Timo, Suomi otti turnauksen toisen voittonsa ja kaatoi Norjan 5–2 -luvuin. Ottelu lähti tahmeasti liikkeelle, kun Mathis Olimb löi Norjan johtoon jo puolentoista minuutin kohdalla ja avauserä oli muutenkin vaikea. Mistä se johtui?

Ajattelin jo ennen ottelua, että tästä voi tulla vaikea peli – ja sitä se myös oli. On muistettava, että otteluun lähteminen oli lähtökohtaisesti kuitenkin Kazakstan-ottelun tuloksen jälkeen henkisesti haastavaa. Kun Norja sai vielä ensimmäisen maalin siihen, mikä antoi heille kimmokkeen roikkua pelissä mukana. Eihän Norjalla oikein ollut mitään menetettävää tässä pelissä. Jos avausmaalin olisi tehnyt Suomi, peli olisi ollut vielä enemmän luokkaa ratiritirallaa. Ensimmäisessä erässä Suomi sai aikaiseksi vain kolme maalipaikkaa, mikä on vähän, joten peli oli kyllä vähän sekaisin. Siitä eteenpäin Suomi paransi rutkasti ja vei maalipaikat lopulta tasaviisikoin 15–5.

Missä Suomi paransi?

Vaikka vastassa oli Norja, toinen erä saattoi olla jopa Suomen paras tässä turnauksessa. Kun Suomi alkoi myllyttämään neljällä sylinterillä, Suomi oli ylivoimainen. Suomen joukkue oli tehnyt kotiläksynsä ja pidin myös muutoksista joukkueeseen. Suomi pelasi paljon hyökkäysalueen hyökkäyspelissä pakeille ja sieltä levityssyötön kautta kutia. Nyt vain maalinteon tukitoimet olivat paremmalla tolalla. Siellä on tällaisia joukkueita vastaan tilaa, kun vastustajat sumputtavat tuolla tavalla. Suomi meni syvälle, tarjosi nopeasti pakille, jos suorahyökkäyksistä ei päästy paikkaan. Jos ei pystynyt ampumaan ykkösellä, annettiin pakki-pakki-syöttö ja sieltä vetoa.

Mainitsit kenttämuutokset. Anton Lundell siirtyi Norja-otteluun keskelle, Arttu Ruotsalainen laitaan. Petteri Lindbohm, Teemu Turunen ja Jere Karjalainen jäivät pois ja tilalle tulivat Kim Nousiainen, Valtteri Puustinen sekä Niko Ojamäki? Olivatko muutokset onnistuneita?

Tärkeintä oli nyt oman pelin kehittäminen ja löytää viisikoita. Molemmat toteutuivat ja nyt oli vaikeaa nimetä heikkoja lenkkejä. Tykkäsin siitä, miten Nousiainen pelasi, hänessä oli jopa vähän sellaista miroheiskaslaisuutta pelaamisessaan. Tärkeää oli myös, että kolme ensikertalaista teki maalit ja itseluottamus koheni. Pari lapsusta tuli omiin, mutta ei sekään häirinnyt Suomen peliä. Esimerkiksi Oliwer Kaski vähän leikki voitolla, mistä tuli 2-1-hyökkäys, mutta eiköhän hänkin ota tästä onkeensa.

Ottelussa vihellettiin vain yksi jäähy – ja ylipäätään koko turnauksessa Suomi on ollut vain kolme kertaa ylivoimalla. Se on todella vähän. Mikäs tuomarilinja se tällainen on?

Se on outoa ja harvinaista, että tässä pelissä tuli vain yksi jäähy koko pelissä. Sanoisin, että pari kampitusta ja pari roikkumista olisi norjalaisilta voinut viheltää. Onko linja sitten tuollainen koko kisoissa? Annetaanko pelata näin koko turnauksen? Kun puhutaan voittamisesta, siihen tarvitaan myös hyvää ylivoimapeliä. Tänään Suomi teki toki ainoasta ylivoimastaan maalin, mutta muuten sitä ei ole oikein testattu vielä. Testataanko jatkossa? En muista, että MM-kisoissa olisi ollut näin salliva linja aikaisempina vuosina. Saa nähdä, onko se johdonmukainen linja.

Uskotko Jukka Jalosen tekevän nyt muutoksia Leijonien kokoonpanoon seuraavaan otteluun?

En. Tuolla mennään todennäköisesti seuraavaan peliin, ei Jalonen lähde tätä rikkomaan. Harri Säteri ehkä pelaa seuraavan pelin, mutta muuten uskon kokoonpanon säilyvän samana. Se taas tarkoittaa sitä, että joukkueessa kilpaillaan pelipaikoista, mikä tekee vain hyvää – eikä vähiten psykologisesti. Jos tai kun jossain vaiheessa esimerkiksi Teemu Turunen pääsee mukaan kokoonpanoon, on aivan vuorenvarmaa, että hän tulee antamaan kaikkensa.

Mitä valmennusjohto nyt näkee tällaisen ottelun jälkeen, jossa Norja ei kauniisti sanottuna ole kuitenkaan Leijonien päävastustajia tässä turnauksessa?

Tämä oli lopulta tyylikäs voitto Suomelta. Uskon tämän vain vahvistavan sitä kuvaa, mikä valmennusjohdolla jo oli.