Thomas Frankin, 51, valinta Tottenhamin uudeksi manageriksi on varmistunut. Jukka, tekikö Tottenham oikean valinnan?

Jokaisen valmentajanvalintaan liittyy riskinsä, mutta Thomas Frank on erinomainen valinta Tottenhamin uudeksi manageriksi.

Frank on tehnyt hyvää, ellei jopa häikäisevän hyvää työtä Brentfordissa reilun kuuden ja puolen vuoden aikana. Hän nosti Brentfordin kaudella 2020-2021 Valioliigaan ja Brentfordista on kypsynyt hänen ohjissaan varteenotettava keskitason joukkueen.

Positiivista Frankin valmentamisessa on ollut se, että Brentfordin pelaaminen ja pelin sisäiset muuttujat – pallonhallinta, laukausten määrä, konversio, tehdyt maalit ja xG – ovat parantuneet koko ajan.

Frank on pystynyt myös kehittämään pelaajia. Bryan Mbeumo ja Yoane Wissa ovat nyt otsikoissa, mutta Frankin valmennus on heittänyt tähtitaivaalle myös muun muassa Ollie Watkinsin ja Ivan Toneyn. Watkins tuli Brentfordiin Exeteristä ja Toney Peterboroughista, mutta molemmista alkoi Frankin koulussa kypsyä Englannin maajoukkuehyökkääjiä.

David Rayan Brentfordin kehuttu pelaajarekrytointiosasto ja Frank löysivät puolestaan Blackburnista ja nyt Rayaa pidetään yhtenä koko Euroopan parhaista maalivahdeista.

Tottenhamissa pelaajien kehittämisen merkitys korostuu, sillä Tottenhamilla on kaaderissaan useita Lucas Bergvallin, Archie Grayn, Mickey Mooren ja Wilson Odobertin kaltaisia suurlupauksia. Heidän viemisensä huipulle on yksi Tottenhamin suurista kohtalonkysymyksistä tulevina vuosina. Heissä kaikissa on niin paljon potentiaalia, että he voivat hyvinkin muodostaa Tottenhamin tulevien vuosien ydinrungon Micky van den Venin ja James Maddisonin kaltaisten kokeneempien pelaajien rinnalla.

Millainen manageri Frank on taktisesti?

Hän on kuvaillut itseään joustavaksi pragmaatikoksi – ja sitä hän nimenomaan on ollut.

Frank on Brentfordissa ollessaan räätälöinyt joukkueen taktista pelaamista vastustajien mukaan. Brentford pelasi päättyneellä kaudella 29:ssä Valioliigan ottelussa joko Frankin suosimalla 4-2-3-1-muodolla tai 4-3-3-muodolla – mutta jos muotoa on tarvinnut muuttaa, Frank on voinut peluuttaa Brentfordia myös viiden linjalla tai jopa vanhalla kunnon 4-4-2:lla.

Brentford on suosinut pelaamisessa pitkiä läpisyöttöjä ja nopeita hyökkäyksiä laitojen kautta. Päättyneellä kaudella käytetyin reitti oli edetä oikeaa sivustaa pitkin, jossa Mbeumo painoi kuin elukka ja teki hurjat 20 liigamaalia.

Puolustus- ja prässipelaamisessa Frank käyttää kaikkia nykyoppeja sillä erotuksella moneen kärkijoukkueeseen verrattuna, että Brentford on prässännyt vähemmän korkealla. Se on pyrkinyt ohjaamaan pelinvirran sellaiseksi, että se päässyt hyödyntämään vastaiskuvoimaansa, pitkiä palloja linjan taakse ja ennen kaikkea Mbeumon ja sentterinä pelanneen Wissan nopeutta.

Aika näyttää, miten Frank peluuttaa Tottenhamia, mutta hän poikkeaa potkut saaneesta Ange Postecoglousta siinä, ettei Frankilla ole mitään kiveen hakattua taktista jumaloppia. Hän on sanonut, että hän pelaa vain tuloksesta ja valitsee sellaisen pelitavan, jonka hän uskoo tuovan parhaan tuloksen.

Sanoit Postecogloun potkujen jälkeen, että hänen erottamisensa ei ratkaise Tottenhamin ongelmia. Mitä se tarkoittaa Frankin onnistumisen kannalta?

Ensimmäinen iso kysymys on, millä strategialla Tottenham ja Frank lähtevät viemään Spursia eteenpäin.

Yksi keskeinen vaikuttaja Frankin palkkaamisen takana on Tottenhamin tekninen johtajan Johan Lange, joka on Frankin tavoin tanskalainen. Kaksikko on tuntenut toisensa jo pitkään ja jos he saavat muokata maailman haluamakseen, en epäile yhtään, etteikö Frank menestyisi Tottenhamissa.

Brentfordissa Frankilla oli tukenaan erinomainen pelaajarekrytointiosasto, mutta myös Lange teki hyvää työtä Aston Villan urheilujohtajana ennen Tottenhamiin tuloaan syksyllä 2023.

Parasta, mitä Frankin ja Langen johdolla voisi tapahtua, olisi, että Tottenham malttaisi laittaa perustat kuntoon, ajaa nämä nuoret suurlupaukset sisälle ja luottaa siihen, että tulokset tulevat sieltä. Ei välttämättä vielä ensi kaudella tai edes seuraavalla kaudella, mutta sellaisella vauhdilla, että 2-3 kauden päästä Tottenham ylittäisi Mestarien liigan kynnyksen ja siitä eteenpäin se voisi hivuttautuisi koko ajan lähemmäksi kaikista korkeinta vuorenhuippua niin Valioliigassa kuin Euroopassa.

Tottenhamin vahvuus on se, että kun se pääsee kiinni Mestarien liigan rahoihin, se on yksi Euroopan rikkaimmista seuroista, jolla olisi rahaa ja vetovoimaa hankkia myös kaikista parhaimpia pelaajia. Nyt se voi hyvinkin hankkia Wissan tasoisia pelaajia, mutta ei vielä sitä kovempia arskoja.

Tämä olisi siis paras skenaario, mutta mitä tapahtuu, jos Tottenham tuo tänä kesänä maailmanlaajuisesta toimitsijakiellosta vapautuvan Fabio Paraticin takaisin? Tulisiko sieltä loistava voimavara vain oltaisiinko jo loppukesästä Tottenhamille tyypillisessä tilanteessa, jossa yhden strategian sijasta olisikin kaksi toisistaan poikkeavaa strategiaa?

Tästä päästään varsinaiseen ongelmaan eli siihen, miksi Tottenham on toiminut näin koko 2000-luvun.

Jopa Mauricio Pochettinon menestyksekäs ja seesteinen reilu viiden vuoden aikakausi päättyi samaan ongelmaan: Pochettino näki managerina, miten joukkuetta olisi pitänyt vahvistaa kevään 2019 Mestarien liigan finaalin jälkeen, mutta puheenjohtaja Daniel Levy päätti esikuntineen hankkia Tanguy Ndombelen, Ryan Sessegnonin ja Jack Clarkin ja upottaa kolmeen täydelliseen floppiin lähes 100 miljoonaa puntaa.

Ja siinähän se tarina sitten olikin.

Sanotaan, että rikkinäinen kello on kahdesti päivässä oikeassa, mutta 25 vuoden historian perusteella on mahdoton uskoa, että Levy saisi jalkapalloilullisen puolen sellaiseen moodiin, että Tottenham voisi oikeasti haastaa Valioliigan kärkiseurat hänen alaisuudessaan.

Bisneksen Levy osaa hoitaa, mutta hänellä on ylikorostunut tarve sählätä myös kenttätason asioissa. Siksi myös Frank kävelee Tottenhamissa arvaamattomalle miinakentälle.