaliottelu tiistain vastaisena yönä päättyi Lightningin 2–0-voittoon.

Mestaruus oli floridalaisille odotettu ja ennen kaikkea ansaittu. Lightning oli finaalisarjassa selvästi vastustajaansa parempi.

Ero tuli eritoten siinä, että Lightning oli organisoinut pelinsä paremmin kuin Dallas oikeastaan kaikilla pelin osa-alueilla. Dallasilla oli toki huima kyky roikkua peleissä mukana koko syksyn ajan, mutta kun vastustaja on kaikessa etevämpi, lopputulos oli selvä.

Kuriton Dallas seilaili

Oli kiehtova seurata Lightningin näkökulmasta kulunutta pudotuspelisyksyä. Ja ennen kaikkea sitä eroa, joka vallitsi ja on vallinnut jo pidempään NHL:ssä idän ja lännen konferenssien välillä.

Pudotuspeleissä tämä näkyi siten, että Stanley cup -finaaleihin asti Lightningin oli vaikea repiä eroa vastustajiinsa pelin organisoinnillaan, kun vastassa oli idän konferenssin joukkueita.

Idässä pelattiin näppituntumalla selvästi organisoidumpaa ja maltillisempaa jääkiekkoa kuin lännessä. Siellä oli toisinaan melkoista hurlumheitä esimerkiksi Starsilla, Vegas Golden Knightsilla ja Colorado Avalanchella.

Finaaleissa ero olikin jopa sitten hämmästyttävä Lightningin hyväksi. Se oli silmiä avaavaa. Ja nimenomaan se ero pelin organisoinnin täsmällisyydessä.

Dallas roikkui sitkeästi, mutta muun muassa laukaisuhallintatilasto ja maalidottama olivat koko sarjan ajan niin rajusti Lightningin puolella, että homma jäi roikkumiseksi. Dallas sarjan edetessä pystyi joiltain osin tiivistämään peliään, kuten voitokkaassa viidennessä kamppailussa, mutta silti ero oli liian suuri.

Miten tuo ero sitten konkreettisesti näkyi ja mistä se johtui?

Esimerkiksi voisi nostaa joitain maaleja finaalisarjasta. Alla olevassa Tampa Bayn avausmaalissa kolmannessa finaalissa nostettiin esiin suomalaispuolustaja Miro Heiskasen virhe ja kiekonmenetys. Kuitenkin tilanteessa Dallasilta puuttui selkeä malli siitä, miten kyseisissä tilanteissa joukkue haluaa pelata. Mitä se tavoittelee ja miten se haluaa pelaajien sijoittuvan kentällä? Kyseisessä tilanteessa Heiskasen pakkipari Jamie Oleksiak seilasi epämääräisesti hyökkäyssiniviivalla.

 

Heiskasella ei ollut siis yhtäkään syöttösuuntaa avoinna, ja näin pelin edistäminen oli kyseisessä tilanteessa liki mahdotonta. Samalla Dallasin puolustusvalmius oli erittäin heikko.

Tällainen oli Dallasille tyypillistä syksyn aikana. Pelaajilla oli paljon vapauksia tehdä asioita. Se toki tuotti Dallasille jotain, ja osaltaan siivitti sen finaaleihin, mutta kun vastassa oli paremmin organisoitu joukkue, pelitapa olikin itse asiassa melko tehoton.

Samaisessa pelissä Tampa Bayn neljäs osuma oli niin ikään hyvä osoitus niistä tekijöistä, jotka leimasivat Starsin peliä ja jotka tekivät siitä kuritonta. Joukkue hyökkäsi paljon siirtokiekkojen kautta ylimiehittämällä yhtä kaistaa.

Alla olevalla videolla nähdään, että Stars heikossa puolustusvalmiudessa ei saa kiekkoa pelattua päätyyn ja samalla, jopa käsittämättömällä tavalla, osa pelaajista suuntaa vaihtoon.

Tämä tapahtui vieläpä toisessa erässä, jossa vaihtomatka on pitkä. Kun yksi kaista oli miehitetty, osa pelaajista vaihtamassa, eikä kiekkoa saatu syvään, Tampa Bay käänsi pelin tyypilliseen tapaansa laadukkaasti ja nopeasti toiseen päähän ylivoimahyökkäykseen.

Samassa pelissä Tampa Bayn toinen osuma oli jälleen oiva osoitus siitä, että Starsin hyökkäämisen ja puolustamisen jatkumo yskähteli. Toisin sanoen Starsilla oli alituiseen heikko valmius puolustaa kiekonmenetysten jälkeen.

Alla olevalla videolla nähdään, että Starsin yhden kaistan hyökkäyksen jälkeen Tampa Bay kääntää jälleen nopean hyökkäyksen, eikä Starsin puolustajille ole kykyä puolustaa nopeaa hyökkäystä ja isoja tiloja. Vahinko kävi jälleen siinä, että Stars ei saanut kiekkoa keskialueella pelattua päätyyn. Kun vain yksi kaista oli miehitetty eli kenttätasapaino horjahteli, kenttä oli avoin.

On toki huomioitava, että nämä ovat yksittäisiä, kärjistettyjäkin esimerkkejä, mutta kokonaiskuva oli se, että Starsin paketti vuoti suunnasta jos toisesta. Joukkueella oli joitain kelvollisesti organisoituja pelin palasia, kuten puolustusalueen puolustuspelaaminen, mutta pelistä puuttui jatkumo. Toisin sanoen Starsin peli aaltoili liikaa, ja siirtymä pelin eri vaiheista toiseen oli hitaampaa kuin vastustajalla.

Lisäksi esimerkiksi avauspelaamisen mallit olivat Dallasilla lähinnä surkeat niin nopeissa hyökkäyksissä kuin hitaammassa rakentelussa.

Eri tien kulkija

Lightningin päävalmentaja Jon Cooper tekee asioita hieman eri tavoin kuin moni kollega NHL:ssä.

Joukkueen pelaaminen on organisoitu hieman erilaisella näkökulmalla, ja tarkemmin, kuin monen muun joukkueen, esimerkiksi finaalivastustaja Dallasin.

Lightningin hyökkäyspelaamisessa on havaittavissa tarkoituksenmukaisuutta ja pyrkimystä edetä hyökkäysalueelle tietyistä, tavoitelluista asetelmista, jotta joukkue kykenisi toimimaan hyökkäysalueella tehokkaammin ja siten nostamaan maalinteon todennäköisyyttä. Joukkueella on kyky liikuttaa kiekkoa ja ylittää keskialue vauhdilla syöttöjen kautta paremmin kuin käytännössä millään muulla NHL-joukkueella.

Ehdottomasti sellainen eurooppalaisen jääkiekon tuulahdus Cooperin pelitavassa on. Ja tuo pelitapa, jos joku, oli omiaan heikosti organisoitua Starsia vastaan. Esimerkiksi neljännessä pelissä Lightning puhkoi avausmaalissaan taitavasti Starsin kehnon korkean ohjauspelin, jossa valmius puolustaa isoja tiloja oli jälleen heikko.

On kiehtova nähdä nyt, kun Cooper sai viimein sulan hattuunsa mestaruuden muodossa, onko tällainen pelillinen suuntaus tulevaisuutta laajemminkin rapakon takana. Ja haetaanko siihen kenties osaamista Euroopasta.

Suuntaus, jossa peliä organisoidaan aiempaa tarkoituksenmukaisemmin ja kokonaisvaltaisemmin ja jossa pelaajilta vaaditaan erilaista, tiukempaa pelikuria jokaiseen pelitekoon. Nimenomaan siinä oli valtava ero kahden finaalijoukkueen välillä: Dallas pelaili ilman huolen häivää, Lightningin selvästi kurinalaisemmin ja harkitummin etenkin hyökkäyspelissä.

Voittajia tunnetusti seurataan.

Toinen mielenkiintoinen seikka Cooperissa liittyi hänen tapaansa peluuttaa joukkuettaan. Tampa Bay marssitti peleihin usein 11 hyökkääjää ja seitsemän puolustajaa. Cooper peluutti kovia minuutteja kärkihyökkääjillään Nikita Kucherovilla ja Brayden Pointilla. Nelosketjun kahdelle hyökkääjälle suotiin minuutteja hyvin marginaalisesti.

Suuntaus kansainvälisestikin jääkiekossa on ollut se, että suositaan melko tasaista neljän ketjun myllyä. Cooper ei tehnyt näin, vaan hän repi parhaista pelaajistaan kaiken mahdollisen irti, mitä heistä voi saada. Mukava, erilainen näkökulma nykyiseen konsensukseen.

Elmo on UUDISTUNUT! Toimi nopeasti ja tilaa Elmo edulliseen tarjoushintaan 4 kk 35 e – saat lokakuun Elmon uunituoreena kotiin kannettuna. Pienenä vinkkinä: kannessa näyttäisi olevan pesäpalloilija!

Voit myös ostaa uusimman Elmon digilehden irtonumeron Lehtiluukusta. Tilaajille digilehti kuuluu automaattisesti tilaushintaan.

Ja totta kai Elmo on myös irtonumeromyynnissä läpi Suomen!